Uusi maailma pyrkimässä vanhasta ulos – arviossa Intronautin ”Fluid Existential Inversions”

Kirjoittanut Tom Frankton - 3.3.2020

Intronaut - Fluid Existential Inversions

Yhdysvaltalainen progressiivinen stoner metal -bändi Intronaut heräilee kevyeltä tauoltaan uuden ”Fluid Existential Inversions”-levyn muodossa. Järjestyksessään bändin kuudes studioalbumi julkaistaan Metal Blade Recordsin kautta, ja on bändin ensimmäinen ilman pitkäaikaista rumpali Danny Walkeria. Muutos on näkyvä, mutta suurimmat huomiot kiinnittyvät suurempiin muutoksiin itse bändin musiikissa.

On aina helppoa ottaa arvostelun keskeisimmäksi aiheeksi bändin muutokset vuosien ja levyjen varrella. Innovaatio on aina ollut keskeisessä roolissa progressiivisessa metallissa, ja Intronaut on aina ollut urallaan jonkinlaisella aallonharjalla. Bändin omintakeinen yhdistelmä progressiivista metallia psykedeelisiin stoner-vaikutteisiin on aina ollut bändin suurimpia valttikortteja, ja harva todellakaan sanoisi bändin musiikin noudattavan suurempia kaavoja. ”Fluid Existential Inversions”, bändin kuudes pitkäsoitto, poikkeaa hieman tästä kaavasta. Pitääkö tässä vaiheessa lähteä analysoimaan levyä bändin muuta tuotantoa vasten, vai omana tuoreena teoksenaan?

Bändin musiikki on aina nostanut samanaikaisesti Mastodonin kaltaisten modernien progesludgejättien, Meshuggahin myötä inspiroituneen koukeroivamman raskaan musiikin sukupolven sekä kauempaa 70-luvun psykedeliasta. Tästä huolimatta bändi on myös aina kuulostanut itseltään, vaikka tarkkaa ”tätä on Intronaut”-määritelmää onkin erittäin hankalaa, ellei mahdotonta tehdä. Kenties bändi on tästä myös itsetietoinen, ja on pyrkinyt laajentamaan tuttua, mutta vaikeaa kaavaansa.

Viitisen vuoden tauko toki vaikeuttaa aiempaan materiaaliin vertailua, kuten myös bändin rumpalinvaihdos. Danny Walker on ulkona bändin potkittua hänet pari vuotta sitten pois kotiväkivaltasyytösten tullessa ilmi. Tilalle ollaan saatu nuoresta iästään huolimatta harvinaisen ansioitunut Alex Rudinger, jonka soittoa ollaan kuultu muun muassa The Facelessin ja nykyisin Whitechapelin piireissä. Toki on vielä nähtävää, miten Rudingerin asema mainituista toisen liverumpalina vaikuttaa hänen pysyvyyteensä Intronautissa, mutta ainakin tällä levytyksellä hänen kykynsä yhdistellä raskaampaa ja kompleksimpaa soittoa on hyvin esillä.

Walkerin rummutus ei toki koskaan ollut bändin keskeisimmässä roolissa, mutta pieni ero on kuitenkin huomattavissa. Muutaman vuoden tauon jälkeen bändi yleisesti tuntuu samalla virkistyneeltä, kuten myös aiempaa tuotantoa reflektoineelta. Bändi tuntuu aktiivisesti yrittävän jotain uutta, mutta samalla hyvin tuttua. Osittain tämä toimii, osittain ei: välillä uudelta ja tuoreelta tuntuvat kappaleosiot tuntuvat jäävän kesken, siirtyen hieman tavanomaisemman kuuloisen Intronautin pariin heti niiden perään. Esimerkiksi ”Tripolarin” puolivälin hienoa ja eteeristä tunnelmointia olisin mielelläni kuunnellut kappaleen loppuun asti vielä syvemmälle mennen, mutta kappale on täytynyt lopettaa hieman perinteisemmän kuuloiseen osioon. Mahtava riffi kappaleen loppuun ehdottomasti tulee, mutta jotenkin jään jokaisella kerralla kaipaamaan lisää.

Mahtavalta ”perinteinen” Intronaut levyllä myös kuulostaa, en sitä lähde kiistelemään. ”Check Your Misfortunessa” on juuri sitä jotain, levyn intro ”Procurement of the Victuals” on leukojaloksauttavan jylhä ja monumentaalinen ja ”The Cullin” alku on raskaimpia asioita, joita olen tänä vuonna toistaiseksi kuullut julkaistavan. Levystä kuitenkin välittyy tunnelma, että osa bändistä haluaisi siirtyä eteenpäin soundissaan – olisi mahtavaa nähdä bändin tekevän jonkin merkillisen suuren harppauksen soundillaan. Levyn tarttuvammat osat jakavat myös mielipiteeni kahtia: ”Cubensisin” kertosäemelodiassa on samalla jotain erittäin mieleenpainuvaa, mutta samalla jotain luotaantyöntävää.

Kaiken kaikkiaan levy on kuitenkin onnistunut, vaikkei läheskään täydellinen. Saa nähdä, muodostuuko tästä levystä yhtä mittavaa kulmakiveä bändin diskografiassa kuin sitä edeltävä ”The Direction of Last Things”, mutta se toimii ehdottomasti mahtavana sunnannäyttäjänä tulevalle. Lisämaininta myös levyn päättävälle ”Sour Everything”-kappaleelle, jolle ”The Cull”-kappaleen lisäksi vieraileva Cloudkicker-nimellään paremmin tunnettu Ben Sharp on säveltänyt osan musiikista. Intronaut toimi aikanaan Sharpin livebändinä, joten yhteistyö tuntuu mahtavan orgaaniselta, ja on aina mahtavaa kuulla laulajien ulkopuolellakin vierailevia muusikoita.

 

8-/10

Kappalelista:

1. Procurement of the Victuals
2. Cubensis
3. The Cull
4. Contrapasso
5. Speaking of Orbs
6. Tripolar
7. Check Your Misfortune
8. Pangloss
9. Sour Everythings

Teksti: Thomas Frankton