”Uutta voimavirtaa suoniin” –klassikkoarviossa Overkillin 10-vuotias ”The Electric Age”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 31.3.2022

New Jerseyn thrash-parrat, Overkill julkaisi kuudennentoista albuminsa ”The Electric Agen” 30.3. 2012. Albumin julkaisun aikoihin kolmenkymmenen vuoden ikään yltänyt yhdysvaltalainen rymyryhmä oli saanut edellisen albuminsa ”Ironboundin” (2009) aikaan palautettua alkuaikojensa kunniallista ryhdikkyyttä muutaman hapuilevan tai heikommankin albumin jälkeen. Yhtyeen itse tuottaman, basisti D.D. Vernin sekä kitaristi Dave Linskin äänittämä sekä Greg Greelyn miksaama ja masteroima albumi täyttää kaikki nykyaikaisen raskasmetallialbumimiksauksen laatukriteerit ja on tasoltaankin Overkillin koko uran laadukkaimpia pitkäsoittoja

Bobby ”Blitz” Ellsworthin kireä laulu kiukuttelee ja tiuskii vimmatusti Dave Linskin ja Derek Tailerin saumattomaksi yhteen nitoman riffitikkauksen päällä. Rytmiryhmän, basisti D D. Vernin ja rumpali Ron Lipnickin sähköisesti tärisyttämä rytmipohja toimii kuten maailmanluokan laatu-thrashissa kuuluukin.

Kaupallinen yhteistyö

Festariennakko: Five Finger Death Punchin ja In Flamesin tähdittämä Sauna Open Air juhlitaan viikonloppuna Tampereella →

Come And Get It” starttaa sotaisasti takovalla tom-rumpujen shufflekompilla, jonka jälkeen albumin sähäkin ja tarttuvin pikametallisiivu sinkoaa kuin singon suusta ammuttuna. Ilkeästi pumppaavalla katkoriffillä hyökkäävä nimibiisi, ”The Electric Age” ei anna edeltäjästään tuumaakaan periksi.

Nimestään huolimatta sarkastisesti ja supermieheksi itsensä rinnastavien pipipäiden egomaanisuudelle irvaileva Judas Priestin modernin metalliseen suuntaan kumartava ”Wish You Were Dead” on albumin viihdyttävimpiä kappaleita. Toisaalta se on näinä maailmanpoliittisesti makaabereina aikoina ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. ”Save Yourselfin” metallinen ruoska-blues tuo puolestaan hyvää suvantovaihetta rytmisesti ylätempoiselle kokonaisuudelle.

Albumin jälkipuoliskolla albumin hirmuvirettä jatkavat Motörheadin vimmalla puskeva, punkahtavasti tarttuvan avoriffin avuin etenevä ”Drop The Hammer Down”. Keskitempoisen, ilkeänä vanhan liiton speed metalina paukuttava, mielenkiintoisia tempovaihdoksia monikerroksisessa kertosäkeessään sisältävä ”Old Wounds, New Scars” on albumin vahvaa keskitasoa.

Exoduksen, Dave Mustainen varhaisen yhtyeen Panicin ja esi-Metallican riffiarkulta olennaisilta osin lainattu ”21:st Century Man” sekä ”All Over But The Shouting” edustavat tyylillisesti lähemmin alkukantaisesti rokkaavaa proto-thrashia. Kauniin kuulaalla, puhtaalla soundilla pikatulla sähkökitaranäppäilyllä alkava ja keskilinjan thrashaukseen päätyvä ”Good Night Kiss” on asiallinen vaikkakin hieman tasapaksu päätös keskitasoa selkeästi paremmalle thrash-albumille.

Albumin kannen myrkynvihreän korkeajännitteisestä sähköistettyä Overkillin maskottilepakkoa kuvaavasta kansikuvasta vastasi useita levynkansia yhtyeelle vuosikymmenten varrella suunnitellut graafikko Travis Smith. Suomessa ”Ironboundin” kiertueella Kaisaniemen Tuskassa 2010 esiintynyt yhtye sai ”The Electric Agen” myötä mahdollisuuden tehdä ensimmäisen headline-kiertueen Suomessa keväällä 2013. Konserttipaikkoina toimivat tuolloin Helsingin Tavastia, Joensuun Kerubi, Tampereen Pakkahuone, Oulun Teatria ja Seinäjoen Rytmikorjaamo. Yhtye oli kiertueen Tavastian keikalla livenä hävyttömän kova tiputellen biisejä tasaisesti yhtyeen ensimmäiseltä ja kolmannelta vuosikymmeneltä.

Albumin julkaisun aikaan jo veteraani-ikään yltänyt Overkill osoitti ”The Electric Agella” jälleen kerran kyntensä olemalla yhä viriili metalliryhmä, jolta nuoremmilla metalli- ja hard rock -bändeillä on vielä vuosienkin, ellei vuosikymmentenkin päästä paljon opittavaa ja ammennettavaa.