Uuden vuosituhannen merirosvoromantiikkaa – Private Linen ”21st Century Pirates” 20 vuotta
Vuonna 2004 ilmestyi muutama albumi, jotka ovat jättäneet elämääni tavalla tai toisella ison merkityksen. Näistä levyistä muodostui pian sen hetkisen elämäntilanteeni vahva ja vielä näin vuosikymmenienkin jälkeen muistoja mieleen tuova soundtrack. Eräs tuolta vuodelta mieleeni jääneistä pitkäsoitoista on Private Linen debyyttialbumi ”21st Century Pirates”.
Jo ensimmäisenä singlenä pitkäsoitolta irrotettu ”Forever and a Day” antoi hyvin pitkälle osviittaa siitä, mitä tuleva esikoislevy tuleekaan pitämään sisällään. Kyseinen biisi, samoin kuin albumin avausraidaksi sijoitettu toinen single ”1-800-Out-Of-Nowhere” ovat edelleen juuri ne, joista Private Lineen tutustuminen kannattaa aloittaa – jos bändi on siis sinulle entuudestaan tuntematon. Molemmat ovat varsin raikkaita rokkiralleja, joilla on edelleen ja tulee varmasti aina olemaan tietty paikka sydämessäni.
Bändi paahtaa ”21st Century Pirates” -albumilla melkoista kyytiä eteenpäin, mutta välillä toki hieman kaasujalkaa hellittäen. Kolmantena singlenä julkaistu ”Already Dead”, samoin kuin ”Selflove-Sick” ja albumin päättävä ”Last Night on Earth” taas tuovat esille sen, kuinka hienosti Private Line taipuu herkempäänkin osastoon. Levyllä kuullaan myös Mötley Crüe -cover ”Live Wire”, joka tuodaan uudelle vuosituhannelle varsin mainiona versiona.
Private Line, kuten useampi aikalaisensa, sai aikoinaan varsin tarpeettomasti kritiikkiä enemmänkin ulkomusiikillisista seikoista kuin biisinteko- tai soittotaidoista – ja moni luultavimmin jätti tutustumatta bändiin tämän takia. Se on melkoinen sääli, sillä ”21st Century Pirates” on laadukas pitkäsoitto, joka kuulostaa hyvälle vielä tänäkin päivänä. Osan kommenteista muistelen taas koskeneen 80-luvun suuruuksien, kuten esimerkiksi juuri Mötley Crüen tai Guns N’ Rosesin suoraa kopiointia. Toki tuossa hieman paikkansa pitävyyttä voi ollakin, mutta miksi pyörä pitäisi kerta toisensa jälkeen keksiä uudelleen, jos vanhalla reseptilläkin pärjää. Private Linen kohdalla tosin on korostettava, että orkesteri toi soppaan omanlaisensa mausteen, joka kutkuttaa makunystyröitä vielä pari vuosikymmentä myöhemminkin.
