”Uusromanttisempaa ruhjontaa” – arviossa Memoriamin ”Rise to Power”
Englannin Birminghamin vanhan liiton death metal -skenessä mm. Bolt Throwerin, Benedictionin ja Napalm Deathin entisistä jäsenistä vuonna 2015 perustettu Memoriam on edennyt verrattain lyhyessä ajassa jo viidenteen pitkäsoittoonsa.
Möreä-äänisen liehuletin, Karl Willettsin, Massacre-kitaristinakin kunnostautuneen Scott Fairfaxin ja basisti Frank Healyn kipparoima brutaali metallikone kumarsi edellisellä, ”To the End” -albumilla edellisistä albumeistaan poiketen enemmän 1980-luvun post punkin ja goottirockin tummasävyisen melodiamaalailun puoleen. Asiaa myös luontevoitti aiemmin mm. Killing Joken livekokoonpanossa soittaneen, punk-taustaisen rumpalin, Spike T. Smithin mukaantulo yhtyeeseen vuoden 2021 alussa.
Yhtye jatkaa viidennellä pitkäsoitollaan luontevasti siitä kohtaa mihin edellisellä jäi. Tosin pykälää metallisemmalla vääntömomentilla varustettuna. Miksikään melodeathiksi likaista, brutaalin sotatematiikan kanssa flirttaileva ja yhtä rouheasti rouskuttavaa yhtyettä on kuitenkin turhaa edelleenkään alkaa kutsumaan. ”Never Forget, Never Again (6 Million Dead)” paukuttaa sotaisine teemoineen hyvin uskollisena Bolt Throwerin perinnölle. Albumin merkittävimmät soundilliset muutokset yhtyeen aiempaan materiaaliin verrattuna kuullaan vahvoja Paradise Lostiin ja My Dying Brideen viittaavia doomahtavia goottimetalliviboja sisältävien ”Total War”, ”I Am The Enemy” ja ”The Conflict Is Within” -biisien tarjonnassa. Myös B-puolen ”All Is Lost” sulautuu selkeiten jo nimensäkin puolesta kyseiseen kyseiseen kategoriaan.
Mainos päättyy
Albumin toinen puolisko tarjoilee sitten muutoin kokeellisempaa ja kulmikkaampaa sapeleiden ja panssareiden kalistelua ”Annihilations Dawnin”, albumin monisyisen nimikkobiisin ja mielenkiintoista Killing Joke – Young Gods -osaston post-punkiin ja -hardcoreen taipuvassa biisissä ”The Pain”, joka samalla kohoaa albumin mielenkiintoisimmaksi teokseksi.
Mitään mullistavaa ja ihmeellistä Memoriam ei viidennellään kokopitkällä tarjoile. Vahvaa suorittamista ja sopivasti uudistunutta luomistyötä kylläkin. Sen biisiaihiot ja vanhan liiton kuolonmetallin vahvinta osaamista ja käsityötä edustavat perusainekset ovat kuitenkin kauttaaltaan niin laadukasta tavaraa, ettei tästä heikkoa albumia saa edes asiakseen tekemällä.
