Vaikutteeni kappaleina: Ville Syrjälä / Kaaoszine

Sarjassamme ”Turhaa Internetin Tuhlausta” on vuorossa musalista, joka on vaikuttanut oleellisesti Ville ”Proge-Petteri?” Syrjälän elämään. Perkeleen hankala kasata tämmöinen, kun aivojen perukoilla lienee kaikenlaisia pölyttyneitä muistoja musiikista ja siitä vaahtoamisesta, mutta oikeastaan vain nämä sain ensimmäisenä repäistyä sieltä esiin. Kas tässä biisejä, jotka muokkasivat pikku-Villestä inhottavan musaelitistin ja kuivakkaan arvostelijan.

1.Alice Cooper – ”Hey Stoopid”

Lapsena ottaa musiikilliset vaikutteensa yleensä sukulaisilta, mikä myöhemmin elämässä kostautuu ja joutuu aloittamaan kuin alusta. Faijan levyhyllystä rokkasin Miljoonasadetta, kaikenlaista blueskamaa, Hendrixia, Lapinlahden Lintujaja mitä kaikkea, mutta lapsuuden ensimmäinen kosketukseni raskaampaan musiikkiin tuli Alice Cooperin kautta joskus ajanjaksolla taaperosta alle kouluikäiseen. ”Hey Stoopid” -albumia tuli kuuntelua putkeen ja ihmeteltyä takakannen nahkahousu-ukkelia piiska niskoillaan. Musavideo teki myös vaikutuksen, olihan siinä miltei puskaan asti aukeava kliivitsi, joka sai pikkupojan posket punoittamaan. Silloin opin aina tottelemaan vain riisuuntuvia naisia ja nahka-asuisia miehiä. Eiku…

2.Nirvana – ”In Bloom”

Isosiskoni kuunteli teininä paljon kyseistä orkesteria ja itse totta kai innostuin yhtyeestä vasta Cobainin kuoleman aikoihin. Eihän siitä synkistelystä, itsareista ja muusta hilpeästä silloin viidennellä luokalla vittuakaan tajunnut, kunhan kappaleet vain kuulostivat kivalle. Tuo kyseisen kappaleen sanoitus vastaa melko hyvin minun silloisesta fanituksesta. Lapsen mieltä jäi myös musavideokin kivasti häiritsemään.

3.Bad Religion – ”Stranger Than Fiction”

Kuten sanottua, tuli siskon levyhyllystäkin löydettyä kaikenlaista jännää, kuten Sex Pistolsia, alkuaikojen Apulantaa sekä kaikenlaista muuta punk-aiheista kuultavaa. Paljon myös jenkkiläisiä punk-bändejä tuli käytyä lävitte ja suurimman vaikutuksen teki juuri Bad Religion. Yhtye oli muihin räkiviin, paskasti soittaviin bändeihin jotenkin suoran asiallinen ja osaava ryhmä. Bad Religion oli myös ensimmäisten levyjen joukossa, joita tuli viikkorahoilla osteltua tuolloin. Menin, perkele, teininä myymään pois niiden levyt kavereilleni kun iski räppivaihe, mutta onneksi on tullut nyt vanhemmiten osteltua heidän levyjään uudestaan, joten kaikki voitti! Olihan minulla myös heidän paitakin heidän kuuluisalla logollaan, jonka ideaa en myöskään tuolloin lapsena tajunnut.

4.Cypress Hill – ”Throw Your Set In The Air”

Siitä rap-vaiheesta puheenollen, Cypress Hill ja juurikin tämä kappale muutti yläasteelle siirtyneen elämän ja verkkarityypin vaatekaapin lökäpöksyihin sekä valtaviin korispaitoihin. Myös Public Enemyt, Wu-Tang Clanit ja muut alkoivat täyttää toosani. Yläasteelta päästyä tulikin vaihe, jolloin ei voinut räpistä tykkää, koska eivät soittaneet oikeilla soittimilla tai jotain, mutta iän myötä on löytynyt levysoittimiin räppikamaakin ajoittain. Rytmi on musiikin tärkeimpiä elementtejä ja sitä räpissä on suurimmaksi osin. Ei siis sovi kovimpien hevareiden korville?

5.Rage Against The Machine – ”Bulls On Parade”

Selkeä aasinsilta räpistä rockin ja raskaamman musiikin maailmaan kävi tämän yhtyeen myötä. Vaikkei orkesterin älyttömästä blaastauksesta välittäisikään, on pakko arvostaa yhtä musahistorian kruuvaavinta soittoa. Edelleen kiroan, etten ole nähnyt heitä livenä, mutta tekiväthän ne sentään jälleentulemisen ja uudesta levystäkin on ollut puhetta, joten pidän sormet ristissä, ettei sujahda pyllyyn jännityksestä. Jossain vaiheessa tämäkin orkesteri jäi itseltäni sivummalle, kun oli liiaksi räppiä ja kitaristi vaan kikkaili efekteillä ja muilla, eikä siitä saanut silloin enää tykkää tai jotain. Paluun kuitenkin sydämeen se teki, kun olin jossain koripallojengin ryyppäjäisissä. Joku pisti sitä täysille soimaan aamuyöstä ja alkoi raju paini sängyllä poikien kesken. Hieman epäilyttävän haiskahtava juttu tämäkin, mutta unohdetaan se turhana mihinkään liittyvänä juttuna ja edetään seuraavaan kappaleeseen.

6.YUP – ”Lihavia Luurankoja”

Tämä yhtye on yksi tärkeimmistä bändeistä elämässäni. Se muutti ulkonäköni ja sen miten koen musiikin. Katsoin aikoinaan joskus vuosituhanteen vaihteessa ystäväni kanssa Jyrki-ohjelmaa, jossa mainostettiin, että YUP-niminen tulee esittämään uuden levynsä kappaleita studioon. Ensimmäinen ajatus oli ”kuulostaa tuo nimi ihan poikabändiltä, vittu mitä paskaa”, mutta onneksi jäin katsomaan.”Pikku Saddamin” soidessa alkoi jotain väreilemään kehossani ja kun soittivat seuraavaksi vielä tämän linkitetyn kappaleen, olin rakastunut. Aloin heti ajautumaan siitä yhtyeen vanhempaan materiaaliin ja sen kierot, vittuilevat ja äkkiväärät kulmat muokkasivat musamakuani entisestään ja ensimmäisen kerran ikinä aloin tutkimaan myös kappaleen sanoituksia, jotka herättivät halun kirjoittaa itsekin omia tekstejä. Teini-ikäinen ei saa muuta kun paskoja runoja aikaisiksi. Nykyään yhtye on jäänyt vähemmälle kuuntelulle jo ihan heidän ”taukonsakin” takia, mutta edelleen sitä kuullessani tuottaa se samaa mielihyvää kun silloin alle parikymppisenäkin.

7.Ismo Alanko Säätiö – ”Sisäinen Solarium”

Tämä jo pitää ihan sen takia mainita, että tämän yhtyeen keikka oli aivan ensimmäiseni, jonne ihan varta vasten aivan itse lipun ostin ja paikalle kuljin, kaverin kanssa tietysti, ettei aivan pelota liikaa. Tämän jälkeen olen tahtonut nähdä kaikki bändit livenä aina koko ajan ja uudestaan! No ei tietenkään aivan kaikkia, hyi. Ismo on kyllä ehta juttu!

8.Death – ”Symbolic”

Yksi parhaimista albumeista ikinä tehty missään! Sanoisin olevan täydellinen alusta loppuun. Tämän kappaleen kuultua en tainnutkaan pariin vuoteen muuta kuin hevimusiikkia kuunnella. Chuck lähti tästä maailmasta liian aikaisin, mutta onneksi jätti pysyvän jälkensä.

9.Opeth – ”Demon Of The Fall”

Vaikka tämä kappale onkin melko suoraa tykitystä verrattuna heidän muuhun tuotantoonsa, oli tämä ensimmäinen kerta elämässäni tajutessani, että yhtye voi aivan hyvin kuulostaa ensin helvetin kauniilta ja sen jälkeen saatanan raskaalta ja rujolta, ja vielä samassa biisissä! Mahti idea! Opeth tekee sen eron vielä, että he osaavat toteuttaa sen paremmin kuin kukaan oikeastaan. Word! Ja paint…

10.Strapping Young Lad – ”Relentless”

Kuten ehkäpä joku on huomannut, olen ällöttävä Devin Townsend-fani. Tämä kappaleen kuullessani en voinut uskoa korviani, että jokin voi kuulostaa noin pelottavan raivokkaalta ja vaikken heti ensikuulemalta innostunut, jäi jotain vaivaamaan tässä mieleni perukoille. Pienen hetken kun se siellä velloi, ihastuin ikihyviksi Strapping Young Ladiin. Oli myös paras festarilippuostokseni, kun menin Provinssirockiin varta vasten pelkästään yhdeksi päiväksi nähdäkseni vain tämän yhtyeen keikan. Oli elämäni parhaimpia kokemuksia, jonka jälkeen yhtye taisikin hajota, jännä. Mutta onneksi Devin tekee edelleen musiikkia ja sanoisin sen olevan hänen uransa parasta tähän mennessä. Pitäisiköhän se Ziltoid-tatska joskus ottaa…

Siinäpä se lista sitten. Jäihän tuolta uupumaan kaikenlaista oleellista varmasti aina Ramonesista, CMX:stä, ja Hellacoptersista, ja miksei myös Pantera ja Meshuggah mahtuisi mukaan, mutta eiköhän noista jo jonkun idean saa. Meneekö tästä homma siihen, että iän myötä kohti kuolemaa sitä alkaakin kuuntelemaan humppaa ja Jari Sillanpään läskiposkien läiskettä. Se nähdään sitten vuosikymmenien päästä tällä samalla kanavalla kenties! Sitä ennen kuitenkin kuunnelkaa mitä lystäätte ilman genrerajoja ja kaverien sekä muiden runkkareiden painostusta kuunnella sitä ”oikeaa musiikkia”. Musiikkia ei pidä ikinä ottaa liian tosissaan, sillä se on loppupeleissä vain viihdettä. Samalla lailla kuin gourmetkokkailu, viinienmaistelu, uskonnot, politiikka ja liimanhaistelu.

Kommentoi julkaisua

3 kommenttia

  1. Arto Mäenpää Arto Mäenpää

    Opethin, SYL:n sekä R.A.T.M.:n olisin uskonut, mutta nuo loput tuli kyl meikäläiselle yllätyksenä. Mielenkiintoinen lista kokonaisuudessaan. :)

  2. Noi koripallojengin ryyppäjäiset kuulostaa etäisesti tutulta…

    No anyway, mielenkiintoinen lista tosiaan. Täytyy ehkä itse perehtyä tarkemmin muutamaan listalla olleeseen itsellä vähemmälle kuuntelulle jääneeseen.

  3. Avatar Ville Syrjälä

    Mutta eiköhän kaikki kaheksankytluvun alussa syntyneet ole aloittaneet Nirvanalla? :)