Vaikuttavaa, koruttomasti sävytettyä raskastelua – arviossa Gödenin ”Vale of the Fallen”
Newyorkilaisen doom metalin kulttiyhtyeen Winterin riveistä parhaiten tunnetun laulaja-kitaristi Stephen Flamin uusin tummien henkien herätysryhmä Göden on julkaissut toisen albuminsa. Basisti-laulaja Vas Kallasin, kosketinsoittaja Tony Pinnisin ja rumpali Jason Frantzin muodostama nelikko hallitsee järisyttävän, tunnelmapitoisen hienostuneen häivyttelyn taidon erinomaisesti. Neljä vuotta takaperin julkaistulla debyyttialbumilla ”Beyond Darkness” yhtye osoitti nyanssitajuaan ja kyvykkyyttään liikutella äänimassaa elegantin armottomalla näkemyksellään. Nyt Svart Recordsin kunniakkaaseen julkaiseman kakkosalbumin ”Vale of The Fallenin” mennään heilahtaen siitäkin yli eikä edes rimaa hipoen.
Vaikka monessa kohtaa Gödenia kuunnellessa assosiaatiot Sveitsissä laatutakuulla kypsyteltyyn, aromirikkaaseen Celtic Frostin ja Triptykonin poleilevan julmaan soundiin ovat ilmeiset, osaa Göden pitää meininkinsä mielenkiintoisen omaperäisenä. Kosketinmattojen, Margaret Murphyn kirittämien jousien, jouhikkojen ja muiden mustaa messua maustavien soitinten tarkoin harkittu vuoropuhelu bändin soittosuorituksen kanssa on nautittavaa kuultavaa kautta linjan. Tästä malliesimerkkinä mainittakoon uhkaavan määrätietoisena äänivallina vellovan, kerrassaan upea ”Black Vortex”.
Göden osaa myös Amerikan syvän etelän suoalueiden sludge coren saloja Crowbarin ja Eyehategodin tuoreemmalta kirnuamiselta kuulostavan ultra-raskaasti louhitun ”Death Magusin” myötä. Heleästi moukaroinnin päällä kimmeltävät Ken Hensleyn Uriah Heepin parhaat päivät mieleen tuovat Tony Pinnisin loihtimmat hammond-kuljettelut. Myös sairaanloisia sävellyksellisiä ristiriitaisuuksia sisältävä ”Zero” nousee tasaisen hyvän albumin parhaimmistoon ennakkoluulottomilla kontrasteillaan.
Mainos päättyy
Göden osaa pelata särövallin kontrasteilla, eläväisillä tempoilla eikä soita biisejään metronomin tarkkuudella hengiltä. Jykevän luonnollinen äänimaisema tukee myös kyseistä ajatusta. Monen nykyajan metalliyhtyeen sietäisi ottaa oppia tältä, alkukantaiseen painostavuuteen ja kappaleiden sävyttämiseen erikoistuneelta yhtyeeltä. Kyseessä on ehdottomasti eräs vuoden mielenkiintoisimpia ja aikaa kestävimpiä jyräkiekkoja.