Vaikutteeni kappaleina: Tommi Salmela (Lazy Bonez & Tarot)
Kotimainen heavy rockia soittava Lazy Bonez julkaisee debyyttialbuminsa nimeltä ”Vol 1.” 22. päivä maaliskuuta. Kaaoszine tavoitti sähköpostitse yhtyeen vokalistina toimivan Tommi Salmelan, joka paljasti meille viisi kappaletta, jotka ovat toimineet hänelle suurimpana musiikillisena vaikutteena. Lue lisää nähdäksesi Tommin lista sekä kommentit valintoihin liittyen.
On selvää, että on vaikeaa laittaa piisejä parhausjärjestykseen, mutta tässä on viisi tärkeää virstanpylväitä mun elämässäni. Maailma on pullollaan bändejä joita kuuntelen ja itselläni on eri bändien levyjä lähemmäksi tuhatta kuin viittä sataa. Laidasta laitaan humppaa, punkkia, heavy, poppia, rock’n’rollia jne. ja riippuu aina moodista mitä satun kuuntelemaan. Tässä on nyt osa mun diggailunkohteista, jotka ovat vaikuttaneet myös Lazy Bonez ekan levyn laulujen linjoihin ja tapaani tulkita kipaleita:
Van Halen – ”Runnin’ with the Devil”:
Mainos päättyy
Varmaan ihan ensimmäisenä oman heavy-aikakauteni alussa verisuonia pullistutti Van Halenin ensimmäinen levy ja siitä ”Running with the Devil” -kappale. Joululahjana veljeltäni saatu vinyyli kului puhki, kun sitä päivittäin jauhoin levysoittimessani kuin Hubba Bubba purkkaa. Siihen aikaan olin jo saanut kasvatettua pitkää tukkaa ja harmikseni menin ja otin siihen tynkään kiharat näyttäen enemmän klovnilta kuin heavy metal -äijältä. Taisin siinä kouluun kävellessäni kuulla jonkun tokaisevan takaapäin, että mikäs naikkonen se siinä :-) Mutta joka tapauksessa tuon levyn saattamana mun kiinnostus raskaaseen rokkiin sai sysäyksen!
Journey – ”Separate Ways (Worlds Apart)”:
Ehkä sieltä kevyemmästä päästä olen aina ihaillut Journeytä, vaikka sinänsä kysymys ei olekaan ns. heavy-bändistä. Kyseisen bändin musa on aina ollut kaunista ja hienosti sovitettua AOR:ää. Taisi minulla muutoin tuohon aikaan munakarvatkin alkaa kasvaa ja aloin saamaan otetta omasta miehisyydestäni? Ensimmäisen ihastukseni jättäessä minut syvennyin kuuntelemaan Journeyn kipaleita manatessani kusettajani alempaan helvettiin. Lohtua kuitenkin toi heidän hieno musiikkinsa ja varsinkin ”Separate Way” -kipale.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Uriah Heep – ”Wizard”:
Vanhemman heavyn aikakaudella Uriah Heep on aina ollut minulle kuin toinen sydän. Tähän samaan genreen lukeutuvat kaikki ne muutkin tuon aikakauden kuninkaat kuten Deep Purple, Black Sabbath, Blue Öyster Cult, Led Zeppelin jne. Uriah Heepin levyissä on vaan niin hieno tunnelma ja kipaleissa olevat lauluvibrat ovat aivan mahtavia. Kenelläkään muulla bändillä ei ole ollut rohkeutta viedä niitä noin pitkälle. Hauskaa on, etten ole koskaan kyllästynyt kuuntelemaan Heepiä, pyöritän sitä levysoittimessani kuinka paljon tahansa. Tässä kiva krapulaan lauantaiaamuna lähtevä kipale, kun hiki valuu otsaryppyjä pitkin ja henkikin haisee :-)
Dio – ”King of Rock And Roll”:
Kaikki minut tuntevat tietävät, kuinka suunnan laulullisesti minulle on näyttänyt jo edesmennyt Ronnie James Dio. Kun ”Holy Diver” -levy julkaistiin, olin myynyt sieluni täydellisesti heavy metallin mutkiin ja kurveihin. Kuopion keskustaan valmistui ensimmäinen nuorisotila, jossa tapasin ekaa kertaa Sakun. Tuolloin en tosin tiennyt, että Marko on Sakun veli. Markohan oli tuolloin käynyt kotonani jo moikkaamassa veljeäni, jonka kanssa olivat musalukiossa samalla luokalla. Tutustuin sitten myös Tarotin muihin jäseniin, kun heillä oli reenikämppä vasta valmistuneella nuokkarilla. Eipä kestänyt tuosta kauaakaan, kun biletettiin jo yhdessä ja kuunneltiin Dion ja muitten heavy-bändien levyjä. Taidettiin siinä myöhemmin kylkiäisenä kumotta muutama lasillinen bisseekin. Eikä mennyt tuosta kauaakaan, kun olin jo jätkiä roudaamassa. Silloin ei tullut mieleenikään, että olisin vielä joskus kyseisen bändin täysvaltainen jäsen. Markon ja muitten Tarot-jätkien vaikutuksesta olen myös tutustunut Dion tuotantoon ja on kyllä sanottava, että onhan Dio The King of Rock´n Roll!
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
Pantera – ”Fucking Hostile”:
Nykyisin sitten bändejä tuleekin kuin liukuhihnalta. On sekä hyviä että vähemmän hyviä. Mutta kun suomalainen musakin on saanut maailmalla jalansijaa, on hienoa, että ne pärjäävät. HIM, Rasmus, Nightwish, Finntroll, Children of Bodom, Amorphis, Tarot sekä monet, monet muut. Jos jonkun vielä haluan nostaa esille ja etenkin rankemmasta kamasta, niin sysäyksen minulle on antanut Pantera. ”Fucking Hostile” jos mikä laittaa adrenaliinin jyräämään ja rauhoittaa samalla mielen sekä pullistaa silmät päästä. Koko ”Vulgar Display of Power” on kyllä aivan mahtava!
