Vaikutteeni albumeina – Juuso Turkki (kitara, laulu / The Hypothesis)
Helsinkiläinen melodisen death metalin suuntaan kumartava The Hypothesis julkaisee debyyttialbuminsa ”Origin” 5. toukokuuta Inverse Recordsin kautta. Kaaoszine pyysi julkaisun lähestyessä yhtyeen kappaleiden teosta vastaavaa Juuso Turkkia listaamaan meille viisi albumia, jotka ovat toimineet hänen uransa suurimpina vaikuttajina. Juuson valinnat sekä niiden perustelut voit katsoa tästä:
1. Pantera – ”Cowboys from Hell”:
”Vanha kunnon Pantera. Kun kuulin bändiä ensimmäistä kertaa joskus mukelona, ensipuraisuna toimi tietenkin ”Cowboys from Hell”. Ne oli niitä aikoja, kun metalli oli vielä itselleni melko uusi juttu. Jatkuvasti sai kylmiä väreitä mm. tätä levyä kuluttaessa. Soundimaailma vain toimii, ja Dimebagin skuupatut skebasoundit ovat aina olleet ihan mahtavat. Pantera on kyllä ehdottomasti ollut ja on vieläkin suurin vaikute varsinkin kitarointiosastoa ajatellen. Kun miettii näin jälkeenpäin, niin Dimehän taisi nauhoittaa kaikki soolot vähintäänkin tuplana. Varsinkin nykymaailman gridi-metalliin verrattuna Panteran levyissä on vähän sitä ”meininkiä”. Esimerkiksi soolot vedetään nauhalle kunnon fiiliksellä moneen kertaan eikä paljon ruveta korjailemaan. Typerän hyvä levy.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy
2. Textures – ”Silhouettes”:
”Kaverilla oli joskus auton soittimessa kyseinen levy, jonka aloitusralli ”Old Days Born Anew” vain räjähti päin näköä. Tästä alkoi ehdottomasti oma vähän progemman metallin aikakausi. Näiden biisien rytmityksiä tuli kyllä blokattua, ja omissakin biiseissä alkoi aistia pientä progerytmittelyä. Tämän levyn miksaus ja soundit ovat kyllä ehdottamasti itselleni yksi ylitse muiden levyjä. Soundimaailmaa voisi kuvailla moderniksi ja luomuksi. Simppelisti toimii!”
3. Periphery – Periphery:
Mainos päättyy
”Bändin perustaja Misha Mansooria tuli seurattua jo ennen tämän levyn ilmestymistä ja Peripheryn alkuaikojen hulinoita. Myös tämä on oman progegenrensä mullistaja ja vaikutti itseeni luonnollisesti Texturesin vanavedessä. Soundimaailma tällä lätyllä on kyllä aika kaukana luomusoundista, mutta toimiipahan silti! Bändin vanhaa laulajaa, nykyään Monumentsissa vaikuttavaa Chris Barrettoa jäin kaipaamaan Peripheryn debyytille, mutta Spencerkin toimii oikein mainiosti.”
4. Killswitch Engage – ”As Daylight Dies”;
Perusmetalliriffien ehdoton kuningas. Taitaa olla ainut ”metalcore”-yhtye, joka toimii itselleni. Levy taisi jumittua yhdessä vaiheessa levysoittimeeni kuukausiksi. Valehtelematta se on tullut koluttua miljoonia ellei satoja kertoja. ”Holy Diver” on ehdottoman kova cover-veto levyllä. En ole tähän päivään mennessä löytänyt levyltä yhtään huonoa biisiä, mutta jos pitäisi valita yksi ylitse muiden, olisi se varmaankin ”The Arms of Sorrow”.
Mainos päättyy
5. Children of Bodom – ”Follow The Reaper”:
””Hate Me” taisi olla ensimmäinen rankemman osaston melodödö- ja metallikappale, jonka kuulin Metallicojen ja Iron Maidenien jälkeen. Muistan jopa pelänneeni alun ”kauhusyniä” aluksi… hahah… Soundit ovat tällä levyllä jotenkin sitä itteään. Kitarat ovat kivan mid-painotteiset ja semmoiset naamaa raapivat, hyvänä esimerkkinä toimii lätyn nimikkobiisi ”Follow The Reaper”. Karmilan soundit ovat kyllä toimineet tällä bändillä aina. Sen huomasi jossain vaiheessa, kun jokin levy tuolta uudemmasta päästä ei toiminut itselleni yhtään soundien puolesta. Jäi oikeastaan sen takia kuuntelematta koko lätty. Mutta joka tapauksessa ”Follow The Reaper” on ehdottomasti yksi kitarointimusiikin vaikutteistani.”