Vahvojen vokalistien ilta – Distress of Ruin ja Vorna La Barressa

Tamperelainen nosteessa oleva metalliyhtye Vorna, jota monissa yhteyksissä tituleerataan Moonsorrow’n sukulaiseksi, saapui huhtikuun 2017 toiseksi viimeisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Joensuuhun keikalle. Lämppäriksi oli pyydetty paikallista yleisön suosikkia, melodeathia taituroivaa Distress of Ruinia. Yhtyeet muodostivat varsin toimivan parivaljakon, joka tarjosi La Barren yleisölle tarttuvien melodioiden täyteisen ja tunnelmallisen illan.

Illan avannut Distress of Ruin on tosiaankin tuttu lavailmestys joensuulaisyleisölle. Itsekin olen nähnyt bändin livenä niin monta kertaa, että tarkkaa lukumäärää on turha yrittää pähkäillä. Keikkailu on totta kai aina hyvästä, mutta vaarana voi olla yleisön kyllästyminen. Tämän bändin kohdalla siitä ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, sillä jotenkin se onnistuu aina kaivamaan jostakin jotakin uutta ihmeteltävää keikoille. Tällä kertaa huomioni kiinnittyi erityisesti laulaja Lauri Ruotsalaisen lavaolemukseen, joka on tunnetusti intensiivinen. Mies onnistui taas venyttämään itsensä uusiin sfääreihin! Paitsi että örinässään tuntuu tapahtuvan kehitystä jatkuvasti, tulee lavatekemiseenkin uusia ulottuvuuksia. Ruotsalainen ei eläydy biiseihin vaan selkeästi elää ne, minkä näkee kyllä naamasta keikan aikana. Joka keikalla Lauri näyttää antavan kaikkensa ja elävänsä biisit kerta toisensa jälkeen täysillä. Muu bändi keskittyy taustasirkuksen pyörittämiseen, ja se veivaakin tarkasti ja hyvin. Vokalistin lisäksi yleisön huudattaminen näkyi ainakin tällä keikalla jäävän basistin harteille. Ja kyllähän se yleisö huusikin taas. Settilista sisälsi uutta ja vanhaa, muttei tarjonnut suuria yllätyksiä. Keikan intensiivisyys kuitenkin jäi päällimmäisenä mieleen, kuten Distress of Ruinin keikoista yleensä.

Valitettavasti paikallisvärin poistuttua lavalta raikuvien aplodien saattelemana myös iso osa yleisöstä valui pois. Kuitenkin heti kun Vorna kipusi lavalle ja päästeli ensimmäiset soinnut ilmoille, lavan edustalle pölähti pienehkö mutta sitäkin innostuneempi joukko ihmisiä. Tunnelma pysyikin yllä ja vieläpä hyvänä koko keikan ajan. Jos edellisen yhtyeen vokalisti erottui edukseen, samoin kävi myös tämän bändin kohdalla. Vesa Salovaaran lavaolemus on vahva ja äänikin monipuolinen, vaikka suurimmaksi osaksi hän käytteleekin terävänpuoleista ärinäänsä. Kokonaisuutena Vorna osoittautui melko vähäeleiseksi mutta silti vakuuttavaksi livepumpuksi. Välispiikeissä tosin oli hieman jäykkyyttä – tai ehkä se on vain meille pohjoiskarjalaisille vieraampaa hämäläisyyttä? Ennen keikkaa olin viehättynyt ”Ei Valoa Minua Seuraa” -albumista kovasti, joten sen levyn biisit toimivat itselleni parhaiten. Yhtye kehui moneen kertaan yleisöä ja meininkiä ja lupasi tulla uudestaankin tänne susirajalle soittelemaan. Kiva kun tulitte ja tulkaa toki toistekin! Iltaman järjesti paikallinen metallimusiikkikulttuurin yhdistys Susiraja Metal Club ry, joten kiitokset myös heille Vornan tuomisesta Pohjois-Karjalaan ja jälleen kerran yhdestä mainiosta keikkaillasta!

Vornan kotisivut
Distress of Ruinin kotisivut

Raportti: Anna-Leena Harinen

Kuvat: Iina Ryynänen