Vaikutteeni albumeina: Jarno Anttila (Kitara / Rämlord)

Rämlord 2016Helsinkiläinen metalli-retkue Rämlord julkaisee kuusi kappaletta sisältävän minialbumin nimeltä ”We Are the Night” toukokuun 27. päivä. Yhtyeelle on alusta alkaen ollut selvää, että sen musiikki tulee koostumaan monista eri vaikutteista aina rokista, popista, hevistä black metaliin saakka ainoana kriteerinä pyrkimys kuulostaa vain ja ainoastaan omalta itseltään. Kaaoszine tavoitti yhtyeen minialbumin julkaisun lähestyessä yhtyeen kitaristina toimivan Jarno Anttilan, joka listasi meille viisi itselleen tärkeintä albumia. Kitaristi on itse alustanut valintojaan seuraavasti:

”Nämä levyt ei siis ole missään paremmuus vaan aikajärjestyksessä. Muutenkaan nää ei ole maailman parhaat levyt vaan muutamia niistä, jotka on vaikuttaneet jollain tavalla mun henkilökohtaiseen biisien tekemiseen. Ugh!”

Motörhead – ”Ace of Spades”:

”Mulla räjähti pikkujätkänä pää kun kuulin ”Ace of Spadesin” ekan kerran. Olin jo aiemmin nauhoitellut kaverin isoveljeltä c-kasetille Purplea, Kissiä ja muita vastaavia, mutta Motörhead oli vaan jotain niin paljon rankempaa ja vaarallisempaa kuin mikään muu. Siitä se sitten lähti, eikä paluuta ole ollut, eikä tuu koskaan olemaankaan. Lemmyn ja kumppanien tekemiset on vaikuttaneet ihan älyttömästi omaan soittoon ja kaikkiin bändeihin missä oon ollut mukana.

Motörhead ei ole ikinä tehnyt läpeensä huonoa levyä, vaikka laadussa on pieniä notkahduksia joskus ollutkin. Alkupään tuotanto on toki kaikkein rakkainta, mutta kyllä tää viimeisinkin ”Bad Magic” pesi mennen tullen 95% viime vuoden levyistä. Lemmy oli / on kaikkien aikojen kovin rokkijätkä…piste.”

Kiss – ”Creatures of the Night”:

”Tässä nyt vois olla mikä vaan Kissin levy ensimmäisen parinkymmenen vuoden ajalta. Mun mielestä kaikki mitä nää ukot teki ”Revengeen” asti on ihan vitun väkevää meininkiä, jopa ne poplevyt. ”Creatures of the Night” on ehkä kuitenkin kokonaisuutena niiden paras levy.

Kersana piti maalata naamaan Gene Simmonssin maskit ja pullistella peilin edessä. Muutama lelukitarakin siinä tuli vuosien varrella hurmoksessa hakattua lattiaan. Ei ollu mitään epäilystäkään etteikö musta tulis rokkitähti. No ei sitten tullut, mutta aina ei voi voittaa.
Varsinkin Rämlordin tekemisissä huomaa aina välillä että Kissiä tulee vähän lainailtua joko tietoisesti tai tiedostamatta biisejä tehdessä. Kai ne niitten kitarajutut on kirjoitettu omaan DNAhan tai jotain…”

Dio – ”Holy Diver”

”Look out! Ronnie James Dion tuotanto Rainbowssa, Black Sabbathissa ja Dion neljä ekaa levyä on kaikki klassikoita. Kuuntelen kaikenlaista musaa eri genreistä, mutta lähinnä sydäntä on yllättäen 80-luvun heavy. ”Holy Diver” on yksi niitä levyjä jonka pariin tulee palattua tasaisin väliajoin ja aina se on ihan yhtä vitun kova.

Ukolla on ollut aina rinnalla suht kovia kitaristi/biisintekijöitä. Tony Iommi ja Ritchie Blackmorehan nyt on tietysti legendoja, mutta arvostan korkealle myös Vivian Campbellin ja Craig Goldyn tekemisiä. Näiltä veijareilta todellakin lähtee väkeviä biisejä, tai ainakin silloin aikoinaan lähti.”

Morbid Angel – ”Altars of Madness”:

”Muistan möykänneeni aivan hirveässä jurrissa Kempeleen nuorisotalon pihalla Impaled Nazarenen keikan jälkeen haluavani bändiin, joka soittaa Morbid Angelin tyyppistä death metallia. Vuosi tais olla 1990 ja päädyinkin orkesteriin josta tuli Belial. Muutama vuosi myöhemmin olin soittamassa Impaled Nazarenen riveissä kiertueella, jossa pääesiintyjinä oli Morbid Angel ja Emperor. Oli jokseenkin väkevää seurata ilta toisensa jälkeen Trey Azagthothin uskomatonta työskentelyä. Ei se Emperorkaan ihan huono ollut…”

Kvelertak – ”Self-Titled”:

Kvelertakin eka levy sattui juuri siihen saumaan, kun oltiin perustamassa Rämlordia. Nämä ukot yhdisteli musiikkia eri genreistä ennakkoluulottomasti, mikä iski muhun todella lujaa. Black metal riffin jälkeen saatettiin mennä kertsissä ihan pop-osastoon, ja mikä parasta se toimi mahtavasti. Levy vaikutti omaan biisien tekoon positiivisesti. Kokeilin itsekin rohkeammin eri musiikkityylien sekoittamista. Meidän orkesterin ukoilla on niin erilaiset musiikilliset taustat että vaikutteita eri genreistä tulee luonnollisesti. Siinä mielessä ollaan Kvelertakin kanssa samoilla linjoilla, vaikka musiikillisesti meillä ei ihan hirveästi yhtäläisyyksiä olekaan.

Voit tutustua Jarno Anttilan omaan yhtyeeseen Rämlordiin kuuntelemalla kappaleen nimeltä ”Son Of No Man” yhtyeen tulevalta julkaisulta tästä:

Kommentoi julkaisua