Vahvistimien palvonnan messu – Sunn O))) Helsingin Kulttuuritalolla 15.10.2019

Omien kiireideni takia en valitettavasti ehtinyt illan avaavien orkestereiden ääreen. Tämän illan valokuvaajana toiminut henkilö vakuutti kuitenkin, että yhtyeet hoitivat hommansa erinomaisesti. Olisin toki itsekin halunnut nähdä, kuka (ja miten) tällaista spektaakkelia lämmittelee. Istuudun paikalleni pimeässä salissa, jossa näen hädin tuskin istuinten numeroita, tietämättäni mitä odottaa. Tiedän, mitä yhtye soittaa, ja miltä heidän versionsa omasta genrestään  suurin piirtein kuulostaa, mutta en silti tiedä, mitä odottaa.

Lyhyehkön meditaatioäänitteen jälkeen sumu täyttää salin. Yhtye astelee hitain elkein lavalle, sumun keskelle, aivan kuin elokuvassa. Äänivallit jyrisevät rakenteissa, ja puntit tutisevat. Tunnelma on hyvinkin ahdas ja pahaenteinen. Tämä on hengellinen johdatus jonnekin. Jonnekin kauas. Mutta siellä on elämää, siellä on ”Life Metal.”

Sumu siis todellakin täyttää salin, toisin kuin keikan alussa oletin. Takaseinälle heijastetaan eri värejä, jotka nekin täydentävät kohteliaasti Sunn O))):n asettamaa salin tunnelmaa. En tiedä, kannattaako tämän raportin kohdalla kiinnittää hirveästi huomiota tekniseen suoritukseen. Bändiä kuuntelevat varmasti tietävät, ettei yhtye pyri retostelemaan kitaransoittotaidoillaan. Voin sanoa siitä kuitenkin pelkkää hyvää… En tiedä, miten tällaisen melu-musiikin voisi pilata teknisellä alisuorittamisella, mutta siinä oli joka tapauksessa sitä ammattimaista dynamiikkaa.

Kulttuuritalo on varsin oiva paikka tämän kaltaiselle konsertille. Sanoisin myös, että istuimet ovat välttämättömät. Kun jalkoihin ei koske tai selkään satu, niin täydellinen ja rentoutunut kokemus on taattu. Havahdun yhtäkkiä siihen, että ajatteleminen on todella filosofista. Välillä mietin, mitä ääni on ja välillä, onko kyseessä edes musiikkia vai vaan taajuuksia eri asteilla. Jos koskaan päädyt yhtyeen keikalle, jolle siis iso suositus, kehotan ajattelemaan asioita. – Nyt minustakin on tullut Sunn O))) -fani, ja uhkailinkin keikan jälkeen ottavani tatuoinnin yhtyeen logolla.

Kirjoittanut: Otto Vainionpää
Kuvaaja: Thomas Frankton