Uuden trilogian avaus, joka povaa hyvää – arviossa Ad Infinitumin ”Abyss”

Saksalais-sveitsiläinen Ad Infinitum jatkoi tuotteliasta linjaansa ja julkaisi viime viikolla neljännen albuminsa nimeltä ”Abyss”. Ad Infinitum sai vasta viime vuonna päätökseen kolmiosaisen albumikokonaisuuden ja julkaisi jo nyt uuden trilogian ensimmäisen osan. Konsepti ei ole uudistunut radikaalisti, mutta eron voi silti huomata tuoreinta pitkäsoittoa kuunnellessa.

Vokalisti Melissa Bonnyn sooloprojektina alkanut Ad Infinitum on kantanut hienosti läpi vuosien. Tämän puolesta puhuvat niin kiitettävä pitkäsoittojen julkaisutahti kuin yhteneväisenä pysynyt jäsenistö. Ainoastaan basisti on vaihtunut vuosien varrella, ja tämäkin vaihdos tapahtui vuonna 2020 kun Korbinian Benedict korvasi Jonas Asplindin. Kokoonpano on siis hyvin hioutunut ja hitsaantunut.

Tietynlaisesta sitoutumisesta ja määrätietoisuudesta kielii myös albumitrilogia, jonka Ad Infinitum sai päätökseen viime vuonna, ja uusin albumi ”Abyss”, joka on nyt uuden kokonaisuuden ensimmäinen osa. Yhtyeen ulosanti on edelleen modernia, vahvasti raskaan rockin ja metallimusiikin välimaastossa liikkuvaa, sisältäen hienoisia melodeath-vivahteita. Uusimmalla julkaisulla kuullaan jälleen näitä elementtejä, tosin sillä erotuksella, että ulosanti on aiempaa popahtavampaa.

Uudistuneen äänimaiseman lisäksi myös Bonnyn äänenkäyttö on aikaisempaa kirkkaampaa ja puhtaampaa, mikä vahvistaa vaikutelmaa. ”Outer Space” ja ”Euphoria” ovat tästä uudesta suunnasta mainioita esimerkkejä, eivätkä missään tapauksessa puolivillaisia tekeleitä, vaan loppuun asti hiottuja pop-eepoksia. ”Surrender” menee edellä mainittujen kappaleiden kanssa samaan kastiin, vaikka sisältää myös raskaampia elementtejä. Raskaitakin piirteitä albumilta löytyy, mutta ne ovat selvästi pienemmässä roolissa.

Aiempia Ad Infinitumin julkaisuja kuunnellessa on voinut löytää yhtäläisyyksiä Kobra And The Lotuksen suuntaan, ja niitä voi havaita edelleen. Tietyssä mielessä listaan voisi lisätä myös hollantilaisen Within Temptationin ja ruotsalaisen Normandien, vaikka ensimmäinen painiikin täysin toisessa sarjassa ja jälkimmäisessä on miespuolinen vokalisti. Silti Ad Infinitumin uusimmassa julkaisussa on jotain samaa kuin näissä edellä mainituissa. Väitän sen johtuvan popahtavasta linjasta, jonka yhtye on nyt tietoisesti valinnut. ”Abyss”-albumilta löytyy samanlaista tummanpuhuvaa, räjähtävää energisyyttä kuin Normandielta ja Bonnyn puhdas äänenkäyttö lähentelee paikoitellen Sharon den Adelia.

Uusi linjanmuutos ei ole missään tapauksessa ollut huono asia, vaan päinvastoin hyvä ratkaisu. Jos Ad Infinitumin edelliset julkaisut ovat kärsineet ylipitkästä sisällöstään, on yhtye kyennyt nyt tiivistämään ilmaisuaan tehokkaammin ja siten varmistamaan, että kuuntelija viihtyy albumin äärellä ja on ennen kaikkea valmis palaamaan sen pariin. Uudenlainen ilmaisutyyli korostaa myös Bonnyn ääntä myönteisesti, mikä sekin on vain plussaa. On mielenkiintoista seurata, kuinka tulevat pitkäsoitot jatkavat ja kehittävät Ad Infinitumin ilmaisua.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen