Vaikutteeni kappaleina: Jami Heikkala (Corpset)
Tamperelainen metallia soittava Corpset julkaisi hiljattain järjestyksessään toisen albuminsa nimeltä ”No Rest” Violent Journey Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse yhtyeen kitaristina toimivan Jami Heikkalan, joka paljasti meille viisi kappaletta, jotka ovat toimineet hänelle kitaristina suurimpana vaikutteena. Lue lisää nähdäksesi Jamin valinnat sekä kuunnellaksesi kappaleet Youtubesta.
1. Queen: ”Show Must Go on”:
”Tästä kaikki sai alkunsa. Baddingit, Irwinit ja rautalankaosasto oli jo hallussa, kiitos isäukon. Niitä se ukko kuunteli, ku rekalla mentiin ympäri Suomenniemeä. Eräänä kauniina päivänä pikkujami kuuli tämän rallin Queenin Greatest Hits 2 -kokoelmalta. Oiskohan jopa porukoilla ollut kyseinen nauha vai jollain sukulaisella? Ei voi muistaa. Joka tapauksessa biisi aiheutti ja aiheuttaa edelleen kylmät väreet. Freddie Mercury oli kovin vokalisti ikinä. Ja Brian May on edelleen käsittämätön ukko vetää. Ja herrojen melodiataju? Huh huh.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
2. Metallica: ”For Whom the Bell Tolls”:
”Tästä biisistä lähti meikäläisen innostus heviin ja samalla myös kitaransoittoon. Serkkutyttö (kiitokset Katja!) oli jo yläasteikäinen, ku pikkujami oli muistaakseni kolmannella luokalla ja kuuli Katjan stereoista tämän biisin. Tärähti heti kerrasta niin lujaa ettei paluuta entiseen ollut. Katja nauhoitti mulle sitte Metallican kokoelmakasetin ja tällä biisillähän se starttasi. Katja näytti meikäläiselle myös Metallican musavideoita sekä kuvia että julisteita bändistä ja meikäläinen oli että mitäs helvettiä. James ja Explorer – eniten kovvaa ikinä! Tämän seurauksena ja äärettömän ruinaamisen sekä maanittelun jälkeen sain ekan kitarani. Siitä se lähti.”
3. Sentenced: ”Nepenthe”:
Mainos päättyy
”Ylivoimaisesti paras suomalaisbändi ikinä! Kaikki levyt täyttä rautaa, sekä Jarvan että Laihialan aikainen materiaali käy kypärään ku litranen leka kossua. Hautajaiskeikalla tuli tippa linssiin, ku End of the Roadin loppuleadit kajahti ilmoille. Senareilta ois kyllä voinu laittaa oikeastaan ihan minkä biisin vaan, mutta tällä kertaa valinta osui Nepentheen. Jos biisi lähtee sanoilla ”Think about all the good in your life, it’s only temporary. Think about all the positive sides in life, they never last forever” niin ollaan aikalailla asian ytimessä. Miika Tenkulan leadit ja soolot oli ne jutut mitkä jäi Senareista ekana päähän. Kyseinen herra oli vaan yksinkertaisesti nero ja äärettömän lahjakas. Tenkulan kaltaisia säveltäjiä & soittajia ei vaan enää Miikan kuoleman jälkeen ole tullut vastaan. Liian nuorena meni lahjakas ukko hautaan…”
4. Guns n´ Roses: ”Estranged”:
”Tätähän ei saanut ala-asteella kuunnella kuin salaa, jos tykkäsi Metallicasta :) Poikain kans oli aina hirviä vääntö, et kumpi on parempi Metallica vai GnR. Meikäläinen oli Metallicamies, mutta kotona soi välillä myös Appetite for Destruction sekä Use Your Illusionit. Slash pistää semmoista settiä että alta pois. Silinterimies näyttää mistä rokin soittamisessa on kyse ja noiden levyjen aikaan itse asiassa koko bändi. Appetite on ehkäpä kovin debyyttilevy ikinä, ei nämä nykyiset ns. rokkibändit oikein pääse lähellekään muutamaa harvaa poikkeusta luukuunottamatta. Ei musiikillisesti eikä varsinkaan asenteensa puolesta. Tästä syystä nykyään ei enää kauhean usein jaksa innostua uusista bändeistä.”
5. Children of Bodom: ”Towards Dead End”:
Mainos päättyy
”Alexi Laiho. Mies on nero. Tästä biisistä starttasi itelle hirviä reenivaihe kitaran soitossa. Piti katos osata soittaa miljoonia nuotteja sekunnissa :) Muutenkin Bodom on ollu yks kovimmista meikäläiselle. Ja nykyäänhän bändissä on ehkäpä kovin kitaristikaksikko mitä maa päällään kantaa. Tai onhan se Latvala ollu jo melkosen pitkään osa Bodomia :) Laiho on meikäläiselle yks niitä harvoja tilu-ukkoja, joka vetää ne tilut tyylillä ja hyvällä maulla. Sopivasti punkkia ja räkääki välillä varsinki livenä. Ja niin sen pittää livenä mennäkki.”