Vaikka ikä painaa jo Nazarethia, niin laadukasta rockia syntyy edelleen – arviossa yhtyeen ”Tattooed On My Brain”

Vuonna 1968 perustettu rockyhtye Nazareth käy ja kukkuu, vaikka ikä alkaa painaa. Tänä vuonna yhtye täytti huimat 50 vuotta. Alkuperäisiä jäseniä on jäljellä tasan yksi, basisti Pete Agnew. Vokalisti Carl Sentance on orkesterin tuorein kiinnitys: hän liittyi skotlantilaisyhtyeeseen vuonna 2015 ja siitä johtuen ”Tattooed On My Brain” on Nazarethin ensimmäinen äänite yhdessä Sentancen kanssa.

”Hair Of The Dog”, ”Love Hurts”, “Broken Down Angel” ja “Razamanaz” -hiteistä tunnettu Nazareth on kulkenut pitkän tien. Alkuperäisiä jäseniä ei ole jäljellä enää kuin yksi, kun vokalisti Dan McCafferty vetäytyi viettämään eläkepäiviään vuonna 2013. Hänen seuraajakseen valikoitui Linton Osborne, mutta ilmeisesti hänen ja Nazarethin intressit eivät kohdanneet, kun heidän tiensä erosivat vuoden yhdessä olon jälkeen. Osborne ei päässyt edes äänittämään yhtään albumia skotlantilaisyhtyeen kanssa.

On sanomattakin selvää, että alkuperäisen vokalistin saappaat ovat järisyttävän isot, eikä niitä ole helppo täyttää. Ehkä Osborne murtui paineen alla? Joka tapauksessa Carl Sentance tarttui haasteeseen ja hänen äänihuultensa jälki on kuultavilla Nazarethin kahdellakymmenelläneljännellä (24) albumilla. Jokunen albumi noihin 50 vuoteen kyllä mahtuu.

Miltä Sentance sitten kuulostaa? Ei tietenkään samalle kuin McCafferty, mutta samanlaista vaikerointia hänen äänestään löytyy. Sentance kuulostaa paikoin myös hieman Bon Scottille, mikä on omasta puolestani pelkkää plussaa. Aluksi tuntemukset olivat hyvin ristiriitaiset, etenkin aloitusraidan kanssa, mutta ajan kanssa uuden vokalistin äänestä voi oppia pitämään, jos hänelle antaa mahdollisuuden.

Nazareth ei luonnollisesti kuulosta yhtä ärhäkältä kuin vaikka ”Razamanaz” tai ”Luod ’N’ Proud” -albumeilla. Toisaalta näiden albumien julkaisusta onkin jo 45 vuotta. Joka tapauksessa ”Tattooed On My Brainiltä” löytyy groovia, asennetta ja potkivuutta, kuten rockalbumilta sopii odottaa. Hyvinä esimerkkeinä toimivat vaikka ”Never Dance With The Devil”, ”State Of Emergency” ja ”Crazy Molly”. Toki albumille mahtuu myös kevyempi vetoja “Rubik’s Romancen”, ”Changen” ja ”You Call Me:n” muodoissa.

Edellä mainittujen huomioiden lisäksi täyspitkällä on myös monta mainiota kappaletta, jotka erottuvat erokseen. Kuunnelkaa vaikka pirteä nimikkokappale, laiskasti polkeva ”Push” tai vaikeroiva ”Silent Symphony”. Päätösraita ”You Call Me” on vielä nostettava esiin, sillä kappale muistuttaa paikoitellen olemukseltaan Johnny Cashin ulosantia. Kappale on itsessään muutenkin hieno, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

”Tattooed On My Brain” on yllättävän pureva albumi. Levy ei jää hankaamaan paikalleen, vaan Nazareth on antanut luovuuden kukkia. Täyspitkä etenee sulavasti eteenpäin, eikä mikään kappale töki. Albumi ei myöskään kuulosta vetelältä huokaukselta, vaan on rautainen koukku maksan kärkeen. Nazareth on onnistunut luomaan albumin, joka todistaa kaikille epäilijöille – mukaan lukien itselleni – että yhtyeessä on edelleen niin virtaa, asennetta kuin luovuuttakin. Vaikka skotlantilaisyhtyeen mittariin on kertynyt kilometrejä jo niin paljon, että eläkkeelle siirtymistäkin voisi harkita, olen tyytyväinen, että Nazareth on taistellut ajanhammasta vastaan ja toi markkinoille ”Tattooed On My Brainin”.

8/10

Kappalelista:

  1. Never Dance With The Devil
  2. Tattooed On My Brain
  3. State Of Emergency
  4. Rubik’s Romance
  5. Pole To Pole
  6. Push
  7. The Secret Is Out
  8. Don’t Throw Your Love away
  9. Crazy Molly
  10. Silent Symphony
  11. What Goes Around
  12. Chance
  13. You Call Me

Nazareth Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua