Väärin ymmärretty konseptilevy – The Smashing Pumpkinsin ”Machina | The Machines of God” 20 vuotta
The Smashing Pumpkinsin ”Machina | The Machines of God” seurasi yhtyeen vuonna 1998 julkaistua ”Adorea”. ”Adorella” yhtye teki eroa menneisyyteensä: rumpali Jimmy Chamberlin oli erotettu yhtyeestä, ja bändin soundi oli hyvin kokeellinen. Kirjoitin ”Adoren” 20-vuotisarvostelussani Ero omaan menneisyyteen – The Smashing Pumpkinsin ”Adore” 20 vuotta, että ”konerumpujen yksitoikkoisuudesta huolimatta hyvien biisien ja muiden instrumenttien monipuolinen ja tyylitajuinen saundi ja soitanta kantavat koko levyn Corganin persoonallisella lauluäänellä maustettuna”.
”Adoren” jälkeen yhtye lähti neljätoista konserttia sisältävälle An Evening with The Smashing Pumpkins -kiertueelle. Kiertueen päätyttyä vuoden 1998 loppupuolella alkoi bändin pääasiallinen biisintekijä laulaja-kitaristi Billy Corgan kirjoittaa uutta materiaalia bändin tulevalle, 29. helmikuuta vuonna 2000 julkaistulle viidennelle kokopitkälle ”Machina | The Machines of God”. Hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ”Machina II | The Friends and Enemies of Modern Music” julkaistiin saman vuoden syyskuussa ilmaiseksi internetissä.
Aikaisemmin bändistä huumesekoilujensa vuoksi kesken vuoden 1996 kiertueen erotettu rumpali Jimmy Chamberlin pyydettiin takaisin yhtyeeseen. Basisti D’arcy Wretzky oli uransa tässä vaiheessa päättänyt puolestaan jättää bändin ja tavoitella uraa näyttelijänä. On kerrottu, että Corgan soitti suurimman osan albumin bassokuvioista, vaikka Wretzky onkin mainittu albumin krediiteissä. Pian bändistä lähtönsä jälkeen Wretzky pidätettiin crack-kokaiinin halussapidosta. Corgan kommentoi myöhemmin, että Wretzky erotettiin yhtyeestä, koska hän oli ”ilkeä huumeaddikti, joka ei suostunut hakemaan apua ongelmaansa”. Tulevalla Machina-kiertueella Wretzkyn korvasi Hole-bändistä tuttu basisti Melissa Auf der Maur. Wretzky kommentoi bändistä lähtöönsä liittyviä syitä (tai seurauksia) ensimmäistä kertaa helmikuussa vuonna 2018. Haastattelussa Wretzky ruotii hyvin kriittisesti sekä aikaansa bändissä että suhdettaan Corganiin. Nykyään Wretzky viettää hiljaiseloa maatilallaan Michiganissa.
Albumin narratiivi rakentuu rocktähti Zeron ympärille. Viittauksia Zeroon on nähty myös Corganin julkisessa profiilissa tai eräänlaisena Corganin ”supersankarina”. Zero nähtiin jo vuonna 1995 julkaistulla ”Bullet With Butterfly Wings” -kappaleen musiikkivideolla, jossa Corgan esiintyy t-paitassa, johon on painettu ”Zero”. Zero kuulee Jumalan äänen ja antaa Jumalalle nimen Glass. Bändinsä Zero nimeää The Machines of Godiksi. Bändin fanit saavat narratiivissa nimen Ghost Children.
Joissakin yhteyksissä ”Machinaa” on kritisoitu demotasoiseksi albumiksi, mikä olisi johtunut levy-yhtiön painostuksesta saattaa julkaisu mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Näin Corganille pääasiallisena biisintekijänä ei jäänyt aikaa viimeistellä sävellyksiään, vaan levylle äänitettiin raakileita. Corgan on myöhemmin vastannut kritiikkiin toteamalla näin:
Mainos päättyy
”I think the combination of the band breaking up during that record, D’arcy leaving the band… Korn was huge at the time, Limp Bizkit was huge at the time, so the album wasn’t heavy enough. It wasn’t alternative enough, it was sort of caught between the cracks. And it was a concept record, which nobody understood. So the combination of those elements was a career-killer… ’Adore’ didn’t alienate the audience, they were just sort of like, ’Oh it’s not the record I want.’ [’Machina’] alienated people.”
”Machina” oli kuitenkin odotettu levytys. Kahdenkymmenen vuoden aikana osa biiseistä on jäänyt kestosoittoon.
”The Everlasting Gaze” on mahtava aloitus albumille. Corgan on kertonut, että albumin aloittavaan ”The Everlasting Gaze” -kappaleeseen liittyy paljon henkisyyttä ja oman paikan löytämistä tässä maailmankaikkeudessa. Corgan ei kirjoita enää teini-ikäiselle itselleen vaan kokemuksista, jotka eivät ole välttämättä henkilökohtaisia, mutta jotka ovat kuitenkin vaikuttaneet häneen. Kappaleen uniikki kitarasoundi saatiin aikaan käyttämällä Crate-vahvistinta, joka tuo kappaleeseen siinä kuultavan särökanavan. Chamberlin lyö haitsuja tyyliin, joka luo kappaleeseen hieman epätavallisempaa tempoa.
”Stand Inside Your Love” on eräänlainen rakkauslaulu, kunnianosoitus Corganin silloiselle tyttöystävälle Yelena Yemchukille, joka nähdään myös kappaleen musiikkivideolla. Yemchuk vastasi ”Adore”-albumin taiteellisesta ilmeestä ja oli mukana tekemässä jo ”Zero”- ja ”Thirty-Three” -kappaleiden musiikkivideoita. ”Stand Inside Your Love” on nähty myös eräänlaisena new wave -tyylisenä vastineena vuonna 1996 julkaistulle bändin ”1979”-hitille. Kappaleen musiikkivideo sai innoituksensa Oscar Wilden Salome-nimisestä näytelmästä. Wilden ”The mystery of love is greater than the mystery of death” -sitaatilla alkava video voitti Most Visionary Video -palkinnon vuoden 2000 VH1 Fashion Awardseissa.
”I Of The Mourning” alkaa päähän vahvasti soimaan jäävästi ”radio, radio, radiooo, radio, radio, radiooo”. Kappale on joissakin yhteyksissä nähty niin Corganin tapana käsitellä kuuluisuuden katoamista kuin myös radion ja sen aseman muuttumista aikojen kuluessa. Aikaisemmin radiot toimivat portinvartijoina sille, kuka pääsee radiosoittoon ja saa sitä kautta mahdollisuuden julkaista musiikkiaan. Nykyään (artistin) menestyksen mittarina voidaan ajatella esimerkiksi Instagram-seuraajien määrää, jolloin saatetaan olla hyvinkin kaukana musiikillisista ansioista. ”What is it you want to change?”
Upealla introlla alkavassa kappaleessa ”Try, Try, Try” on New Order -tyylistä henkeä. Corgan vierailikin New Orderin ”Turn My Way” -biisissä yhtyeen vuonna 2001 julkaistulla ”Get Ready” -albumilla. ”Try, Try, Tryssa” Corgan käsittelee tunteita, joissa yrität pitää kiinni jostakin, on se sitten rakkaus tai jotakin muuta, mutta jonka lopulta menetät. Tai kun yrität unohtaa siinä onnistumatta. Kappaleen musiikkivideon on kuvannut ruotsalainen musiikkivideo- ja elokuvaohjaaja Jonas Åkerlund. Musiikkivideolla seurataan kahden kodittoman narkomaanin, Lindan ja Maxin, elämää Ruotsissa. Musiikkivideosta tehtiin myös Try-niminen lyhytelokuva.
Mainos päättyy
”Woundissa” Corganin nariseva ääni osuu sieluun asti. Tuntuu, että sanat lauletaan juuri minulle. ”Woundin” sanojen on nähty kertovan niin selkounesta, jossa unta näkevä henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Selkounessa henkilö voi lentää, taikoa tai muokata ympäristöään ajatuksen voimalla. Laulussa se voisi kiteytyä seuraavasti: ”So take it all / I doubt if we will know it’s gone / ‘Cause we’ve been here since time began”. Sanoissa on nähty viittauksia Jumalaan, mutta myös rakkauteen: ”Begged God awake and make these plans / Wound opens, reveal this broken man / And soon there’s notions of blood on his hands”. Minulle laulu on runoutta, joka soi ja soi: ”Last night I turned around / and thought I saw myself turning / Inside the strangest dream”.
Kappalelista:
- The Everlasting Gaze
- Raindrops + Sunshowers
- Stand Inside Your Love
- I Of The Mourning
- The Sacred And Profane
- Try, Try, Try
- Heavy Metal Machine
- This Time
- The Imploding Voice
- Glass and the Ghost Children
- Wound
- The Crying Tree of Mercury
- With Every Light
- Blue Skies Bring Tears
- Age of Innocence