”Uusi albumi on tunnelmaltaan ja teemoiltaan ehkä hiukan perinteisempi ja iloisempi kuin pari edeltäjäänsä” – haastattelussa Suuri Tuntematon

Kotkalainen Suuri Tuntematon, tuttujen kesken lyhyemmin SuTu, sai alkunsa vuonna 2003. Yhtye julkaisi 17. lokakuuta neljännen albuminsa nimeltään ”Ikuinen comeback”. Kaaoszine tavoitti yhtyeen haastatteluun keskustelemaan siitä, mistä kaikki aikoinaan sai alkunsa, ja samalla sukellettiin syvemmälle myös tuoreen pitkäsoiton maailmaan. Lue haastattelu kokonaisuudessaan alta.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Ketkä ovatkaan kysymyksiin vastaamassa?

Juha: Kiitos! Juha Beck, yhtyeen rumpali.

Juho: Juho Eerola, eli bändin laulaja.

Ilari: Ilari van der Steen, säveltäjä ja kitaristi.

Lauri: Lauri Eerola, basisti.

Bändin historia pähkinänkuoressa: mistä ja milloin kaikki on lähtenyt liikkeelle? Entä onko kokoonpano pysynyt samana?

Juha: Suuri Tuntematon on saanut alkunsa vuonna 2003. Vuosien varrella yhtyeen kokoonpano on hiukan vaihdellut, mutta tällä ryhmällä on menty vuodesta 2012 tähän päivään.

Juho: Jos oikein muistan, niin bändi sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ilariin ollessani töissä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, ja Ilari oli poliisi, joka työnsä tähden joutui usein siellä vierailemaan. Ilari näki, että minulla oli pitkä tukka, eikä poikkeuksellisesti pamputtanutkaan hippiä, vaan pyysi suunnitteilla olevaan bändiinsä laulajaksi. Minä taas pyysin veljeni Laurin, joka juuri oli hankkinut basson. Tämä oli siis joskus 2003. Kokoonpano vaihteli alkuun, mutta nyt se on pysynyt stabiilina jo vuodesta 2012 saakka.

Ilari: Tapasimme tosiaan Juhon kanssa Kotkan vastaanottokeskuksessa noin vuonna 2003. Huomasimme pian, että musiikki on yhteinen kiinnostuksen kohde. Juhon laulajataustan ilmitulon jälkeen tarjosin tekemiäni biisejä hänelle ja ne kelpasivat. Alun perin biisit olivat englannin kielellä, mutta nopeasti kieleksi vakiintui suomi.

Lauri: Itsehän olin hankkinut basson 2002 silloista KISS-tribuuttikeikkaa varten ja soittotaito oli siinä vaiheessa täysin nolla. Nuotteja tavaamalla kyllä jotain oppi, mutta ns. omaan bändiin mukaan lähteminen oli kuitenkin siinä kohtaa siis hyppy suureen tuntemattomaan, vaikka bändin nimi tuolloin olikin vielä eri. Muutama värikäs persoona on ollut menossa mukana vuosien myötä, ja olihan edesmenneen rumpalimme Kallen hautajaiset oikeastaan se bändimme nykyisen vaiheen synnyttävä tekijä, kun Juha näiden juhlallisuuksien seurauksena Suureen Tuntemattomaan mukaan tuli.

Uusi albumi

Seuraava pitkäsoitto ”Ikuinen comeback” on nyt ilmestynyt. Missä tunnelmissa ja teemoissa siinä liikutaan?

Juha: ”Ikuinen comeback” on tunnelmaltaan ja teemoiltaan ehkä hiukan perinteisempi ja iloisempi kuin pari edeltäjäänsä. Positiivisempi, sanoisin.

Juho: Siinä liikutaan lähinnä rock ’n’ roll -tunnelmissa. Alkupuoli levystä on kepeämpää, ja loppua kohden, noin puolessa välissä äänitettä, siirrytään synkempiin sävyihin. Ja nyt puhun siis lähinnä teksteistä, jotka yhtä biisiä lukuun ottamatta ovat minun kynästäni.

Ilari: Levyn A-puoli edustaa uudempaa SuTua, mikä tarkoittaa lyhyempiä ja suoraviivaisempia, helpommin lähestyttäviä biisejä. B-puolella palataan hieman aiempiin proge-tunnelmiin ainakin siinä mielessä, että tyylilajit muuttuvat tiuhaan.

Albumin starttaa nimibiisi – kertokaa hieman tarinaa sen taustalta? Mitä mieltä olette itse bändien comebackeista?

Juha: Heh, no joo. Näitä comebackeja on nähty melkoinen määrä tässä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Jokaiselle paluulle on olemassa varmasti toki omat syynsä yms. Siitä, onko jokainen paluu sitten tarpeellinen tai muuta, voi jokainen olla haluamaansa mieltä.

Juho: Comebackit on jees ja vielä jeesimpää on, jos ei ikinä lopetakaan. Se biisi on ilkikurinen kunnianosoitus musiikin ikiaikaiselle kierrättämiselle ja sille, kun bändi lopettaa uransa monta kertaa.

Ilari: Juho on paras henkilö kertomaan sanoitustensa taustoista. Minusta comebackit ovat pääsääntöisesti luonnollinen ilmiö. Homma voi jossain vaiheessa tökkiä, mutta veri vetää takaisin harrastuksen ja kavereiden keskuuteen. ”Ikuinen Comeback” oli ensimmäinen biisi, jonka sävelsin tatti otsassa, kun saimme palautetta, että lyhyempiä, ytimekkäämpiä ja tarttuvampia biisejä olisi hyvä tehdä. Sen mukaisesti syntyi myös uusimman levyn A-puolen biisit. Palaute on korvaamatonta, jotta pääsee joskus ulos omasta kuplastaan!

Lauri: Sitä bändihommaa nuorena vedetään nuoruuden vimmalla ja jossain kohtaa se vauhti tasaantuu, kiertuetahti hiipuu ja uutta tuotantoakaan ei niin taajaan synny. Homma alkaa vaikuttaa siltä comebackilta, vaikkei hommaa edes olisi oikeasti ikinä lopetettukaan. Comeback on luontainen osa yhtyeen elinkaarta. Ehkä sitä ennen vanhaan ajateltiin, että bändit on nuorten juttu ja aikuisina mennään oikeisiin töihin, mutta sitten, kun se ei niin mennytkään, niin homman jatkaminen ja jatkaminen onkin se oikea ratkaisu. Oma musiikkimakuni ei juurikaan ole kehittynyt lähes viiteenkymmeneen vuoteen, ja ne samat yhtyeet ovat parhaita edelleen, joita kuunteli 80-luvulla. Onneksi on comebackit! Olikos muuten se 2012 vähän niin kuin meidän comeback, mikä tällä kokoonpanolla jatkuu aina vaan?

Kantaaottavat tekstit

Albumilla kuullaan kantaa ottavia ja ainakin omasta mielestäni aika tarkkanäköisiäkin tekstejä: esimerkiksi ”Kuplassain” kertoo siitä, ettei nykyään saisi mitään sanoa ja ”Hei hulinaa” puolestaan ottaa kantaa Kotkan meripäivien lieveilmiöihin. Tekstit biiseihin saavat ilmeisesti inspiraationsa tavallisista tapahtumista ja ilmiöistä?

Juha: Osuit jokseenkin naulan kantaan. Juholla on tähän varmasti antaa hyvinkin syväluotaava vastaus.

Juho: Hienoa, että joku kuuntelee sanoja. Ne on itselle olleet aina se kaikkein tärkein juttu, jota musiikki lähinnä vain tukee. Aiheet tosiaan nousevat paitsi tavallisista, myös epätavallisista tapahtumista ja ilmiöistä.

Ilari: Tavalla tai toisella kaikki maailman biisit käsittelevät pääsääntöisesti yhteiskunnallisia asioita.

Mikä biisi levyltä on kaikkein onnistunein omasta mielestäsi?

Juha: Hmmm…paha kysymys, tai sanotaanko että haastava. ”Ikuinen comeback” ja ”Riivattu” ovat aika pitkälti omia suosikkeja, koska ne ovat soundeiltaan ja rakenteiltaan aika perinteistä melodista rockia/hard rockia. Miellyttävät tällaista vanhan liiton jäärää. Toisaalta sitten taas esim ”Siksi usko en” miellyttää omituisuudellaan ja poikkeavuudellaan. Vaikea nimetä yhtä.

Juho: Oma suosikkini on levyn neljäs biisi, eli ”Mies on valmis”. Se on valmis biisi kaikin puolin ja siinä mielestäni oikein erityisesti onnistuin tekstissä.

Ilari: Säveltäjänä jokainen biisi on minulle tärkein, koska ne syntyvät eri mielentilojen mukaan. Tuota levyn A-puolen tyyliä meinaan jalostaa jatkossakin, joten sanon ”Mies on valmis”.

Lauri: Itse sanoisin onnistuneimmaksi kappaleeksi ”Siksi usko en”, kun alkuun en ihan uskonut siihen biisiin. Biisin riffihän oli jo pitkään ollut mukana treeneissä ns. aihiona ja osaa biisistä on käytetty keikkoja avaavana introbiisinä, mutta sen valmiimpaa siitä ei ollut tullut. Nyt valmis biisi rullaa oikein hyvin. Ollaan joskus aiemminkin mielestäni hyvin onnistuttu kappaleissa, joissa kahdesta eri langasta punoutuu yhteen vahva köysi.

Rauli Badding Somerjokea coveroiden

Mukana on myös Badding-cover ”Tähdet, tähdet”. Miksi juuri se valikoitui mukaan ja oliko muita vaihtoehtoja mietinnässä? 

Juha: Tämä itse asiassa treenattiin alun perin pelkästään livekäyttöä varten. Uudelle levylle sitten biisejä mietittäessä ajateltiin, että tuohan on kulkenut livenä niin kivasti, että miksei otettaisi sitä mukaan myös levylle.

Juho: Se oli muistaakseni Ilarin idea, ja itse olin ainakin heti, että jee. Badding on ollut yksi eniten arvostamistani suomalaisista laulajista erityisesti monipuolisuutensa ansiosta. Joskus ysärillä tuli kuunneltua paljon hänen tuotantoaan. Tehtiin aavistuksen hevimpi versio, ja kun Juha keksi siihen ne tuplabasarit, niin eipä tarvinnut muita covereita miettiä.

Ilari: Lähes kaikki ideat covereiksi ovat tulleet minulta, näin myös ”Tähdet, tähdet”. Covereita valitsen hyvin summittaisesti hyvän sävelen, rytmin tai muun erottuvuuden pohjalta. Esitän ideat bändille ja usein ne menevät läpi. Pidän tärkeänä, että covereissamme on oma twistinsä. ”Tähdet, tähdet” on tehty koko bändin sovituksena poljennoltaan raskaammaksi.

Lauri: Ilari on meidän coverdiktaattori. 

Mitä tulevaisuus pitää sisällään? 

Juha: Nyt kun neljäs levy on ilmestynyt, niin toivottavasti tämän myötä tehdään myös jonkin verran keikkoja. Jokunen tässä on jo tälle vuodelle sovittukin.

Juho: Toivottavasti sen, että mahdollisimman moni ihminen hankkii levymme jossain formaatissa.

Ilari: Uusia biisejä tulee koko ajan ja toivottavasti homma jatkuu, koska meillä on hyvä porukka kasassa. Toivon hyvää vastaanottoa levylle ja keikkailu on aina mukavaa.

Lauri: Mitä se ikinä sisällään pitää, se pitää päästää ulos!

Millä yhdellä sanalla kuvailisitte bändiä?

Juha: Yllättävä.

Juho: Kuuma.

Ilari: (Röyhkeän) nöyrä.

Lauri: Peräänantamaton.

Terveiset Kaaoszinen lukijoille? 

Juha: Kiitos haastattelusta ja kiitos sinulle, joka jaksoit tähän asti jutun lukea. Tosiaan neljäs levy on nyt syksyllä ulkona ja julkaisuformaatteina ovat digi, LP sekä CD, joten ottakaa siitä mieleisenne haltuun. Ja tulkaa ehdottomasti katsastamaan bändi myös livenä. Meno on aina yllättävää, arvaamatonta ja viihdyttävää, myös livenä.

Juho: Tiedän, että kuuntelette paljon hyvää musiikkia. Älkää siis muuttako mitään.

Ilari: Musa on elämän nuottiöljyä.

Lauri: Comeback on kova juttu! Jokainen pitää huolta omista comebackeistaan.

Seuraa yhtyettä Facebookissa ja uuden albumin pariin pääset tästä: