Vaikutteeni albumeina: Jorma Rantalainen / RebelHead
Kotimainen lenkkiheviä soittava RebelHead julkaisi ”Too Much” nimeä kantavan uuden albuminsa syyskuussa ja heitti julkaisun tiimoilta muutaman valikoidun keikan ympäri Suomea. Kaaoszine tavoitti sähköpostin kautta yhtyeen basistina toimivan Jorma Rantalaisen, joka listasi meille viisi albumia, jotka ovat tehneet mieheen suurimman musiikillisen vaikutteen vuosien saatossa. Lue lisää nähdäksesi Jorman valinnat sekä perustelut valintoihin liittyen.
Jorma Rantalainen alustaa valintojaan Kaaoszinelle seuraavasti:
”Musiikin kuuntelu ei kuulunut lapsuuteeni oikeastaan millään tavalla. Hommasin ekat omat levyni vasta yläasteikäisenä ja silloinkin sitä tapahtui todella harvoin. Pelkkä hyvä musa ei riitänyt mulle syyksi ostaa levyä. Ostokynnys ylittyi vasta kun bändin jätkät oli tarpeeksi cooleja, haastattelut kiinnostavia ja live-show tajunnan räjäyttävä! Myöhemmällä iällä olen vähän pehmennyt ja nykyään osaan hieman arvostaa pelkkää musiikkiakin vaikka esittäjät olisivatkin mielestäni väärän näköisiä tai esim. koulutettuja muusikoita tai jotain muuta yhtä pöyristyttävää.. Tässä viisi albumia jotka ovat kaikki olennaisesti vaikuttaneet siihen että meillä on bändi ja miltä meidän uusin levy ”Too Much” kuulostaa:”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
1. Apulanta – ”Aivan kuin kaikki muutkin”:
Tämä levy sai mut innostumaan soittamisesta ja loi uskoa siihen että voisi itsekin joskus perustaa bändin, jos kerran nämäkin Heinolan hampuusit ovat siihen pystyneet. Tuukka Temonen on suurin syy siihen miksi mun soittimeksi valikoitui basso ja onpa hän syypää myös siihen että livenä mulle tärkeintä on järjetön sekoilu ja vasta sen jälkeen mietitään sitä soittamista.
2. Entombed – ”Uprising”:
Mainos päättyy
Tää oli eka Entombedin levy jota kuulin. Rakastuin välittömästi eivätkä tunteet ole haalenneet vielä tähän päivään mennessäkään. Lähdin ”Uprisingin” kuultuani koluamaan tuotantoa taaksepäin ja pidin kuulemastani aina ”Wolverine Bluesiin” asti. Myös ”Uprisingin” jälkeinen tuotanto lähentelee täydellisyyttä! Bändin soundihan on aina ollut maagisen kova ja LG on tyylilajissaan maailman kovin vokalisti!
3. Red Hot Chili Peppers – ”Californication”:
Vaikka olin tuohon aikaan melko vannoutunut metallimusiikin kuluttaja, niin tämä levy puhutteli erityisellä tavalla. Tajusin että bassollakin voi olla joku rooli musiikissa, vaikka siihen aikaan kuuntelemassani musiikissa sillä ei ollut juuri mitään virkaa. Tämä havainto tosin manifestoitui RebelHeadin musiikissa vasta uusimmalla levyllä. Basistit ovat näemmä vähän hitaita..
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
4. Black Sabbath – ”Master of Reality”:
En suostunut kuuntelemaan Sappathia moniin vuosiin ihan vaan siitä syystä, että kaikki muut aina jaksoivat selittää kuinka kovaa kamaa se on ja kuinka ne on keksinyt jo aikoinaan kaikki hyvät riffit joita nykyään vain varioidaan. Leppälahden kasvatille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin olla eri mieltä ja bändiin tutustuminen sai aikoinaan jäädä. Joitakin vuosia sitten kuulin Master of Realityn tietämättä etukäteen että se on Sappathia. Meininki kolahti heti ja sen jälkeen jouduin ottamaan muutakin tuotantoa haltuun melkoisella ruokahalulla. Ja nyt nostankin käden pystyyn virheen merkiksi: Black Sappath on tehnyt kaikki hyvät riffit ja niitä sitä itsekin pyörittelee koittaen saada äänet sellaiseen järjestykseen ettei sitä ihan heti tunnistaisi heidän riffikseen.
5. Kvelertak – ”Kvelertak”:
Oli monen vuoden tauko ettei oikein mikään uusi bändi saanut mua innostumaan samalla lailla kuin nuorena kollina. Sitten näin Mjödin musiikkivideon ja sehän oli heti menoa. Cooleja jätkiä, mahtavaa musiikkia ja kusipäisen kova livebändi! Musta tuli taas se sama fanipoika joka olin 16 vuotiaanakin. KVE-LER-TAK!
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Katso lopuksi vielä Jorman yhtyeen Rebelheadin oma taidonnäyte ”Fight Free” nimisen musiikkivideon muodossa tästä:
Kuva: Iiro Palva-aho Photography
