Uuteen nousuun Grönwallin kanssa – arvostelussa Skid Row’n ”The Gang’s All Here”

”18 And Life”, ”Youth Gone Wild” ja ”I Remember You” – siinä Skid Row’n suurimmat hitit, joista yhtye aina muistetaan. On varmaa, ettei Skid Row ole kaikkien mielestä Skid Row ilman Sebastian Bachia, mutta menneeseen ei voine palata muuta kuin Bachin kanssa äänitettyjen albumien kautta. Kun muu yhtye on halunnut jatkaa Skid Row’n tarinaa Bachin lähdöstä huolimatta, on yhtye joutunut vuosikymmenten aikana värväämään uusia solisteja Bachin tilalle. Heistä viimeisin on ruotsalainen Erik Grönwall, joka valikoitui laulajaksi tämän vuoden maaliskuussa. Grönwall on ollut mukana kiertueilla ja äänittänyt muun yhtyeen kanssa ”The Gang’s All Here” -albumia, joka julkaistiin lokakuussa.

Skid Row’n solisteina on Bachin jälkeen kuultu niin Johnny Solingeria, Tony Harnellia kuin ZP Theartia, joista ensimmäisen kanssa Skid Row julkaisi kaksi albumia. Harnellin kanssa yhteistyö jäi lyhyeksi, ja DragonForce-yhtyeen entinen laulaja ZP Theart oli Skid Row’n kanssa kiertueella vuoden päivät. Grönwallin kanssa alku on näyttäytynyt lupaavalta, ja kyvykäs laulaja on ollut erinomainen valinta paikkaamaan legendaarista Bachia, minkä sain todistaa monien tuhansien muiden ihmisten kanssa kesällä Tampereella. Grönwall ylitti ennakko-oletukset huimasti esiintyessään Skid Row’n keulilla.

Grönwall, kuten hänen edeltäjänsäkään, ei ole ollut helpon paikan edessä astuessaan Skid Row’n keulille. Upean äänen omaava Sebastian Bach on varmistanut asemansa yhtenä glam rockin merkittävimmistä solisteista Skid Row’n suurimpien hittien kautta, ja ne yhdistetään automaattisesti häneen. Jokainen Bachin seuraaja on siis lähtökohtaisesti alakynnessä ja todistustaakan edessä.

Ottamatta sen enempää kantaa Skid Row’n aiempiin solisteihin totean Grönwallin paikanneen Bachin jättämän tyhjiön erityisen hyvin. Ruotsalaisvokalistin ääni kapuaa mykistyttävän korkealle, ja taidokkuutensa ansiosta hän selviää ”18 And Life” -kappaleen kaltaisista haastavista osuuksista. Se selittyy osittain Grönwallin saman tyylisellä äänellä Bachin kanssa, mutta erityisen suuri merkitys on ollut Grönwallin ankaralla työnteolla. Grönwall nousi kotimaassaan suuren yleisön tietoisuuteen 2010-luvun taitteessa, minkä jälkeen hän on julkaissut kaksi sooloalbumia ja neljä pitkäsoittoa H.E.A.T.:in rivissä. Vuosien harjoittelun ja työnteon tulokset olivat kuultavissa viime kesänä kiertuelavoilla ja nyt Skid Row’n uusimmalla julkaisulla.

Skid Row’n uusin pitkäsoitto lähtee vauhtiin yllättävänkin nälkäisen kuuloisilla kappaleilla ”Hell Or High Water” ja ”The Gang’s All Here”, joiden kautta Grönwallin ääni pääsee esiin kaikessa räjähdysherkkyydessään. Yhtyeen soitto on tuttuun tyyliin rehvakasta ja polkevaa, eikä siinä ole kuultavissa väsymyksen merkkejä. Samalla Skid Row todistaa olevansa relevantti vielä 2020-luvullakin, ja viesti tulee harvinaisen selväksi ”Not Dead Yet”- ja ”Resurrected” -kappaleissa, jotka myös nimiensä puolesta alleviivaavat asiaa: Osa saattaa miettiä, löytyykö Skid Row’sta enää puhtia nykypäivänä, sillä onhan yhtyeen edellisestä pitkäsoitosta vierähtänyt jo yli 15 vuotta, ja maineikkaan yhtyeen ikäkin alkaa lähennellä neljänkymmenen vuoden rajapyykkiä. Osalla kuulijoista odotukset ovat olleet oikeutetusti korkealla osan suhtautuessa varmasti skeptisemmin.

Myönnän lukeutuvani jälkimmäiseen porukkaan mutten kyynisellä vaan toiveikkaalla asenteella. Odotukseni tulivatkin pääasiassa lunastetuiksi, sillä Grönwallin äänenkäyttö sopii erittäin hyvin kasarirockin kaltaiseen murahteluun ja groovailuun. Vokalistin ääni on keskeinen instrumentti Skid Row’n kappaleissa, jotka edustavat perusilmeeltään tuttua hard rockia uhmakkaalla asenteella ja tarttuvilla sointukuluilla. Albumi ei sisällä juurikaan yllätyksiä, eikä siinä mitään. Skid Row taitaa raskaan rockin takomisen, eikä yhtye ole selvästikään halunnut uudistaa ulosantiaan merkittävästi.

Kymmenen kappaletta sisältävä ”The Gang’s All Here” on kokonaisuutena toimiva, vaikkei se sisälläkään tajunnanräjäyttäviä hetkiä. Tunnelman intensiteetti pysyy korkealla läpi albumin. Kestonsa puolesta kappaleet kuulostavat välillä itseään toistavilta ja jäävät junnaamaan paikoilleen, mutta sekään ei suuremmin hierrä. Loppuun on säästetty yksi balladi ”October’s Song” -kappaleen muodossa, joka osuu maaliinsa. Myönnettäköön silti, että niin Grönwall kuin muukin yhtye on parhaimmillaan energisen ulosannin äärellä, johon ”The Gang’s All Here” nojautuu. Kyseessä on kaikkineen pätevä albumi, joka onnistuu välittämään energisyytensä kuulijoille asti.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/skidrow

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen