Vaikutteeni albumeina: Lauri Lepokorpi (Laulu / Peekaboo Primate)

Vaihtoehtometallia soittava Peekaboo Primate julkaisee uuden albuminsa ”Misanthropicalin” 12. päivä toukokuuta Inverse Recordsin kautta. Yhtyeen solisti Lauri Lepokorpi paljasti Kaaoszinelle näin albumin julkaisun yhteydessä viisi albumia, jotka ovat olleet hänelle itselleen sekä myöskin bändille suurimpia musiikillisia vaikuttajia.

1. Death – ”Human” (1991):

”Sepulturan, Slayerin, Panteran, Saduksen ynnä muiden ohella käsillä oli varhaisteinivuosien tutustuminen raskaampaan musiikkitarjontaan lähes kaikissa genreissä. Schuldinerin visio, ääni ja porukan muiden velhojen tekaisema tekninen metalli kolahti tässä kohtaa voimakkaasti (…Cynic, Atheist). Etenkin ”Human”-lätyllä rumpaloinut Sean Reinert erittäin luovine komppeineen ja filleineen viehätti nuorta pitkätukkaa omaperäisyydellään. Tottakai faijan rumpusetillä piti koettaa pysyä perässä, vaikka kitarahommissa pääosin tulikin heiluttua. Vieläkin muistan Seanin yksittäiset fillit ja aksentoinnin läpi levyn – Suicide Machine! Manittakoon siis, että kyllä homotkin näyttävät osaavan soittaa, jos se on jotenkin epäselvää vielä jollekulle!”

2. Primus – ”Frizzle Fry” (1990):

”Metallimusiikin vakavahko perusmöykkä ja lopulta varsin mielikuvitukseton materiaali koki nopeasti inflaation, joten mielenkiinto laajeni myös muualle musiikin rikkaaseen maailmaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikka Primus, joka vaikesti lokeroitavana hauskuutti jo pelkällä Les Claypoolin habituksella puhumattakaan herran kontribuutiosta basson käsittelyyn. Tästä eteenpäin rytmi ja sen käyttö musiikissa edusti allekirjoittaneelle hyvin mielenkiintoista ja tärkeää elementtiä, joka valitettavasti raskaassa musiikissa jää usein kovin yksiulotteiseksi.”

3. Prodigy – ”Fat Of The Land” (1997):

”Korvanlehdykät värähtelivät jälleen uusien juttujen äärellä kun konemaailman loputtomat mahdollisuudet esittäytyivät timanttisina raitoina kuten ”Diesel Power”, ”Smack My Bitch Up” ja etenkin ”Firestarter”. Samplaamisen mahdollisuudet, tajunnanräjäyttävät saundit ja alati kehittyvä hardware/software-osasto jäivät tuottajaminääni kyselemättä loppuiäksi. Kitara, basso ja rumpu ovat kivoja juttuja, mutta virtapiirihommia ei pysty sivuuttamaan, koska minulla on kyltymätön halu innovoida uutta ja katsoa tulevaisuuteen. Jälleen yksi osa-alue, jota kyllä käytetään metallimusiikin tuotannoissa, mutta liian vähän – jos ollenkaan – kokeilevasti. Samaisessa sienimetsässä kasvoi jatkossa huippuja kuten Skrillex, Pendulum ja Nero.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

4. Korn – ”Korn” (1994):

”Kaiken möykän ja koneiden keskellä melodian kaipuu sai muistelemaan männävuosina läpikoluttua progea (DT, Syphony X, Fates Warning..), grungea (Nirvana, Alice in Chains, Pearl Jam, Sound Garden…) ja muuta sellaista. Lopulta altsuhommissa pääsi siihenkin jälleen käsiksi, ja juuri koukuttavien melodioiden yhdistely raskaampaan tulkintaan muodosti pysyvän pohjan myös Peekaboo Primate -reseptille. Deftones, Filter, SOAD, P.O.D., Fear Factory ynnä muut yhdistelivät edellämainittua mielestäni mallikelpoisesti. Korn lukeutunee samaan porukkaan, mutta bändin alkupään tuotannossa edelleen validiksi tarttumapinnaksi muodostui nykymetallissa superharvinainen luomutuotanto, jossa bändi ja sen jäsenet pääsevät oikeuksiinsa (eritoten Silveran rumpuhommat oivaltavine filleineen klikin loistaessa poissaolollaan), olettaen tietenkin, että sopassa on mukana  kosolti reeniä, lahjakkuutta ja visio. Näinä millilleen gridiin träkkäämisen aikoina jätetääs raidoille surinat, timen human touch ja vireen heittelyt, kiitos!”

5. Busta Rhymes – ”Extinction Level Event” (1998):

”Gimme some more! Moottorisuiden kiistaton kuningas, tuhat sanaa minuuttiin, tarvitseeko muuta enää sanoa. Lätyn paras raita ”Anna Mulle Lisää” yhdistää mahtavan tekstin, rytmin ja mieleenpainuvan sämpletaustan biitteineen. Koko homman tietysti kruunaa melko kipee musiikkivideo. Puhelauluhommat ovat olleet sydäntä lähellä aikaa sitten, kun Cypress Hill, Old Dirty Bastard ja Beastie Boys pauhasivat mankassa teinikölvinä. Sittemmin juuri rytmi ja groove on resonoinut allekirjoittaneen musiikkielimissä. Lasken näihin hommiin myös regeet, funkit, triphopit ja etenkin jazzin, joka koko porukan esi-isänä on mielestäni ainoata todellista musiikkia tänäkin päivänä. Kenties verissä virtaa keskivertoa enemmän afrikan heimojen elämän ölyjä, mutta James Brown ja Funky Drummer jättää pelkällä groovella varjoonsa kokonaisia sukupolvia nyt ja aina!”