Vader – Tibi Et Igni
Puolan death metal järkäle Vader julkaisee kolmen vuoden odotuksen jälkeen järjestyksessä jo yhdennentoista täyspitkänsä ”Tibi Et Igni”. Julkaisijana toimii tuttuun tapaan Nuclear Blast ja julkaisupäiväksi ilmoitetaan 30. toukokuuta. Yhtye on kiertänyt maailmaa pitkälti taukoamatta vuodesta 2011 vuoteen 2013 asti soittaen yli 200 keikkaa 25:ssä eri maassa. Tuntuukin käsittämättömältä, että missä vaiheessa se on ehtinyt säveltämään uutta musiikkia, saati sitten nauhoittamaan sitä levyllisen. Nämä puolalaiset ovat kuitenkin kovaa tekoa eikä mistään tunnetusti saa palkkiota ilman kovaa työtä.
Vader on mielestäni ollut aina Euroopan death metallin pioneereistä se, joka on ollut enemmän kallellaan thrash metallin, esim. Slayerin, linjaan. Tämä onkin ollut yksi syy minkä vuoksi omaleimaisuus on säilynyt vuosien saatossa. Vokalistin laulutyyli on myös lähempänä Arayan ärjyntää, kuin vaikkapa Corpsegrinderin matalaa, brutaalimpaa murinaa. Artikulaatio toimii myös varsin hyvin ja sanoista saa jo ensikuulemalla hyvin selkoa, vaikken ole fyysistä booklettia nähnytkään.
Levyn voisi mielestäni jaotella kolmeen osaan. Ensimmäiset neljä kappaletta esittelevät aiemmin mainittua thrash osastoa menevällä Lombardo-maisella beatilla höystettynä. Kitarat sahaavat sata lasissa ja sopivissa väleissä kuullaan pitkiä korkealta soitettuja sooloja. Tämän linjan kuitenkin katkaisee viides kappale ”Hexenkessel”. Sen alun jopa Dimmu Borgir-mainen synanostatus ja siitä kehittyvä hitaampi jylläävä riffi esittelevät erilaisen puolen yhtyeestä. Tämän jälkeen toistetaan tutumpaa säkeistö-kertosäe-kaavaa muutaman kierron ajan, minkä jälkeen kappale kehittyy jousisession luotsaamana varsin black metal vivahteiseen riffiin, jonka taustalla laulaja päivittelee tuttuja tarinoita yläkerran kaverille: ”Oh God, why have you forsaken me? Damn you!!”.
Mainos päättyy
Tästä jatkava ”Abandon All Hope” jatkaa samantyyppistä linjaa, minkä voi jo päätellä kappaleen hilpeästä nimestä. Genre alkaa kallistumaan Deiciden tyyppiseen black/death -osastoon ja tunnelma on selkeästi pahaenteisempi kuin alkupään kappaleissa. Samalla linjalla jatkaa seuraava raita ”Worms Of Eden”. Aika ajoin esitellään jopa Skandi-tyyppistä stemmakitarointia, yleisilmeen pysyessä siellä tummemmalla puolella. Voisin myös siteerata joskus käytettyä blackened death-genreä. Nämä kaksi kappaletta ovat myös huomattavasti edeltäjiään lyhyempiä, kellottaen parhaimmillaan vain hieman yli kolmen minuutin ensimmäisen ollessa vain reilut kaksi minuuttia. Pakan sekoittaa kuitenkin jälleen kerran kahdeksas kappale ”The Eye Of The Abyss”, joka alkaa jälleen syntikka- ja jousitunnelmoinnilla. Yhtymäkohta edellä mainittuun norjalaisyhtyeeseen on jälleen vahva, kun ensimmäistä riffiä vielä pohjaa symphoniselle black metallille tyypillinen kuoro. Tästä kuitenkin vaihdetaan isompaan vaihteeseen tempon kiihtyessä ja edellä mainittu säkeistö-kertosäe-kierros alkaa alusta päätyen väliosaan, joka johdattaa takaisin alun meininkeihin. Hidas jylläävä riffi pistää väkisinkin pään nytkähtelemään tahdissa.Kaksi viimeistä raitaa ”Light Reaper” ja ”The End” palauttavat niin sanotusti takaisin maan pinnalle ja esittelevät jälleen bändin thrash-puolen tuotantoa kahdella rapsakalla rallilla, joista myöhempi hieman hitaampi.
Itse muusikkona sanoisin thrash metallin olevan jopa haastavampi genre soittaa kuin death metal, ainakin rytmiryhmälle. Tietyllä tavoin monet thrash-kappaleet tuntuvat tiukemmilta ja rankemmilta kuin vastaavat death metal viisut, vaikka ne iskullisesti olisivatkin nopeampia. Blast beat vain helposti puuduttaa pitemmän päälle, varsinkin jatkuvasti käytettynä, vaikka se pyrähdyksinä voi toimiakin tehokeinona.
Vaderin kohdalla ei todellakaan voida puhua soittotaidon puutteesta. Kappaleet ovat nopeudessaan ja raskaudessaan erinomaisesti soitettu ja toteutettu. On hienoa kuunnella basaritahditusten ja taustakitaroiden yhteistä eloa, joka on soitettu millisekunnilleen oikein. Bändi osoittaa uudella levyllään olevansa kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen monipuolinen ja säilyttäessään tutun linjansa osaa se kuitenkin uudistua ja yllättää kuulijansa tarvittaessa.
Mainos päättyy
9/10
Kappalelista:
01. Go To Hell
02. Where Angels Weep
03. Armada On Fire
04. Triumph Of Death
05. Hexenkessel
06. Abandon All Hope
07. Worms Of Eden
08. The Eye Of The Abyss
09. Light Reaper
10. The End
Kirjoittanut: Tuukka Franck
Mainos päättyy