Vaikka on vasta kevät, Oceanwaken ”Lights Flashing in Mute Scenery” on jo ehdolla vuoden parhaimpien levyjen joukkoon

Kirjoittanut Antti Mikkolainen - 21.4.2019

Kotimaisen Oceanwaken kymmenvuotinen taival huipentuu uuden levyn julkaisuun uudella, astetta isommalla levy-yhtiöllä. Lifeforce Records julkaisee huhtikuun 26. päivä yhtyeen neljännen täyspitkän “Lights Flashing in Mute Sceneryn”. Yhtyeen musiikkia luonnehdittaessa herää ilmoille kysymys, voiko siitä puhua post-metalina? Kyseessä on tavallaan tunnelmallinen sludge metal mutta yhtyeen väripaletti, joka tunnelmansa puolesta lienee tosin karsittu kokoon harmaan eri sävyistä, on erittäin rikas. Vaikutteita on napsittu vähän sieltä sun täältä, ja esimerkiksi post-rock on aivan selvästi yksi vaikutteista.

Albumin aloittaa “Radiant Nightbreak” hiljaa ja tunnelmallisesti, ja kun kitaravalli alkaa laulaa, voi olla varma, että pörisee. Kappale on samaan aikaan kaunis ja raskas. Laulut vuorottelevat puhtaan tulkinnan ja vakuuttavan sludge-karjunnan välillä. Erittäin vahva näyttö heti alkuun. “The Occult” on puolestaan selvästi raskaampi ja luo ympärilleen ahdistavaa tunnelmaa. Aivan kuin ihminen tukehtuisi jonkin suuren painon alle. Kun taivas on ollut harmaa jo pitkään, on vain ajan kysymys, koska alkaa sataa vettä. “Season of the Rainin” myötä aukeavat myös kyynelkanavat… Ehkä Oceanwaken musiikissa on vaikutteita myös death doomista ja paikoin viljellään jopa funeral doomille tyypillisiä sointukulkuja. “Travelogue” esittelee yhtyeen seesteisen ja maalailevan puolen. Rummuissa on havaittavissa jonkinlaista tribaalista otetta. “Titanomachia” on kuin sekoitus kaikista sitä edeltävistä biiseistä. Kappaleessa kuullaan myös erilaista, enemmän black metalille kalskahtavaa vokalisointia. Samaa voinee sanoa “Currentsista”. “Posthumassa” siirrytään vihdoin ihmisen jälkeiseen aikaan. Kappale on aavistuksen vajaa kymmenminuuttinen järkäle, mihin levy onkin hyvä lopettaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Oceanwaken musiikissa on jotain perisuomalaista. Kyseessä on harmaana koittava aamu ja räntäsade. Jostain ainaisen pilviverhon takaa aurinko kuitenkin muistuttaa välillä olemassaolostaan. Pohjoinen melankolia, ahdistus, syksyn hyinen hiljaisuus ja talven harmaa lohduttomuus. “Lights Flashing in Mute Scenery” pureutuu luihin ja ytimiin. Tasaisen vahvasta materiaalista on mahdoton valita suosikkia, mutta ensikosketus bändiin on varmasti hyvä tehdä ”Radiant Nightbreaken” tai ”Traveloguen” tahtiin.

Täytyy sanoa, että Oceanwake pääsi yllättämään. Allekirjoittaneella ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, minkälaista musiikkia bändiltä oli lupa odottaa. Yhtye oli tuttu vain nimeltä. Sludge tai post-metal eivät ehkä kuulu arvostelijan suosikkityylilajeihin, mutta hyvää musiikkia ei voi vastustaa. “Lights Flashing in Mute Scenery” on harvinaisen tyylikäs paketti, joka tuskin jättää ketään raskaan musiikin ystävää kylmäksi. Tylsäksi tämä harmaanraskas albumi ei käy missään vaiheessa. Oceanwake liittyy tällä levyllä eittämättä lajinsa kirkkaimman kärjen joukkoon, johon lasken sellaisen nimen kuin Callisto, joka lienee Oceanwaken lähin hengenheimolainen. Vielä kun lisätään tämänkaltaisen musiikin esittämiseen oikeanlainen produktio, voidaan puhua erittäin hyvästä albumista – ehkä jopa vuoden parhaimmistoon yltävästä.