Uutta elinvoimaa löytänyt Pentagram vei Lutakon doom metalin alkulähteille

Pentagram8Pentagramilla on takanaan yksi uransa parhaista albumeista, viime elokuinen ”Curious Volume”. Monien vuosien suvantovaiheen jälkeen Pentagram on tehnyt albumin, jolla ei ole vain muutamaa hyvää biisiä mutta joka on eheä, monipuolinen, tyylikkäästi uudistunut ja silti Pentagramin kuuloinen vahva kokonaisuus. ”Curious Volume” palautti uskoni siihen, että Pentagramilla voi vielä olla jotain annettavaa studionkin puolella. Tällaisen albumin jälkeen mikään ei estäisi minua menemästä Pentagramin tämän vuoden ainoalle Suomen keikalle marraskuun 10. päivänä. Ei edes se, että keikka oli tiistai-iltana parin sadan kilometrin päässä Jyväskylän Lutakossa.

Warchief11Keikan lämmitteli jyväskyläläinen Warchief, jonka musiikissa yhdistyvät sulassa sovussa doom metal, stoner, slugde ja rock. Päällimmäisenä Warchiefin musiikista jäi mieleen juurikin sen monipuolisuus ja erilaisten tyylilajien ja osioiden vaivaton yhdistely. Limaisen raskas sludge-riffi saattoi hetkessä vaihtua lennokkaaksi space rockiksi tai vastaavasti groovaavasta stonerista saattettiin siirtyä minimalistiseen doomiin todella luonnollisen kuuloisesti. Rauhallinen autuus saattoi vaihtua piinaavaksi aggressiivisuudeksi hetkessä.

Warchief8Warchiefillä on persoonallinen tyyli, joka kuuluu kaikessa, mitä se sitten keksiikään musiikkiinsa sekoittaa. Sen musiikki ei kuulosta sillisalaatilta, johon on heitetty irrallisia osia vähän kaikesta, vaikka se saattaa siltä paperilla vaikuttaakin. Kappaleiden yhtenäisyys ja dynaamisuus eivät kuitenkaan kärsi, vaan biisit kuulostavat kokonaisuuksilta, joissa jokaisella osalla on tarkoitus. Live-esiintyminenkin oli energistä ja mukaansatempaavaa. Musiikki sai livenä vielä paljon lisäpotkua murskaavista soundeista ja taitavasta soitosta, jota ei ole kuitenkaan hiottu liian täydelliseksi. Warchief on lyhyesti sanottuna todella lupaava tapaus. Toivottavasti musiikki löytää kuulijansa ennemmin tai myöhemmin. Olisi harmi, jos näin suuri potentiaali menisi hukkaan.

Pentagram11Pentagram suorastaan säkenöi elinvoimaa ja energiaa. Kymmenien vuosien uran jälkeenkin yhtye antaa kaikkensa sekoittaakseen yleisön päät. Se ei ole mikään itsestäänselvyys näin vanhalle yhtyeelle, joka ei koskaan ole päässyt pois 70-luvulta asti kiertämiltään hämyisiltä klubeilta isompiin saleihin monien aikalaistensa tapaan, vaikka se olisi teoriassa ollut ihan mahdollista. Käytäntö ei näissä asioissa kuitenkaan kovin usein seuraa teoriaa, joten monien epäonnisten sattumusten ja omien hölmöilyjenkin myötä Pentagram on edelleen suhteellisen pienen yleisön hyvin pidetty salaisuus. Tuon yleisön keskuudessa Pentagram kuitenkin saa osakseen arvostusta muun muassa yhtenä doom metal -genren esi-isistä. Ei ole vaikeaa päätellä, mistä tuo käsitys tulee, kun kuuntelee vaikkapa ”The Ghoulin” ja ”All Your Sinsin” hitaasti vyöryviä murskariffejä. Ei Pentagram tietenkään ole pelkkää hidastelua. Yksi keikan hienoimpia hetkiä oli napakka ja vauhdikas ”Relentless”, joka sai eturivissä aikaan jonkilaisen massapsykoosin.

Pentagram10Uusi ”Curious Voulme” -albumi oli keikalla melko hyvin edustettuna. Henkilökohtaiset suosikkini jäivät soittamatta, mutta eipä tuolla levyllä kuitenkaan ole monta huonoa kappaletta, joten kaikki otettiin ilolla vastaan. Vuonna 2011 julkaistu ”Last Rites” oli ihan hyvä ”paluualbumi”, mutta ”Curious Volume” saattaa hyvinkin olla parasta Pentagramia sitten vuoden 1987 ”Day of Reckoningin”.

Pentagram soitti samanlaisella antaumuksella, omistautumisella ja jämäkällä otteella niin uutta kuin vanhaakin tuotantoaan. Vaikka vanhimpien ja uusimpien kappaleiden välillä on aikaa kymmeniä vuosia, ne sopivat samaan settilistaan kuulostamatta siltä, että ne olisivat jotenkin eri maailmoista. Pentagram on pitänyt kiinni oman musiikkinsa parhaista puolista samalla uudistaen pintapuoltaan tyylitajuisesti. Pentagramilla on aina ollut monenlaisia kappaleita, ja tällä keikalla diskografian tarjontaa saatiin kuullakin lähes kaikilta albumeilta kaikessa monimuotoisuudessaan. Erityisen hienolta kuulosti slovarin omainen ”Last Days Here”, joka huokui haikeutta, pettymystä, alakuloa ja suoranaista surua. Laulaja Bobby Lieblingin äänessä kaikui valtava tunnelataus. ”Curious Volumella” sanoma tuntuu olevan lähestulkoon päinvastainen, mutta tunnelataus aivan yhtä voimakas. Hienoa, että Liebling on saanut elämälleen uutta suuntaa. Mahdollisimman kliseisesti sanottuna: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikuttaa siltä, että jonkinlaista lohtua ja voimavaroja on saatu yläkerran ukoltakin.Pentagram4

Ikä ei paina Pentagramia vieläkään, vaikka aktiivivuosia ei välttämättä ole enää paljon jäljellä. Yleisön hurmos oli elävä todiste Pentagramin rautaisesta live-kunnosta. Ensimmäisten levyjen kappaleet ovat aivan yhtä relevantteja kuin julkaisuajankohtanaankin. Musiikki sai vielä aivan uuden ulottuvuuden vuosikymmeniä vanhentuneen bändin soittaessa yhtä järkkymättömällä intensiteetillä ja palavalla tunteella kuin nuoruuden päivinäänkin. Pentagram on ehta klassikko, jota ajan hammas ei kuluta. Se ei ehkä koskaan saanut suuren yleisön arvostusta, mutta sen vaikutus metallimusiikin historiaan ja paikka kaikkien aikojen tärkeimpien metalliyhtyeiden joukossa ovat kiistattomia.

Teksti ja kuvat: Jyri Kinnari

Kommentoi julkaisua