Uutta Rammsteinin albumia odotellessa – arviossa Emigraten ”A Million Degrees”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 29.11.2018

Rammsteinin kitaristi Richard Zven Kruspe pitää itsensä kiireisenä vapaa-ajalla, jolloin hän keskittyy omaan yhtyeeseensä, Emigrateen. Vaikka Emigrate onkin sivuprojekti Kruspelle, hän panostaa silti siihen, koska sen kautta hän saa toteuttaa itseään vapaasti ja luoda sellaista musiikkia kuin haluaa. Huomenna ilmestyvä ”A Million Degrees” on Emigraten kolmas studioalbumi, josta tuli iloisempi levy kuin Kruspe oli alun perin kaavaillut.

Kruspe, kuten muukin Rammsteinin jäsenistö ovat kiireisiä muusikoita. Tästä johtuen ei ole ihme, että Kruspe ei ole ehtinyt olla Emigraten suhteen kovin aktiivinen. Virallisesti Emigrate sai alkunsa vuonna 2005, mutta ajatus omasta yhtyeestä oli alkanut kyteä vuonna 2003. Esikoisalbumi ilmestyi vuonna 2007, toinen täyspitkä ”Silent So Long” vuonna 2014 ja kolmas albumi nyt vuonna 2018. Kaaoszinelle antamassaan haastattelussa Kruspe kertoi, että hän halusi julkaista kolmannen albumin nyt, sillä seuraavat pari vuotta tulevat olemaan hänelle ja Rammsteinille hyvin kiireisiä. Näin ollen levyn julkaisu olisi siirtynyt usealla vuodella pidemmälle.

Emigraten kolmas albumi jatkaa edeltävien levyjen jalanjäljissä. Äänimaailmansa suhteen Emigratesta voi löytää yhtäläisyyksiä emoyhtyeen suuntaan, vaikkakin Emigrate onkin enemmän kallellaan rockiin ja hieman goottirockiin. Uudella albumilla kuullaan vierailevia vokalisteja, kuten edeltävällä levyllä. Tällä kertaa täyspitkältä ei löydy Lemmy Kilmisteriä eikä Marilyn Mansonia, mutta Margaux Bossieux, Till Lindemann ja Ben Kowalewicz (Billy Talent) ovat varmasti tuttuja ääniä. Levyllä vierailee myös Ghostista tutuksi tullut Cardinal Copia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Emigraten uusin albumi alkaa Rammstein-vivahteisella ja painostavalla ”Warilla”, eli varsin lupaavasti. ”1234” edustaa puhtaampaa ja tarttuvampaa jenkkirokkia, jota on höystetty jämerillä riffeillä ja saksankielisillä sanoilla. Varsin toimiva kappale tämäkin. Nimikkokappale on edeltäviä kappaleita rauhallisempi, mutta myös kauniimpi. Kertosäkeistöissä saadaan nauttia Kruspen lauluäänestä, joka taittuu todella hienosti tulkitsemaan lyriikoita.

Margaux Bossieuxin tähdittämä ”Lead You On” ja pirtsakka ”You Are So Beautiful” jatkavat albumin kevyttä linjaa, jonka makeasti groovaavaa ja rokkaava ”Hide And Seek” katkaisee. Kertosäkeistöissä raikuvat yhteishuudot antavat kappaleeseen hyvin särmää. ”Let’s Go” ei ole niin mukaansa tempaava kuin nimestä voisi päätellä, mutta tästä huolimatta Lindemannin laulu uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Cardinal Copian äänen tähdittämä ”I’m Not Afraid” jatkaa myös verkkaisella linjalla, mutta kertosäkeistöissä löytyy jälleen voimaa, kuten monesta muustakin aiemmin kuullusta kappaleesta.

Emigraten uusin täyspitkä on monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy niin voimaa, keveyttä kuin melankoliaakin. Vierailevat vokalistit antavat oman lisänsä levylle, ja heitä olisi mielellään kuullut lisääkin. Toki Kruspen lauluakin kuuntelee mielellään, sen verran hyvä ääni herralla on. ”A Million Degrees” on hyvä albumi, vaikka se hieman hyytyykin levyn loppupuolella tasaiseksi. Levy ei välttämättä tarjoa suuria ahaa-elämyksiä, mutta vakuuttaa tasaisen vahvalla annillaan. Albumi vaatii oman sulatteluaikansa, mutta kun sen on sille antanut, alkaa ”A Million Degreesin” hienous paljastua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen