Vaikutteeni albumeina: Antti Haapsamo / Mors Subita
Mors Subita julkaisi viime vuonna yhden vuoden kovimmista metallilevytyksistä ”Human Waste Compression”. Kaaoszine nakkasi yhtyeen laulajaa Antti Haapsamoa haasteella herran suurimmista vaikuttajista. Antti vastasikin perin mielenkiintoisella listalla varustettuna kommenteillaan.
Antti: ”Koska olen äärettömän itserakas nihilisti, en niinkään luotaa elämääni vaikuttaneiden albumien sisältöä, vaan peilaan ennemminkin niiden vaikutusta elämääni muistelmien kautta. Muutenkaan en ole pruukannut pahemmin analysoida musiikkia koskaan saati opiskella knoppitriviatietoutta aiheesta. Monesti en edes tiedä artistien tai edes välttämättä levyjen nimiä, sillä minulle on aina riittänyt, kunhan musiikki on hyvää ja miellyttää potilasta.
1.Dingo – ”Nimeni On Dingo”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Dingo oli lapsuuteni ensimmäinen todellinen tarttumapintani musiikkiin. 1984 tietämillä huoneeni seinät oli vuorattu lattiasta kattoon yhtyeen julisteilla. Hieman noloa ehkä nyttemmin ajateltuna, mutta ”nolouksia” löytynee meiltä kaikilta lapsuudestamme. Vanhempani varmaan olivat hivenen huolissaan seksuaalisesta suuntautumisestani tuolloin, mutta todennäköisesti rauhoittuivat Sabrinan ja Samantha Foxin työllistettyä nuoren pojan carpusta. Toki tuo aika nyt näin jälkeenpäin pistää hymyilyttämään, mutta siitä se kuitenkin sukellus syvyyksiin vaan lähti.
2.Metallica – ”And Justice For All”
1988 ilmestyi sitten tämä. Kaverin kanssa tavailtiin lyriikoita ja oltiin kovastikin kovia jätkiä olevinamme. Siinähän sitten meni useammatkin patterit koulumatkoilla ja jopa tunneilla Walkmaneja kulutellessa. Samanaikaisesti siinä sivussa meni esimerkiksi Iron Maidenia, W.A.S.P.ia, Acceptia, Sodomia jne. mutta focus säilyi mainitussa bändissä. Kuten monen muunkin bändin kohdalla, tuli Metallican alkupään tuotantoon myöhemmin tutustuttuani siitä sitä minulle ehkä iskevintä materiaalia. ”Kill ’Em All” ja ”Ride The Lightning” levyt kestävät minun kallossani kulutusta vielä nykyäänkin. Metallica siis viitoitti polkuni metallimusiikin pariin ja harha-askelia en juurikaan sittemmin ole ottanut.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy
3.Death – ”Individual Thought Patterns”
1993 kulutin pattereita sitten lukiossa ja niitähän kului, sillä matka oli pitkä ja kuljettiin linjuriautolla. Nyt oli siis ruuvia väännetty astetta tiukemmalle ja kaveripiirikin muokkaantunut saman henkiseksi. Ristikkäislääkityksenä toimi noihin aikoihin Deicide, Pestilence, Sepultura jne. Bassoakin olin jossain välissä alkanut näpytellä. En minä siinä kovin lahjakas ollut, mutta suurimman osan Metallican biiseistä sain kunnialla läpi. Deathin vaikutuksesta basso kuitenkin jäi pölyttymään, ei nakkisormet ihan tähän enää taipuneet.
4.Dimmu Borgir – ”Enthrone Triumph Darkness”
Tämä puolestaan julkaistiin 1997 ja Nummirockissa tuli huudatettua stereoista siihen tahtiin, että möykkä keräsi kiitettävän ringin uteliaita kuulostelemaan, minulla kun sattui tuolloin olemaan jostain kumman kautta kyseisen levyn promoversio jo ennen, kuin levy oli hyllyissä asti. Tuossa oli meneillään myös semmoinen syväluotaavampi black metal -aikakausi itselläni ja kaikki ei suinkaan ollut ihan näin tunnettua settiä. Dimmu Borgirinkin kohdalla tykästyin sittemmin alkupään tuotantoon totisemmin. ”For All Tid” ja ”Stormblåst” soivat siis tiheään.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy
5.Carcass – ”Heartwork”
Tämä bändi kasaa koko kakun tavallaan vuosien varrelta. Nuorempana olin kuunnellut vanhempaa Carcassia hieman, mutta silloin se ei oikein vielä uponnut. Myöhemmin sitten löysin ”Heartworkin” tosissaan, vaikka levy oli tuolloin jo varsin iäkäs. Olin rakastunut ja sittenpä se alkoi se alkupään tuotantokin kolista kunnolla. Eikä se ”Swansongikaan” mitenkään huono ole. Tähän liittyy paljon hämäriä muistikuvia ja sekoilua aina näihin päiviin asti. Oli todella suuri asia itselleni nähdä bändi livenä jokunen vuosi sitten. Kasvisyöjäksi en kuitenkaan ole heidän innoittamanaan alkanut.
6.Sentenced – ”The Funeral Album”
Erityismaininnaksi top-5 -listauksen ulkopuolelta nostan tämän levyn. Minulla nimittäin oli suru ja kunnia osallistua yhtyeen viimeiselle hautajaiskiertueelle 2005 ja dokumentoida se. Se oli eräs elämäni suurimmista episodeista ja sisältää paljon arvokkaita muistoja.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy
Tuottajavuosiltani Club Teatrialta voisin myös mainita vaikuttaviksi kokemuksiksi lähinnä tuotannon laajuuden ja sykähdyttävän lopputuloksen ansiosta mm. seuraavat aktit: W.A.S.P., Dio, Alice Cooper, Helloween ja King Diamond. Toki sieltä löytyy pitkä liuta pienempiäkin ja omaa musiikkimakua enemmän kutkuttavia tapauksia.
Skippasin tuossa listauksessani surutta yli monta elämäni varrella vaikuttamisessa mainitsemisen arvoista yhtyettä, kuten; At The Gates, In Flames, Dark Tranquillity, Impaled Nazarene, Immortal, Pantera, Ulver, Emperor, Summoning, Borgnagar, Falkenbach, Bethlehem, Samael, Kreator, Arcturus, Hypocrisy, Dissection, Danzig, Moonspell, Behemoth, Cannibal Corpse, The Crown… Lista on loputon, mutta siinäpä hyvä kokoelma muutamista keskeisimmistä. Sydämeni lepää siis siellä 90-luvun brutaalimman metallin kalmistoissa, joskin nykyään sitä osaa jo ikääntyneenä kuunnella välillä ihan toisenkin tyyppistä musiikkia.
