”Uusi single on tuttua meininkiä, mutta mukavalla uudella twistillä” – haastattelussa iskelmää ja metallia musiikissaan yhdistävä Ikirouta

Kajaanissa vuonna 2020 perustettu, iskelmämetallia soittava Ikirouta esittäytyi hiljattain Kaaoszinen lukijoille. Tavoitimme haastateltavaksi yhtyeen kitaristin Teemu Kuosmasen, ja pyysimme häntä kertomaan vielä tarkemmin, keitä he oikein ovatkaan. Keskustelimme hänen kanssaan niin kaikesta matkan varrella tapahtuneesta, kuin myös juuri ilmestyneestä ”Uusi päivä” -singlestäkin. Pääset lukemaan koko haastattelun alta.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitä Ikiroudalle kuuluu tällä hetkellä?

Ikiroudalle kuuluu oikein hyvää, kiitos kysymästä. Olemme juuri julkaisseet uuden singlen nimeltään ”Uusi päivä” ja se on otettu vastaan todella mukavasti. Lisäksi takana on meidän mittapuulla sopivan vilkas keikkakesä ja keikat jatkuvat vuoden loppuun saakka. Ei liikaa, mutta sillä tavalla sopivasti, ettei ala ahdistamaan. No tosin ei ahdista, mutta kun tässä perheellisinä ja työssäkäyvinä on muutakin elämää elettävänä, niin välillä saa aikatauluja rukata ja säätää ihan huolella.

Milloin Ikirouta on perustettu ja kenen toimesta? Onko alusta saakka ollut sama kokoonpano mukana?

Ikirouta perustettiin legendaarisena koronatalvena 2020 ja minun sekä laulaja Jori Kärjen ajatuksesta kaikki lähti. Päätettiin kokeilla tehdä yksi kappale, joka minulla oli raakileena demotuksena tietokoneella ja ajateltiin, että siitä tehdään. Vieläpä ihan suomeksi! Jorin ja minun silloisen bändin SoulHealerin keikat oli kaikki peruttu koronan vuoksi ja kalenterista vapautunut aika piti jotenkin saada kulumaan. Ajateltiin, että tässäpä sopivaa ajanvietettä. Pyydettiin vanha tuttu Jani Partanen soittamaan rummut ja minä soitin vielä tässä vaiheessa bassotkin. Näin mentiin pari ensimmäistä julkaisua, joiden jälkeen mukaan tuli bassoon Jere Pellikka, ja tällä porukalla on tehty siitä asti.

Mistä nimeksi valikoitui juuri Ikirouta?

Se on aina yhtä vaikeaa keksiä nimeä bändille ja minulla tuli mieleen Routa. Jori sitten keksi siihen eteen sen Iki-etuliitteen ja siinä se oli. Ihan hyvä nimi kai se on.

Entä oliko musiikkityyli alusta saakka selvää, vai oliko mahdollista että Ikirouta olisikin muunlainen bändi?

Alussa oli se yksi kappale, joka tehtiin eikä siinä vaiheessa ollut mitään tietoa jatkosta. Siitä eteenpäin on tehty kappale kerrallaan, ja siinä se tyyli on muotoutunut matkan varrella. Meillä on kuulemma tunnistettava oma tyyli ja niin kai se sitten on. Ei sitä sen enempää tule ajateltua. Tekee kappaleen ja katsoo, mitä siitä tulee. Parempi ollakin liikaa miettimättä tältä kantilta. Mutta onhan siinä väkisin yhtenäinen punainen lanka, kun samalla porukalla tehdään.

Mitkä bändit teille toimivat vaikutteena? Onko teillä kaikilla samat lempibändit vai onko niissä hajontaa?

Meillä on tavallaan melko eriävät musiikkimaut, mutta on siellä yhtäläisyyksiäkin. Jori on ehdoton iskelmämies sekä vanhemman kotimaisen musiikin fani ja Kari Tapio sekä Kirka taitavat olla hänelle niitä kovimpia. Itsekin tykkään suomi-iskelmästä, mutta minulla kaikki lähti 80-luvun alkupuolella Iron Maidenista. Kasarihevi perinteisimmillään on se minun juttu. Mutta olen myös armoton Popeda– ja E-Type-fani, Backstreet Boysia unohtamatta. Jere puolestaan tykkää rankemmasta metallista, eikä oikein keikkareissuilla arvosta minun ja Jorin radiokanavavalintoja. Jani taas on metallimies ja Iron Maiden on hänenkin suuri rakkautensa, mutta sen lisäksi hän on powermetallimies henkeen ja vereen.

Toimitko sinä teidän pääasiallisena biisintekijänä ja mistä tulee inspiraatio biiseihin?

Minä nuo kappaleet olen aika lailla kirjoittanut. Meillä kun tuota yhteistä aikaa ei ole, niin ei koskaan käydä treeniksellä jammailemassa ja kehittelemässä. Minä työhuoneessani koneen äärellä demottelen ja lähetän jutut muille kuunteluun. Yleensä menevät läpi ja aletaan tekemään. Se, mistä inspiraatiot tulevat, on suuri mysteeri itsellekin. Eikä ne ideat aina itsestään tulekaan, vaan joskus pitää ihan pakottaa ne ulos.

Olette tehneet coverin Kirkan legendaarisesta ”Leijat”-biisistä – miksi juuri se ja oliko muita vaihtoehtoja edes harkinnassa?

Koska Kirka oli ja on maailman kovin suomalainen rock-laulaja, se vaan piti tehdä. Kaikki tykätään tuosta kappaleesta ja se oli kyllä nappivalinta coveriksi. Pikkuisen hirvitti siihen tarttua, kun kunnioitus Kirkaa ja ”Leijoja” kohtaan on niin suuri, mutta se kyllä onnistui mainiosti. Emme halunneet lähteä liian isosti muuttamaan sitä vaan rakenne säilytettiin samana ja lisättiin siihen vain Ikiroudan mausteet. Olisi hienoa, jos Kirka olisi vielä elossa ja olisi päässyt kommentoimaan versiotamme!

Viimeisin single on 11. lokakuuta ilmestynyt ”Uusi päivä”. Kertoisitko jotain biisistä ja sen tarinasta?

”Uusi päivä” on edelleen taattua Ikiroutaa, mutta on siihen napattu mukaan myös uutta. Se on ensinnäkin kolmen minuutin mitallaan meidän historian lyhin kappale ja ns. radiomitassa. Lisäksi siihen laitettiin vähän diskoa mukaan kertosäkeeseen lisäämällä hiukan synabassoa ja onpa siinä myös sähkörumpuefektoituja rumpufillejäkin. Pieniä mausteita, mutta mukavaa uutta twistiä. Kappaleen lyriikat kertovat vanhojen haikailusta ja siitä, että se on vähän turhaa. Eteenpäin pitäisi vaan suunnata, kohti uutta päivää.

Kerro pari mieleen jäänyttä hetkeä Ikiroudan taipaleen varrelta vaikka keikkareissuilta tai studiosta?

Meidän touhu on sellaista vanhojen miesten hönöilyä, niin ei sieltä oikein mitään erityistä juttua nouse. Me ollaan sitä ikäluokkaa, ettei enää jakseta oikein rymytä ja unikin meinaa keikkareissuilla tulla jo Kympin uutisten kohdalla viimeistään. Tylsää ja pitkäveteistä istuskelua sekä odottelua se on. Keikkareissulla pakussa istutaan ja tuijotetaan puhelimia.

Jori tykkää katsoa ampumahiihtoa ja teknikko Mikko Niiranen pesäpalloa, mikä on kyllä todella sairasta. Minä katson Liverpoolin pelit ja siihen liittyen olisi kyllä yksi tarina: kerran Oulun 45 Specialissa ennen keikkaa katsoin Liverpoolin ja Chelsean FA Cupin finaalia kommentoiden, että jos Liverpool häviää, en soita keikkaa. Siinä joku ulkopuolinen sanoi, että taidat vitsailla, johon Jere vastasi, että ei hän kyllä vitsaile. Onneksi Liverpool voitti ja päästiin keikalle!

Onko yleisöltä tullut joku kommentti Ikiroudasta, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen?

Yleisöltä ei ole tullut mitään sellaista kuolematonta kommenttia, joka olisi jäänyt erityisesti mieleen. Ihan positiivista höpöttelyä ja vuorovaikutteista touhua meidän keikat ovat. Mehän ollaan aika spontaaneja ja välispiikit ovat mitä ovat. Paljon jutellaan yleisön kanssa ja se on olennainen osa meidän keikkaa.

Tulevaisuuden suunnitelmat niin lähelle kuin hieman kauemmaksi? Onko ajatuksissa tehdä ihan pitkäsoittoa vai jatkuuko julkaisujen linja sinkkujen muodossa?

Tulevaisuutta ei lähdetä piirtämään liian tarkasti, kun sitä ei kukaan osaa ennustaa. Homma on mukavasti hiljalleen kasvanut ja yleisöä on ollut keikoilla koko ajan enemmän ihan Kainuun ulkopuolellakin. Tätä ei tehdä verenmaku suussa pakolla vaan ammattimaisesti, mutta sopivan löysin rantein. Mitä tapahtuu, se tapahtuu ja jos ei tapahdu, niin sitten sen pitääkin mennä niin.

Mukavahan se olisi päästä enemmissäkin määrin esimerkiksi kesäfestareille soittamaan ja siinä voisikin olla yksi tavoiteltava asia. Mutta sekään kun ei ole meistä kiinni. Teemme jatkossakin musiikkia kappale kerrallaan ja katsotaan, mihin se johtaa. Jos tulee jossain kohtaa tunne, ettei enää huvita, niin lähdetään sitten vaikka kalastamaan tai raveihin. Onneksi meidän kenenkään elanto ei ole musiikista kiinni. Se on tänä päivänä todella raaka laji paljon meitä isommillekin bändeille.

Kerro kolme sanaa, jotka kuvaavat bändiä?

Iskelmämetallia Ikiroutaisella Sydämellä!

Terveiset Kaaoszinen lukijoille?

Käykäähän kuuntelemassa nyt vaikka ensi alkuun tuo meidän tuorein kappale, ja sitä kautta sitten muun tuotannon pariin. Uusi päivä on ehkä sellainen modernimpi kappale diskovivahteineen, mutta löytyy meiltä metallisempaakin laitaa, kuten esimerkiksi ”Minä tahdon!” ja ”Ikiroudan maa”. Kaikki kappaleet löytyvät videoineen YouTubesta ja totta kai pelkällä äänellä Spotifysta sekä kaikista muistakin suoratoistoista. Keikkoja tehdään loppuvuoden aikana vielä ihan mukavalla tahdilla ja niistä ajanmukainen tieto löytyy meidän Facebook-sivultamme.

Nyt lokakuussa ollaan keikoilla seuraavasti: torstaina 17. päivä Helsingissä On the Rocksissa, perjantaina 18. päivä Forssassa Pub Hukassa ja lauantaina 19. päivä Harjavallassa Ravintola Holvissa. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla ei aiemmin olla soitettukaan, joten nyt kaikki pääkaupunkiseudun ihmiset On the Rocksiin. Vaikka onkin torstai, keikan showtime on ajoissa joskus klo 21 maissa, eli hyvin ehtii vielä unille, jos seuraava päivä on työpäivä. Oikein mukavaa syksyä kaikille – kuunnellaan hyvää musiikkia ja käydään keikoilla! Muuten sitä hyvää musiikkia ja keikkoja ei kohta enää ole.

Tulevat keikat:

17.10. On The Rocks, Helsinki
18.10. Pub Hukka, Forssa
19.10. Ravintola Holvi, Harjavalta
15.11. Hophaus Tahko, Nilsiä
7.12. Rockhouse Kulma, Kajaani
14.12. Toppila Klubi, Oulu

Ikirouta somessa: Facebook, Instagram, YouTube, Spotify