Vaasalaisen Riffteran kakkosalbumilta ei puutu kunnianhimoa

Vaasassa on yhtyeitä vaikka muille pitäjille jakaa, mutta harva niistä pääsee kuitenkaan paria keikkaa ja päivän Spotify-julkisuutta pidemmälle. Rifftera on päättänyt toisin. Vuonna 2015 julkaistun ”Pitch Black” -debyytin jälkeen lyödään kakkoslevy ”Across the Acheron” pöytään ja katsotaan, miten käy.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla levyn alkupään biiseistä puolet kappaleista vaikuttavat turhilta, ja EP olisi ollut julkaisuna parempi ratkaisu. Mitä enemmän levyä kuuntelee ja sukeltaa sen tarinan sisälle, niin ymmärtää, miten välttämättömiä alkupään ratkaisut ovat. Levy on kuin moniosainen kirja-saaga, joka avautuu uusien osiensa myötä.

Aluksi puhtaat vokaalit ja taustalaulut etenkin alun ”Burning Paradise”-, ”Two Sides of the Story”-, ”Eye of the Storm”- ja ”Cutthroat Game” -kappaleissa ärsyttävät suunnattomasti. Biisit tuntuvat pitkiltä kuin nälkävuosi, mutta myöhemmin niihinkin tottuu. Toinen puoli levystä onkin sitten aivan eri maata. Henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousevat ehdottomasti raskaat ja kunnolla möyhivät ”Cry Wolf” ja ”Warmonger”, tasapainoinen ”Deep Waters” ja levyn päättävä ”Across the Acheron”. Eli se levyn toinen puoli. Levy on hieman epätasapainossa siihen saakka, kunnes albumia on kuunnellut tarpeeksi ja ”tottunut” sen alkupäähän.

Kansiteksteistä löytyy lyriikoiden lisäksi muu tarvittava tieto. Kaksi asiaa, jotka osuivat kansiteksteistä silmiin ensimmäisenä: Levyn on masteroinut Vinnfoxin-studioilla itse Mika Jussila, joka tunnetaan alalla mielettömästä ansioluettelostaan (muun muassa Nightwish). Toiseksi kansiteksteissä oikein korostetaan sitä, että levy, tai sen osia, on nauhoitettu huonoissa tai minimalistisissa olosuhteissa. Sääliä sillä tuskin yritetään kerätä, mutta siitä jää sellainen kuva, että bändi aliarvioi itseään. Luultavasti huumoriksi tarkoitettu teksti ei kuitenkaan heijastu levyltä, sillä Riffteran melo-death on varsin napakkaa kuultavaa. Levyltä ei puutu kunnianhimoa, jos kappaleiden pituuteen on uskominen, ja tee se itse -meiningillä rakennettu levy on fyysisessä muodossa jo itsestään aina kunnioitettava saavutus.

Albumi on todella lupaava. Se on yhtyeen toiseksi levyksi erittäin kypsä, vaikka yhtyeen musiikilliset ratkaisut eivät tule olemaan kaikkien mieleen, ja ne lyövät leimansa muutamaan kappaleeseen. Joku voisi valittaa, että biisit ovat liian pitkiä. Tässä tapauksessa ne antavat kappaleille kuitenkin mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä sen ylimääräisen askeleen tehden niistä hienoja kokonaisuuksia. ”Across the Acheron” vaatii ehdottomasti useamman kuuntelukerran, että se avautuu kokonaan, eikä ole niin epätasapainossa alun ”kevyempien” sovitusten ja raskaan lopun kanssa.

7/10

Kappalelista:
1. Burning Paradise
2. Two Sides of the Story
3. Eye of the Storm
4. Cutthroat Game
5. Cry Wolf
6. Warmonger
7. Deep Waters
8. Across the Acheron

Rifftera Facebookissa
Rifftera -kotisivut

Kommentoi julkaisua