Kun sain tämän lätyn kouraani ja rupesin oikein muistelemaan ensimmäistä ”Wake Up Call”-splittiä, tajusin että sen julkaisusta on jo 6 vuotta – kylläpä vuodet vierii, nopeammin kuin sitä ehtii edes huomata. ”Wake Up Call”-splittien sarjalle ominaista on se, että siinä esiintyy vain syntyjään Lappeenrannasta kotoisin olevia bändejä. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat Worth The Pain, Another One Dead, Black Betsy ja Loss Of Humanity. Moni asia on sen jälkeen muuttunut, sillä nykyisin edellä mainituista tiedettävästi aktiivisena on enää vain Worth The Pain.

Siitä saatiinkin oiva aasinsilta ”Wake Up Call”-splittiin numero kaksi. Julkaisijana on edelleen On My Own Records, homman nimi on hardcore ja mukana on edelleen myös WTP. Muita esiintyjiä splitillä ovat jo entuudestaan vanha tuttu No One Is Safe, muutaman vuoden jo paikallisissa piireissä porskuttanut 53 Stabwounds ja uudempaa verta edustava Fit My Crime. Vaikka mukana on uusia ja vanhoja tuttavuuksia, niin tällä kiekolla ei erikseen nostella ketään jalustalle – ja se onkin erittäin hienoa.

Ensimmäisenä iskee jo useaan kertaan mainittu metallisen hardcoren vanha jyrä, Worth The Pain. Meininki on juuri sitä mitä yhtyeeltä on totuttu viime vuosina saamaan – kitaratyöskentelystä ei melodioita tai koukkuja puutu ja löytyihän sieltä myös se myllykin. Ja onhan se Joonaksen ääni vaan edelleen täysin omaa luokkaansa.

Toisena vuorossa on ensimmäistä kertaa itselläni tarkemmassa syynissä oleva, naiskeulahahmolla varustettu 53 Stabwounds. Kuten muillakin splitin bändeillä, niin myös tällä yhtyeellä on musiikissaan vahvasti metallisia vaikutteita. Soundit ovat raskaat ja kappale pyörii kivuttomasti koko mittansa läpi myllytyksen voimin. Ullan vokalisoinnista tulee jokseenkin väistämättä mieleen alkuaikojen Walls Of Jericho – kaikessa hyvässä kuitenkin.

B-puoli avataan kepeästi ”No mitä vittua?”-lausahduksella No One Is Safen toimesta – no mutta mikäs siinä. Kahden vokalistin voimin mylläävä NOIS ei sanojensa mukaan anna periksi, eikä myöskään armoa anneta, kun nopeatempoinen ralli on huitaistu läpi parissa minuutissa. Kurathan siinä valahtaa heikommilla housuun viimeistään silloin, kun Saunakiller Asko (Ratface) iskee väliin vähintäänkin odottamattoman kitarasoolon.

Viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisimpänä vuoronsa saa Fit My Crime. Aiemmin tänä vuonna demoarvostelussa ollut yhtye on selkeästi kehittynyt ja selkeyttänyt linjaansa. Kaikesta päätellen krapuloinnista kertova kappale rullaa pääasiassa keskitempolla ja päättyy hitaaseen myllytykseen. Keskitempoinen linja näyttää toimivan heillä loistavasti ja siltä se myös kuulostaa. Myös Erkan artikulointi alkaa olla jo hyvällä mallilla ja munaa löytyy; nyt vaan jäädään odottelemaan yhtyeeltä uutta omaa julkaisua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokonaan DIY-meiningillä toteutettu ”Wake Up Call Vol. 2” on rajoitettu vain 300 kopioon, joten se kannattaa hommata ajoissa, ja onhan se myös kaiken sen vaivan arvoista.

8½/10

Kappalelista:

A1. Worth The Pain – My Burden
A2. 53 Stabwounds – Seek The Truth
B1. No One Is Safe – Never Give In
B2. Fit My Crime – Losing My Mind

http://www.stereokiller.com/worththepain
http://53stabwounds.stereokiller.com/
http://www.stereokiller.com/nooneissafe
http://fitmycrime.stereokiller.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Tilaukset: orders@nooneissafe.fi

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen