Vaikutteeni albumeina: Kristian (kitara / Vainaja)
Kotimainen death metal -yhtye Vainaja julkaisi Kaaoszinessakin kehuja saaneen uuden albuminsa nimeltä ”Verenvalaja” toukokuun 20. päivä Svart Recordsin kautta. Pyysimme yhtyeen kitaristia Kristiania listaamaan meille näin julkaisun kunniaksi hieman musiikillisia vaikuttajiaan. Kristianin alusti valintojaan seuraavasti:
”Musiikin suurkuluttajalle ja musiikkia itse tekevälle vaikutteita löytyy niin paljon, että vain viiden albumin esille tuominen vaati todella rankkaa karsintaa. Ulkopuolelle jäi niin monia vaikuttavia albumeja, joten lista on auttamatta liian lyhyt. Mutta nämä viisi albumia ovat taatusti tehneet aikanaan itseeni suuren vaikutuksen, ja osittain myös vaikuttaneet Vainajankin soundiin.”
Mercyful Fate – ”Don´t break the Oath”:
Mainos päättyy
”Mercyful Fate oli aikaansa edellä yhdistämällä NWOBHM-heviä progressiivisuuteen ja saatanalliseen imagoon, josta muodostui omaperäinen keitos jonka mausteena King Diamondin falsettovokaalit loivat mystisen tunnelman. Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni bändiä joltain kokoelmalevyltä 80-luvun alkupuolella. Kyseinen biisi oli ”Nightmare”, joka alkaa hämäävästi jopa hieman iloisella basso-kitarariffillä. Siitä edetäänkin sitten tuplabasarien kautta riffien vyörytykseen, joka oli aikoinaan varhaisteininä hyvinkin hämmentävää kuunneltavaa, mutta nykyään todistaa kuinka nerokkaita bändin muusikot olivatkaan. Tietty kaikki bändin sen aikaiset levyt oli pakko hankkia jossain muodossa, ja juuri kun bändiin pääsin sisälle niin suureksi pettymykseksi se lopetti toimintansa. Onneksi King Diamond jatkoi omalla nimellään samoissa tunnelmissa, mutta mielestäni mikään herran soolotuotannon levy ei vedä vertoja tälle albumille, vaikkakin onnistui luomaan tarinankerrontaa levyille konseptialbumien muodossa. Todellinen klassikko jota ajan hammas ei ole yhtään päässyt nakertamaan.”
Metallica – ”Ride the Lightning”:
Mainos päättyy
””Tämä levy menee ”Master of Puppetsin” edelle sen takia että se oli ensimmäinen henkilökohtainen kosketus bändiin, joka oli varmasti se suurin vaikuttaja kaikille ikäluokkani hevifaneille. Muistan kuulleeni bändiä C-kasetilta, jonka toiselle puolelle koulukaverini nauhoitti Slayerin Hell Awaitsin. Sanoisin, että kumpikin levy oli suoranainen shokki. Mitään näin nopeaa ja rankkaa en ollut koskaan aiemmin kuullut, ja meni jokunen viikko ennen kuin pääsin yli levyn aggressiivisuudesta ja löysin itse musiikin. Sen jälkeen Metallica olikin se ykkösbändi aina ”…and Justice for All” -levyyn saakka. Ostaessani levyn CD:nä joskus 90-luvun alussa olikin aikamoinen elämys kuulla levyn päättävä biisi ”The Call of Ktulu” ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan koska C-kasetilla se ikävästi loppui kesken johtuen max 45 min tallennustilasta per puoli. Edelleenkin muistan täsmälleen kohdan johon biisi loppui kesken ja tuntuu oudolta että se vielä jatkuu sen jälkeen.”
Voivod – ”Nothingface”:
Mainos päättyy
”Voivodiin olin tutustunut jo joskus ”RRRÖÖÖAAARRR”-albumin aikoihin ja sitä seuraavat levytkin olivat kovassa kuuntelussa, mutta kuitenkin vasta ”Nothingface” tärähti tajuntaan totaalisesti. Bändihän on aina ollut omaperäisyydessään omaa luokkaansa ja toista samanlaista levyä ei ole tullut vastaan. Bändi tekee edelleen loistavaa musiikkia vaikka kitaristi Piggyn kuoleman jälkeen kaikki varmaan ajattelivat sen olevan mahdotonta. Voivod on myös oiva esimerkki bändistä, joka on luonut levyillään täysin omintakeisen maailmansa sekä sointukulkujen, lyriikoiden että kansitaiteen suhteen. Myös myöhempien aikojen vähemmälle huomiolle jäänyt ”Phobos” on ollut vaikuttamassa varsinkin Vainajan soundiin raskaudellaan ja synkkyydellään, ja olikin vaikea valita kumman näistä levyistä tähän listaan valitsisin.”
Carcass – ”Symphonies of Sickness”:
”Oli erittäin vaikeaa valita mikä 80/90-luvun vaihteen death metal kauden vaikuttavin levy mahtoi olla, sen verran iso juttu koko skene oli aikoinaan itselle ja silloiselle bändilleni. Jos joku bändi pitää valita, niin se on sitten Carcass. Ja tämä kyseinen albumi on ensimmäinen jolla bändiä kuulin, ja kuten monen aiemmankin itselle tärkeäksi muodostuneen levyn kohdalla, ensivaikututelma oli puhdas järkytys. Järkytys pohjautui kaikkeen bändin tekemisiin lähtien kansitaiteesta, musiikista, soundeista ja varsin omaperäisistä vokaaleista sekä sanoituksista. Mitään tämän kaltaista ei ollut aiemmin tullut vastaan. Ja kun levyä vaan jaksoi kuunnella, niin avautui myös bändin riffien nerokkuus, joka todella pääsi valloilleen vasta seuraavalla levyllä.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Yes – ”Fragile”:
”Tämä albumi oli varmaan ensimmäisiä kosketuksia musiikkiin ollessani alle kouluikäinen. Levy kuului isoveljen kokoelmiin (joihin kuului myös aimo annos Led Zeppeliniä, Black Sabbathia, Motörheadia yms.) Muistan kuunnelleeni levyä tietenkään tajuamatta musiikista vielä silloin yhtään mitään. Mutta mikä levyssä teki vaikutuksen jo silloin oli sen kansitaide, jota tuijotin lumoutuneena samalla levyä kuunnellen. Itse levyn musiikkiin pääsin kunnolla sisälle vasta joskus 90-luvun alkupuolella, kun tarve löytää jotain muuta synkän äärimetallin vastapainoksi oli olemassa, jolloin Yesin varhaistuotanto tuli tutuksi. Todellinen klassikkolevy, jota jaksaa kuunnella aina uudestaan ja uudestaan, ja joka kerta vaikuttua bändin uskomattomasta sävellys-, soitto- ja sovitustaidosta.”
Vainajan musiikkiin voit tutustua paremmin tästä:
Mainos päättyy