Vaihtoehtometallin kuumin – klassikkoarviossa Helmetin 30-vuotias ”Meantime”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 23.6.2022

New Yorkin vaihtoehtometalliveteraani Helmet julkaisi läpilyöntialbuminsa ”Meantime” 23.6.1992. Se julkaistiin Atlantic Recordsin indie-levy-yhtiönä noina päivinä toimineen Interscope Recordsin kautta. Tuo järjestyksessään toinen Helmet -pitkäsoitto oli samalla Helmetin ensimmäinen suurlevy-yhtiölle tekemä albumi. Yhtyeen kokoonpanon muodostivat Yhtyeen keulahahmon, laulaja-kitaristi Page Hamiltonin lisäksi raskaasti mutta vertaansa vaille dynaamisesti groovaava bändi; australialaislähtöinen kitaristi Peter Mengede sekä yhdysvaltalainen rytmiryhmä; basisti Henry Bogdan ja rumpali John Stanier.

1990-luvun taitteessa Helmetistä pedattiin levy-yhtiöpiireissä uutta U2:sta, ja hieman myöhemmin siitä povattiin myös uutta Nirvanaa ”Nevermindin” jättimenestyksen jälkimaininkien aikaan.

Kaupallinen yhteistyö

Festariennakko: Five Finger Death Punchin ja In Flamesin tähdittämä Sauna Open Air juhlitaan viikonloppuna Tampereella →

Kymmenen biisin jämäkkä kokonaisuus äänitettiin pääosin New York Cityn Fun City Studiosilla äänittäjä Wharton Tiersin toimesta. Albumin ’nimikkobiisi’, ”In The Meantime” oli kuitenkin muista poikkeus. Sen taltioi muusikon uransa äänialan ammattilaiseksi vaihtanut, entinen Big Blackin laulaja-kitaristi, sittemmin legendaarinen Steve Albini Chicago Recording Companyn studioilla. Miksauksesta vastasi mm. Slayerin ”Reign In Bloodin” miksannut Andy Wallace yhdessä avustavan miksaajan, Steve Ciscon kanssa.

Albumin ensimmäisenä singlenä jo loppuvuodesta 1991 julkaistiin ”Unsung”, joka on eräs yhtyeen uran menestykseen liittyvistä avainkappaleista. Yhdysvalloissa se pysytteli useita viikkoja ’Modern Rock Tracks’ -listan kärjen tuntumassa. Samalla se on tähän päivään mennessä Helmetin menestynein ja ehkä myös tunnetuin kappale.

Aikansa mittapuulla mitattuna ultra-raskaalla, noise-rock -mausteisella poljennolla varustettu ”In the Meantime” jyrää eteenpäin kuin maansiirtokone kalliolouhoksessa. Yksinkertainen, rytmisesti tehokas, raskas katkorytmittely loi pohjaa groove metalille jo vuosia ennen subgenren syntyä todella vakuuttavalla tavalla. Albumin toinen ehdoton syömähammas on ”Ironhead”, joka avausraitaan nähden hieman ylätempoisempana moukarina on pysytellyt Helmetin livesetin vakiokalustossa aina näihin päiviin saakka. Hamiltonin raaka, staattinen huutovokaalisointi ei biisiin liiemmin lisänyansseja tarjoile, kuten ei ole tarkoituskaan. Korkeintaan aggression maksimointia.

Albumin toinen videobiisi ”Give It” on puolestaan hidastelevalla shuffle-beatilla svengaava, vanhan Black Sabbathin rytmisen nyanssirikkauden aikaansa päivittänyt, tyylillisesti rennon takakenoinen, jazz-blues -viitteinen biisi. Raskaan vaihtoehtorockin epitomi ”Unsung” kytkee katkorytmiseen pomppumetalliriffin kylkeen simppelin polyrytmisen basso-ja rumpukompin varsin juonikkaasti. Helmetin hittibiisillä Hamiltonin tulkitsemaa, ozzymaisen taipuisaa laulumelodiaa myöhemmin 1990-luvulla mukaili selkeästi Michale Graves Misfitsin paluulevyn ”American Psychon” (1997) kappaleella ”Blacklight”.

Rytmisesti kokonaisuuden kimurantein mutta samalla selkeän energisesti rouhiva ”Turned Out” tuo Helmetin tavaramerkiksi muodostuvaan katkorytmiseen avosointuriffittelyyn progressiivisempaa vivahdetta. Jazzahtavaa jamihenkeä ja mukavaa pikkukikkaa kappaleen säkeistöriffin rytmisellä puolella tarjoava ”He Feels Bad” liusuu lähemmäs raskaan avantgarde-rockin tonttirajaa. Hamiltonin laulun pehmeä ja jopa The Beatles -tyyppistä aurinkoisuutta tavoittelevan melodisuus tuo upeaa kontrastia raskaalle ja äkkiväärälle rytmipohjalle. Samaa toteutustapaa edustaa myös ”You Borrowed”. Helmetin ilmaisun kapeahkoista raameista huolimatta edellä mainitut kappaleet edustavat yhtyeen erästä tyyppisoundia, jonka varaan yhtye nojasi useankin kappaleen rakentumisessa etenkin ”Seeing Eye Dogs” -albumin kappaleilla vuonna 2010.

Selkeäpiirteisempää Amerikan mallin noise rockia Flipperin malliin edustava ”Better” on geneeriseen, melodiseen tai konventionaaliseen metalliseen rockiin tottuneelle albumin vaikeimmin sisälle päästävää materiaalia. Melvinsin mutaisesta proto-grungesta muistuttava ”FBLA II” leikittelee paitsi laulunsa muötä klassisen rockin myös noisen ja free jazzin välimaastossa. Sen kirkaisevia, epäsovinnaisesti pentatonista skaalaa rikkovia nuotteja sinkoilee sieltä täältä kaoottisia tunnelmia tavoittelevan kitarasoolon myötä. Suoraviivaisempana Soundgardenin ja Biohazardin rytmimaailmojen innoittamana riffigrungena poukkoileva ”Role Model” päättää albumin raskaan riffirockin riemusaattoon.

Hamiltonin tekstit vaikuttavat vahvasti omakohtaisista sosiaalisista kohtaamisista puretuilta, vinoutuneilta vuorovaikutustilanteita. Tekstit kertovat älykkään kuvailevaan ja sarkastiseen sävyyn muiden mielihaluja täyttämään pyrkivän ihmisen asteittaisesta katkeroitumista tai meta-tasolla konfliktipisteessä olevien dialogien selvittely-yrityksistä ja niihin liittyvistä, tarkkanäköisistä havainnoista. Albumin promotioimiseksi Helmet lähti Yhdysvaltain-kiertueelle lämmittelemään juuri menestysalbuminsa ”Angel Dust” julkaissutta Faith No Morea kiertueen pääaktin pyynnöstä.

”Meantimen” myötä post-hardcore- yhtyeeksikin luonnehdittu Helmet on nähty erääksi varhaisimmista groove metalin ja nu-metalin yhtyeiden varhaisimmista rytmisen bändisoiton esikuvista. Todellisuudessa Helmet oli oman ilmaisunsa suhteen huomattavasti lähempänä taide- ja noise rockia, vanhan koulun rap-musiikkia sekä esi-industrialia esikuvinaan Killing Joken, Big Blackin ja Melvinsin kaltaiset yhtyeet ja artistit.

Helmetistä ei ehkä ikinä tullut uutta U2:ta eikä uutta Nirvanaa, eikä ”Meantimen” myyntiluvut yltäneet Yhdysvaltain Billboard 200 -listalla sijaa 68 ylemmäksi. Tästä huolimatta albumista kehkeytyi monella muulla tapaa alati pienempiin alagenreihin pirstaloituvalla rockin kentällä poikkeuksellisen laajasti erityyppisiä nuoria yhtyeitä inspiroinut albumi. Albumi sai ilmestymisensä aikaan myös laajalti kriitikoiden ylistystä.

Myös maailmantähdet kuten David Bowie ja Kissin Gene Simmons ilmoittivat pian Helmetin uudeksi suosikkiyhtyeekseen. Albumin myynti on ollut kuitenkin tasaisen vakaata myyntipiikin puuttumisesta huolimatta. Australiassa albumi ylsi ilmestymisensä aikaan paikallisen albumilistan sijalle 88. Yhtyeen suosiota vauhditti myös yhtyeen genrevapaa luonne. ”Meantimelta” lohkaistut kolme videosingleä ”In The Meantime”, ”Give It” ja ”Unsung” pyörivät sekä MTV:n metallimusiikkiohjelma Headbangers Ballissa että kanavan grungea ja vaihtoehtorock-videoita näyttäneissä ohjelmissa.

Vasta viime vuonna julkaistiin Helmetin ensimmäinen virallinen live-albumi ”Live and Rare”. Kyseinen äänite on äänitetty vuonna 1993 Australian Melbournessa ”Meantime” -kiertueella. Vuonna 2003 Kerrang!-lehti rankkasi kaikkien aikojen 50 merkittävimmän albumin listallaan ”Meantimen” sijalle 48. Vuonna 2017 Rolling Stone rankkasi puolestaan albumin 100 kaikkien aikojen parhaimpien metallialbumien listalla sijalle 54. Guitar World taas nimesi ”Meantimen” vuonna 1992 julkaistun 50 parhaimman kitara-albumin listalla sijalle 10. Vuoteen 1994 mennessä ”Meantime” möi Yhdysvalloissa kultalevyyn oikeuttavan määrän 100 000 kpl. Maailmanlaajuisesti albumi on myynyt tähän mennessä yli 2 miljoonaa fyysistä kappaletta.