”Uusi single on sopivan kaoottinen paketti, joka tuntuu samaan aikaan leviävän käsiin, mutta silti siinä on tiukka kontrolli” – haastattelussa Petrolbreath

Kotimainen Petrolbreath tunnetaan raskaan rockin ja metallin välimaastossa liikkuvasta musiikistaan sekä suoraviivaisesta ilmaisustaan, jossa ei säästellä bändiä eikä yleisöä. Trion kokoonpano koki hiljattain muutoksia, kun Joni ”Honi” Aaltonen hyppäsi laulaja-basistin paikalle. Kaaoszine kutsui yhtyeen juttutuokioon kertomaan, mitä heille tällä hetkellä kuuluu ja mitä on odotettavissa. Lue alta, mitä Joni, sekä bändin rumpali Tuomas Patanen vastailivat!

Mistä bändi lähti aikoinaan liikkeelle?

Tuomas: Petrolbreath-trio on perustettu vuonna 2019. Alun perin kokoonpanon muodostivat laulaja-basisti Joni Tammenpää, kitaristi Ville Panhelainen ja rumpali Lassi Huotari. Ensimmäinen single ”Lucifer’s Wings” ilmestyi 2021 ja siihen sitten törmäsin Spotifyssa, samalla kiinnostuen bändistä.

Soitin itse tuolloin Ängry Gentlemenissa ja tehtiin Petrolbreathin kanssa paljon kimpassa keikkoja niin kotimaassa, kuin Baltiassakin. Sittemmin Lassi ilmoitti laittavansa kapulat niin sanotusti naulaan, ja ilmoittauduin tilalle rumpujakkaralle. Vuoden 2024 marraskuussa hyppäsin puikkoihin ja se oli niin sanotusti täyttä työtä alusta saakka. Keikkasetti piti ottaa kohtuullisen nopeasti haltuun ja sitten heti helmikuussa oli jo studiosessio. Eli suoraan syvään päätyyn!

Tätä ennen bändi oli käynyt Sonic Pump Studioilla nauhoittamassa ensimmäisen EP:n ”Spread Your Wings and Die”. Nyt kuitenkin suunta kävi kohti Lappeenrantaa ja Astia-studiota, jossa nauhoitettiin sellaiset reippaat rallit kuin ”Roadkill” ja ”Tallboy”.  Toisen kerran käytiin Astialla melkeinpä heti kun Joni hyppäsi mukaan laulaja-basistin pestiin. Eli perinne taitaa olla, että aina kun tulee uusi jäsen mukaan, niin suunnataan studioon. Ensimmäisen Astia-studion visiitin jälkeen oli selvää, että olemme löytäneet henkisen nauhoituskotimme analogian ihmeellisestä maailmasta. Ei siis tarvinnut paljoa miettiä, että minne mennään seuraavat vedot tekemään.

Uusi kokoonpano ja uusi vaihde silmässä

Ja näitä hedelmiä korjaillaan tässä pikkuhiljaa, eli juuri ilmestyi uusi single ”C’est La Vie Motherf***er” – mitä haluaisitte siitä sanoa?

Joni: Tähän väliin täytyy todeta, että oli kyllä melkoinen shokki kuulla itseään valmiilta biisiltä, koska en miellä itseäni millään lailla laulajaksi. Aloitin yläasteella bassonsoiton, mutta aika pian vaihdoin sen kitaraan. Cover Dales Bandissa olen kokeillut muutaman kerran bassottelua, joten kun kuulin että Petrolbreath etsii basistia, niin ilmoittauduin mukaan. Tuomas sitten sanoi, että niin, tähänhän kuuluu sitten myös laulajan rooli. Aluksi olin sitä mieltä, että en laula kuin korkeintaan taustoja, eli mikin eteen en juurru. Mutta kokeillaan nyt, miten tämä toimii!

Tuomas: Jos hieman taustoitan biisiä, niin varmasti jokaisella meillä on se yksi tuttu, joka aina valittaa kaikesta, muttei kuitenkaan tee sitten asioille mitään. Kertosäkeen rakensi Ville ja itse puolestaan kokoilin säkeistöt, jotka sitten porukalla stilisoitiin. Kappale on hieman sellainen isällinen avokämmen poskelle, joka kehottaa ottamaan vastuun omista tekemisistään. Se on anthem sille, että itse tehdään omat päätökset, joista sitten kannetaan itse myös vastuu.

Kappaleessa on kuultavissa vaikutteita ainakin Motörheadista, mutta myös monesta muusta. Biisi on sellainen sopivan kaoottinen paketti, joka tuntuu samaan aikaan leviävän käsiin, mutta silti siinä on tiukka kontrolli. Bändi soittaa hyvin lukkoon ja mayhem on aivan mahtava.

Joni: Se on kovaa poljentoa. Kyllä siellä kuulee vaikutteita monista bändeistä ja myös omissa huudahduksissa saattaa jotakin Hetfield-vaikutteita olla.. Se on toki kuulijan korvissa, että mitä kaikkea sieltä löytää, mutta itse laskettiin, että sieltä on erotettavissa vaikutteita ainakin kymmenen.

Tuomas: Jos mennään hieman syvemmälle, eli siihen itse nauhoitussessioon Astialla, niin biisi on aitoa asiaa alusta loppuun. Se on täysin analogisesti nauhoitettu, eikä siinä ole esimerkiksi sampleja tai siivoiltuja rumpuraitoja. Rummut taisivat olla joko toinen tai kolmas otto, joka sitten jäi lopulliseksi. Samaten bassot ja kitarat tehtiin pieteetillä ja hyvällä lukolla. Haettiin sitä samaa soundia ja fiilistä, mille Petrolbreath kuulostaa myös livenä. Anteeksi pyytelemätöntä, suoraa ja rehellistä aitoa asiaa alusta loppuun.

Juuri ilmestyneen singlen lisäksi tällä visiitillä nauhoitettiin myös toinen biisi, ”Scum of the Earth”, jota on jonkin verran testailtu jo keikoillakin. Sille ei ole vielä tarkkaa julkaisupäivää lyöty lukkoon, mutta todennäköisesti se saadaan nyt kesällä kuultavaksi. Katsotaan mitä keksitään bändin pään menoksi tässä kesän ja syksyn aikana, niin sen mukaan mennään julkaisun kanssa.

Balkanilta palataan kotimaan lavoille

Tässä kun keskustellaan, niin teillä on pian lähtö tuonne Balkanin puolelle?

Joni: 17. huhtikuuta lähdetään. Aamulennolla Serbiaan, sieltä sitten keikkapaikalle ja illalla on jo ensimmäinen keikka.

Tuomas: Saattaa olla pitkä päivä tiedossa, kun aamulla kukonlaulun aikaan lähdetään kentälle ja illalla on vielä keikka. Sitä sitten jatketaan kaiken kaikkiaan kahdeksan keikan verran.

Joni: Eli 10 päivää ollaan reissussa ja kokeillaan onko pakussa matkustaminen kiertue-elämän glamouria. Odottelen kyllä innolla ja pienellä kauhulla!

Tuomas: Ainakin somejulkaisujen perusteella tilausta on, eli koko ajan tulee ilmoituksia tykkäyksistä ja eteenpäin jaoista. Koska ollaan kuitenkin tuntematon bändi, niin otettiin settiin mukaan myös pari coveria. Valintamme olivat Metallican ”Fuel”, sekä sitten ZZ Topin ”Tush”. Jälkimmäisessä tallattiin tosin aika rajusti Petrolbreath-pedaalin päälle, eli siihen tuotiin uutta twistiä. Sen näkee ja kokee keikoilla sitten – en paljasta siitä sen enempää!

Jos ajatellaan keikoille tulevaa yleisöä missä päin maailmaa tahansa, niin minkä fiiliksen vallassa haluaisitte heidän lähtevän keikalta kotiin?

Joni: Tässä jokin aika sitten oltiin Boothillilla keikalla. Siellä oli sitten pari nuorta jannua, jotka olivat etukäteen tutustuneet meihin Spotifyn välityksellä. Keikan jälkeen he tulivat kiittelemään ja kertomaan fiiliksistään. Olivat erittäin tyytyväisiä siihen, että olivat tulleet paikalle. Siitä tulee aina itselle hyvä mieli ja juuri sitä halutaankin, että jengi tulee paikalle ja toteaa meiningin hyväksi.

Tuomas: Tähystin rumpujakkaralta, että jätkät seisovat pöydällä, ja ollaan kuitenkin vasta ensimmäisen biisin puolessa välissä! Se kertoo omaa kieltään siitä touhusta, mikä meillä keikoilla on. Aloitetaan aika suoraviivaisesti ja anteeksi pyytelemättä, ja se sama ralli jatkuu koko setin ajan. Jätetään aina kaikki itsestämme lavalle. Oli sitten yleisöä paikalla minkä verran tahansa, niin kenellekään heistä ei saa jäädä bändin jäsenistä sellaista fiilistä, että nuo nyt kävivät vähän ajan kuluksi soittelemassa. Kun viimeinen encorebiisi on soitettu, niin mehut pitää olla siinä vaiheessa niin tyhjiin puristettu, ettei enää kykenisi lavalle.  

Joni: Yleisömäärästä riippumatta vedetään aina täysillä, ei sinne himmailemaan mennä.

Tuomas: Jos meidän keikalle tulee, niin siellä näkee hyvää livemeininkiä, paljon liikettä ja actionia ainakin lavan puolella. Koskaan ei oikein tiedä mitä tapahtuu, eli pyritään pitämään pieni vaaran tuntu mukana!

Joni: Ja siellä myös tapahtuu! Samaisella Boothillin keikalla itselleni tuli aivan totaalinen lukko heti ensimmäisessä biisissä. Vedettiin alkuriffiä ja menin mikin ääreen samalla tajuten, että en muista sanoja. Ensimmäinen säkeistö meni täysin ohi, mutta sitten kertosäkeessä pääsin jälleen mukaan. Soitto ei missään vaiheessa keskeytynyt, mutta laulusta en vaan saanut kiinni ja taisin tämän mikkiinkin todeta. Se on vielä itsellä se Akilleen kantapää, että kun keskittyy soittamiseen, niin sanat tuppaavat unohtumaan.

Tuomas: Mutta pakka pysyi kasassa ja oli hauskaa. Tähän täytyy lainata kitaristimme Villen sanoja: aina jos tulee tuollainen hetki, niin täytyy miettiä mitä Gene Simmons tekisi. Hän nostaisi lavan pystyyn ja kaupallistaisi sen mitä juuri äsken tapahtui. Se mikä soitossa hävitään, niin show’ssa voitetaan!

Kesän keikkakalenterissa on vielä tilaa

Ja myös pari Suomen keikkaa on tällä hetkellä sovittuna?

Joni: Tällä hetkellä on sovittuja keikkoja toukokuussa ja heinäkuussa, sekä sitten pari privaattikeikkaa. Seuraava Suomen keikka on Helsingissä 15. toukokuuta Club Undergroundissa, jossa ovat mukana myös DOL ja I.F.A.

Tuomas: Heinäkuussa ollaan Kuudennella Linjalla Helsingissä ja samana iltana esiintyvät myös Stoner Kings ja KillHall. Lisäksi on kaikenlaista kehitteillä, joista ei vielä voi puhua enempää, mutta kerrotaan kyllä, kun se on ajankohtaista.

Keikkoja kalenteriin mahtuu kyllä, eli jos vaikka jollakin kesän festarilla olisi vapaana kaljateltta tai bajamajan takapiha, niin mielellään tullaan näyttämään isommalle yleisölle mistä meidät on tehty. Ja tietysti meitä kiinnostaa myös isompien bändien lämppärislotit ja niin edelleen. Koska ollaan pieni bändi pienellä budjetilla, niin massasta läpi pääseminen ja sitä kautta breikkaaminen on tietysti haastavaa.

Mitä sitten tulevaisuudessa

Tulevaisuuden varalle on siis paljon suunnitteilla – entäpä uutta musiikkia esimerkiksi kokopitkän muodossa?

Tuomas: Sitäkin on suunnitelmissa sivuttu, mutta tänä päivänä kokopitkän albumin tekeminen on vähän sellainen taloudellinen harakiri. Siitä huolimatta sitä ei ole poissuljettu kokonaan. Se mitä kovin haluttaisiin tehdä, olisi vinyylijulkaisu. On pohdittu sitä ratkaisua, että koska meillä on nyt kaksi täysin analogista sessiota takana, joissa molemmissa on tehty kaksi biisiä, niin tehtäisiin neljä lisää. Nämä kahdeksan voitaisiin sitten niputtaa samoihin kansiin. Tämä olisi hieman kevyempi tapa tehdä kokonainen albumi.

Lisäksi pyritään tulevaisuudessa keikkailemaan säännöllisesti niin Suomessa, kuin ulkomaillakin. Tähtäin on vahvasti Euroopassa ja koska on aikaisemmin keikkailtu jo Ruotsissa sekä Baltiassa, niin niihin on helppo mennä uudelleen. Eli pala kerrallaan Eurooppaa haltuun, mutta toki kotimaata unohtamatta. Täälläkin keikkaillaan niin paljon kuin vaan mahdollista.

Kuvailkaa Petrolbreathia kolmella eri sanalla?

Tuomas: Jos esimerkiksi meidän Facebookiin tai muihin meidän sosiaalisiin medioihin klikkaa tiensä, niin siellähän lukee, että Live, Loud and Unstoppable. Petrolbreath ei jää paikoilleen odottelemaan, vaan me mennään itse eteenpäin. Tämä kiteyttää bändin ajatuksen hyvin.

Kiitos ajastanne! Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää lukijoille?

Tuomas: Käykää keikoilla ja kuunnelkaa uutta musaa. Menkää myös niitten pienempien bändien keikoille, sillä kaikki isot bändit on joskus olleet kellaribändejä. Sekä bändeille, että keikkapaikoille on elintärkeää, että livekeikoilla käy yleisöä. Täydelle tuvalle on aina kiva soittaa! Sekä kuunnelkaa kotona musiikkia ennen kaikkea analogisesti, sillä se hakkaa suoratoiston mennen tullen.

Joni: Kuunnelkaa musiikkia ja erityisesti analogisesti, sillä sen eron tuntee.

Kokoonpano:
Joni ”Honi” Aaltonen – basso, laulu
Ville Panhelainen – kitara, taustalaulu
Tuomas ”Mean Machine” Patanen – rummut, taustalaulu

Tutustu meininkiin lisää Linktreen kautta.