Kolossus on uusi mielenkiintoinen tulokas suomenkielisen raskaan musiikin kentällä. Bändi on päässyt hiipimään salaa takavasemmalta, ja varsinkin ensimmäinen kuuntelu yllättää. Erityisesti Staminan mieleen tuova musisointi toimii hienosti ja albumi herättää mielenkiinnon heti ensikuuntelulla. Kolossuksella on oma äänensä vaikutteistaan huolimatta, ja jo ensimmäinen biisi ”Aggression anatomia” vakuuttaa. Raskaat riffit, äkkiväärät melodiat, aggressiivinen laulu ja lopun melodinen soolo muodostavat yhdessä hienon biisin. Vieläkin raskaammin riffittelevä ”Mantsurian kätyrit” on ihan yhtä hyvä ja tarttuva kertosäe kuin piste i:n päälle.

”Veritaksen” on miksannut Stratovariuksesta tuttu kitaravelho Matias Kupiainen. Mies on tehnyt hienoa jälkeä: albumin soundit ovat erittäin jämäkät ja selkeät. Kolossus on Joensuusta; bändin sävellysten takana ovat laulaja Petri Tarvainen ja kitaristi Olli Karhu. Bändi kertoo albumin saatekirjeessä ”Veritaksen” sopivan parhaiten hetkeen, jolloin ”ilmassa on muutakin kuin pehmeitä arvoja ja linnunlaulua”.  ”Veritaksen” teemat eivät olekaan valoisimmasta päästä, ja musiikin aggressiivisuus ja lyyrinen anti ovat hyvässä tasapainossa. ”Veritas” toimii syvällisessä kuuntelussa ja antaa musiikkiin uppoutuvalle kuuntelijalle paljon ajateltavaa. Mielen syövereitä, ahdistusta, tuskaa ja valoa tunnelin päässä, niitä kaikkea ”Veritas” tarjoaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumilla on paljon hienoja biisejä. ”Vieras kodissaan” on ensivaikutelmaltaan valju, mutta kuuntelujen myötä biisin tarkoitus aukenee. Tulkitsen biisistä löytyvän tutkielmaa masennuksesta, vieraantumisesta ja elämän turhuuden kokemuksesta. Biisi itsessään soi jopa yllättävän progressiivisesti, ja lopun soolokitarointi kruunaa hienon teoksen. Rauhallisempi ”Viisi vuotta” on upea biisi. Lähes puherytminen säkeistö etenee vääjäämättömästi aggressiiviseen kertosäkeeseen. Kolossus on taitava bändi ja biisit ovat yllättäviä, monipuolisia ja syvällisiä tavalla, johon kaikki bändit eivät pysty. Samaan aikaan biisit ovat kuitenkin helppoja omaksua, eikä bändi sorru turhaan kikkailuihin.

Hypnoottinen ”Suljetut silmät” aiheuttaa spontaania ihokarvojen pystyyn nousua viimeistään upeassa kertosäkeessään. Hieno on myös tarttuvasti riffittelevä ”Arvoton”. Melodisen, puhtaasti lauletun säkeistön ja tykittävän kertosäkeen hybridi kruunattuna upealla c-osalla toimii kaikilla tasoilla. Albumin päättävä nimibiisi ottaa vielä lisää kierroksia ja vakuuttaa aggressiivisella jyräyksellään. Katharsista on turha odottaa, vaan ”Veritas” on alusta loppuun oma synkkä ja aggressiivinen entiteettinsä.

Kokonaisuutena ”Veritas” on ehdottomasti onnistunut albumi. Jonkin verran liian pitkä se on, ja raskaat teemat ovat jo hieman liiankin raskaita koko mitassaan nautittuina. Pari biisiä karsimalla albumi olisi vieläkin parempi. Kolossus on kuitenkin jo debyyttialbumillaan valmis isoihin saappaisiin suomenkielisen raskaan musiikin kentälle ja potentiaali menestyä on ilmeinen. Jos Stamina, Mokoma ja muut vastaavat ovat lähellä sydäntäsi, niin ”Veritas” kannattaa ottaa haltuun.

8/10

Kappalelista:

1. Aggression Anatomia
2. Mantsurian Kätyri
3. Viisi Vuotta
4. Vapauskerroin
5. Vieras Kodissaan
6. Suljetut Silmät
7. Viisi Sammunutta aistia
8. Vihaan kasvaneet
9. Arvoton
10. Eden
11. Totuuden Kantaja
12. Veritas

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kolossus Facebookissa