Vaikeuksien kautta voittoon – Primordial, Satan’s Fall, Paara ja Verikalpa Helsingissä

Irlantilainen Primordial on maassamme harmillisen harvinainen vieras, sillä viime viikon Helsingin ja Tampereen keikat rikkoivat neljän vuoden tauon bändin klubiesiintymisissä Suomessa. Tähän väliin on mahtunut vain pari festarivetoa, joten kun tieto Primordialin paluusta härmään pääesiintyjäkeikkojen merkeissä tuli julki, ne merkattiin kalenteriin heti tavallisia kissanristiäisiä selvästi tärkeämpinä tapahtumina.

Nosturin yläkerran isoon saliin kaavailtu keikka siirrettiin paria päivää ennen tapahtumaa alakertaan Elmun baariin, joka siis käytännössä tarkoitti sitä aulaa, jossa Nosturin narikka sijaitsee. Primordialin lämmittelijöiksi oli buukattu peräti kolme bändiä, joista ensimmäinen oli Oulusta kotoisin oleva Verikalpa. Peikko-orkesteri esiintyi nyt ensimmäistä kertaa kotikaupunkinsa ulkopuolella, ja tapausta oli todistamassa pieni kourallinen raskaan musiikin ystäviä. Tästä huolimatta Verikalpa soitti varsin pirteän puolituntisen Finntroll– ja Moonsorrow-henkistä pakanametallia, jossa pääosaa näyttelivät kirkkaat kosketinmelodiat ja kahden kitaristin tanakka riffittely.

Illan toinen esiintyjä oli vuonna 2011 perustettu Paara. Tämä kotimainen ja niin ikään kotosuomeksi laulanut black metal -bändi oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mikä ei kuitenkaan estänyt keikasta nauttimista. Kaikille lämppäribändeille oli varattu puolen tunnin soittoaika, ja Paara käytti omansa täysin itse asiaan keskittyen. Verikalvasta poiketen Paaran jäsenet eivät juuri ottaneet kontaktia yleisöön. Yhtye soitti maalailevaa ja melankolista mustaa metalliaan nyt hieman runsaslukuisemmalle kuulijakunnalle, ja yhtyeen livesoundissa korostui monista black metal -bändeistä poiketen kuuluvasti rouhuava basso. Kokoonpanon kenties tunnetuin jäsen on Shape of Despairissakin vaikuttava Natalie Koskinen, joka viihtyi lavalla vain omien lauluosuuksiensa ajan. Esityksen päätteeksi Paara sai yleisöltään peruskohteliaisuutta innostuneemmat aplodit, eikä suotta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Viimeiset yleisönlämmittelyt Primordialia varten hoiti Helsingistä kotoisin oleva Satan’s Fall. Pari vuotta sitten perustetun yhtyeen nopeatempoinen heavy metal poikkesi tyyliltään selvästi illan muista esiintyjistä, mikä ei sinänsä menoa haitannut. Vaikutteikseen yhtye mainitsee 80-luvun heavy, speed ja power metalin, ja vaikka näiden tyylisuuntien musiikki ei itseäni kauheasti puhuttelekaan, oli Satan’s Fallin rempseästä mutta osaavasta esityksestä helppo nauttia. Muukin yleisö näytti tykkäävän, vaikka tässä vaiheessa iltaa itse pääesiintyjän odotus tuntui jo suorastaan kihelmoivältä.

Viimein kellon lähestyessä puoltayötä pärähti soimaan tuttu alkunauha ”Dark Horse on the Wind”, ja Primordialin miehistö asteli lavalle verhojen takaa backstagen virkaa toimittaneesta Nosturin eteisestä. ”We are Primordial from the Republic of Ireland”, tervehti Nemtheanga mukavan täysinäistä Elmun baaria, ja kaksituntinen pakanajuhla oli valmis alkamaan ”Where Greater Men Have Fallen” -kappaleen tahdissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Primordial on Suomessa verrattain harvinainen mutta aina tervetullut vieras, ja Elmun baarissa koettu keikka vahvisti tätä käsitystä. Yleisöä oli bändin aloittaessa saapunut paikalle näennäisesti täyden tuvan verran, ja kysyi keulahahmo A. A. Nemtheanga kuinka monta kertaa tahansa, fanilauma oli joka kerran valmis kuulemaan lisää. Kahden tunnin setti koostui pääasiassa yhtyeen neljän viimeisimmän albumin tuotannosta, joista päähuomion sai ”To the Nameless Dead” viiden kappaleen edustuksellaan. Kyseessä onkin yhtyeen suosituin levy, ja kappaleet kuten ”As Rome Burns” ja ”Empire Falls” ovat yhtyeen jokakeikkaisia täsmäiskuja.

Primordialilla on tapana soittoajan niin salliessa sisällyttää settiinsä myös vähemmän kuultua katalogiaan, ja tällä kertaa tuota osastoa edustivat ”The Soul Must Sleep”, ”Children of the Harvest” ja ”No Nation on This Earth”. Näistä erityisesti viimeksimainittu kelpasi allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin, ja olisipa se eeppisyydessään sopinut hyvin myös illan päätöskappaleeksi. Se kunnia meni kuitenkin ”Storm Before Calm” -levyltä tutulle ”Sons of The Morriganille”, jota tunnettavuudestaan huolimatta bändi ei Suomen keikoillaan ole soittanut vuosikausiin.

Keikanjärjestäjien ratkaisu siirtää tapahtuma Nosturin yläkerran salista Elmun baariin osoittautui ristiriitaiseksi. Yhtäältä tila oli intiimimpi ja niin valoshow kuin miksauskin pelasivat kohtalaisen hyvin, mutta toisaalta taas yli 30 euron hintaisen lipun ostaneet joutuivat nyt pakkautumaan varsin ahtaaseen tilaan, jossa lavan pienuus ja tavallista matalampi korkeus johtivat siihen, että minkäänlaista rekvisiittaa bändiltä ei lavalle mahtunut, ja erityisesti lyhyemmillä faneilla saattoi olla vaikea löytää sopivia tarkkailuasemia. Elmun baariin päädyttiin lipunmyynnin niukkuudesta johtuen, mutta lopulta paikalla oli aivan sopiva määrä kuulijoita. Spekuloida voi, väheneekö ihmisten halu ostaa ennakkolippuja entisestään, kun tällaisten viime hetken muutosten mahdollisuus on aina olemassa.

Keikan toteutus tällaisenaan jäi kuitenkin kokonaisuutena selvästi plussan puolelle. Primordialilta hävisivät soittokamat lentoyhtiön sekoilun vuoksi, ja apua järjestyi ainakin lämppäribändi Satan’s Fallilta. Lipunmyynnin vähyys johti keikkapaikan pienentymiseen, mutta paikalla oli lopulta satamäärin innokkaita Primordial-faneja, ja yhteys bändiin oli välitön: kitaristit tervehtivät ja kiittivät yleisöä muutenkin kuin keikan lopuksi, ja Nemtheanga ryyppäsi, kuin olisi ollut kotonaan – suoriutuen silti laulajan ja keulahahmon tonteista paremmin, kuin uskalsi odottaa kokonaisen viinipullon ja lukuisten shottien kumoamista seuratessa. Kiitokset siis keikasta sen mahdollistaneille tahoille. Bändin uusin albumi ”Where Greater Men Have Fallen” täyttää marraskuussa kolme vuotta, eli pikku hiljaa lienee lupa alkaa odottaa Primordialin tarinan seuraavaa lukua.

Settilista (Primordial):

1. Where Greater Men Have Fallen
2. The Golden Spiral
3. Gallows Hymn
4. Babel’s Tower
5. No Grave Deep Enough
6. The Soul Must Sleep
7. As Rome Burns
8. Traitors Gate
9. Children of the Harvest
10. The Coffin Ships
11. Gods to the Godless
12. Bloodied Yet Unbowed
13. No Nation on This Earth
14. Empire Falls
15. Sons of the Morrigan (encore)