StoneSoulin neljä kappaletta käsittävä ”2nd to None” on riihimäkeläislähtöisen rockaavan metallipoppoon tuorein, marraskuussa 2019 julkaistu levytys. Jonkinlaisia yhtymäkohtia on kuultavissa sieltä tai täältä eri orkestereihin, mutta karaktääriä StoneSoul tarjoaa reilusti myös omasta takaa.

Avauskappale ”Last Warcryssa” hoilotetaan paljolti menemään kuorohuutojakin, jotka katsantokannasta riippuen tuovat mieleen joko Manowarin tai Stonen. Riffittely on melko räiskyvää ja keskitempoista, ja siitä tuoksahtaa jopa hiki. Pieniä yhtäläisyyksiä on kuultavissa ehkäpä Testamentin ”Souls Of Black” -levyyn, mutta yhtä paljon toisaalta kotimaiseen stoneriin esimerkiksi Mannhain hengessä. Laulajan artikulointi on ”Last Warcry” –biisissä paikoitellen jopa karismaattista sanojen painottamista, ja kuullaanpa siellä hieman myös Peter Steelen heavy-musiikkiin lanseeraamaa ”ärrän korostamistakin”. Kappaleessa on joka kuuntelulla yhä kelvollisempi meininki ehdottomasti.

Kakkoskappale ”Forgotten Boy” on jo melodisempi ja hitaampi, sopivasti groovaten. Laulajan laulutavassa on sen sijaan kuultavissa melko selkeä tulkitsemisen muutos edelliseen kappaleeseen verrattuna. Niin sanottu ”finglish” kuuluu nyt läpi melko paljon englannin kielen lausumisessa ja voisikin arvata, että kappaleet on laulettu eri sessioissa keskenään. Sen verran on meiningissä eroa. Toki ”Forgotten Boy” on biisinä jo erilaista kaliiberiakin, jossa laulutyyli on korkealle mennessään puhtaampi ja varmasti laulajan perustyyliin verrattuna haastavampi. Riffeissä on tyyliä hieman Trio Niskalaukauksen tapaan, vain muuttuakseen välillä tasatahtisempaankin kitaran komppaamiseen ja tuplakitara-liideihin.

”Aftermath” on mukava ralli. Sopivan yksinkertainen runttaus hyvällä sovituksella. Meininkiä elävöittää tässäkin kappaleessa, kuten aiemmissa, onnistuneet sanoitukset esimerkiksi oivaltavalla ”silence is my home” -fraasilla varustettuna. Kitarasoundi pääsee kaikessa harmaassa karheudessaan oikeuksiinsa etenkin ”Aftermath” -kappaleessa, ja voisi kuvitella, että kyseisellä kappaleella ovat äijät vetäneet hien pintaan treeniksellä useammin kuin pari kertaa. Sen verran vakuuttavaa jälkeä se on. Riffeissä on myös ripaus thrashia, joka vain sopii.

EP:n päättävä ”Dead Sun” tuo alkuun vahvasti mieleen Soundgardenin, kunnes vasta kappaleen viimeiselle minuutille tämä ”Seattle-tempoilu” saa hieman tuulta purjeisiin. Biisissä on vahva kertosäkeistö, ja laulusuoritus on tämän julkaisun ehkäpä onnistunein. Kappaleeseen on ovelasti sovitettu jopa hieman koskettimiakin, mitä ei tahdo ihan ensi kuulemalla huomatakaan. Kitara-liidissä on kertakaikkiaan maukkaan kuuloista wahin käyttöä, eikä bassokaan korostu kuin juuri sopivasti. Lopussa kuultava Black Sabbathmäinen kirkas kitaranäppäily elävöittää paitsi kappaletta, niin aivan koko kokonaisuutta.

Vahvaa ja tyylejä sopivasti sekoittavaa metallirockia, on ollut Suomessa aina sopivasti tarjolla. Sellaista on myös StoneSoul ja heidän ”2nd to None” -EP:nsä. Yhtyettä voisi verrata niin moneen muuhun yhtyeeseen, mutta kotimaisista vahvimmin tulee mieleen joskus kauan sitten viimeksi aktiivisena ollut Godsplague, sekä Lapuan suunnalta jyräävä Revengine. ”2nd to None” on sen verran hieno tuotos, että se paranee joka kuuntelulla, kunhan sen kuuntelemiseen on aikaa keskittyä. EP-julkaisu on StoneSoulilta siinäkin mielessä oivallinen veto, että sille ei mahdu juurikaan täysin heikkoa musiikillista hetkeä. Avauskappale tuntuu toteutukseltaan hieman irralliselta kokonaisuuteen nähden, mutta sekin kääntyy lopulta omaksi edukseen, kun kuulija haluaa vielä edes verratakseen paiskata tuotoksen alusta alkaen aina uudestaan soimaan. StoneSoulilta voisi ehdottomasti olla mielenkiintoista kuulla myös täyspitkä levytys jokin kaunis päivä.

9-/10

Kappalelista:
1. Last Warcry

2. Forgotten Boy

3. Aftermath

4. Dead Sun

StoneSoul Facebookissa