Vaikutteita Amy Winehousista Slayeriin – haastattelussa kotimainen outolintu Somehow Jo

Tamperelainen Somehow Jo esittää varsin omintakeista vaihtoehtometallia. Bändin musiikissa on kuultavissa lukuisia erilaisia vaikutteita eri tyyleistä, ja se myös tunnetaan energisistä esiintymisistään.

Kaaoszine istahti bändin kanssa alas Lost In Music -festivaalin yhteydessä, jolla bändi esiintyi 5. lokakuuta. Yleisön villinneen keikan heittänyt bändi kertoo perjantaina 22. marraskuuta julkaistavasta albumistaan, fiilistelyistään sekä musiikillisista vaikuttajistaan.

Mistäs tämä teidän bändinne nimi oikein tulee, ja mitä se tarkoittaa?

-Sakari: Sehän on siis mun ja Chrisun juttu, aikoinaan vuodelta 2009. Yläasteella soiteltiin jo kaksistaan, joten se juontaa juurensa jo aika pitkälle.

-Christian: Se nimihän on siis vähän niin kuin sellainen englanninnos. Meillä oli joku viikko ensimmäiseen keikkaan, ja piti joku nimi keksiä. Sitten sanottiin vaan jotenkin, että ”Ihan vitun sama, soitetaan nyt jotenkin jo”. Sitten joku väänsi siitä, että ”Somehow Jo”. Noniin, siinä on nimi!

Eli siihen ei siis liity mitään sen syvällisempää sisäpiirivitsiä?

-Christian: Ei, ei muuta kuin että haluttiin vaan soittaa.

-Sakari: Me etitään joku parempi nimi sitten myöhemmin [naurua]

Entäs sitten, kun nimessänne on käytetty joskus myös sen lopussa huutomerkkiä. Onko se vain lopulta tippunut pois, vai mistä on kyse?

-Sakari: Siinä taisi olla niin, että se tippui pois, kun Spotify ei sallinut sen käyttöä jostain syystä… Ei kun se oli Facebook, joo!

Mistä uuden ”Tusk” -albuminne nimi tulee, ja onko albumilla jotakin teemaa?

-Christian: Muutamassa biisissä on sellainen vähän löyhempi teema, mutta ihan kaikki biisit eivät sovi sen saman teeman alle. Se on ehkä enemmän sellainen levy, että se on kooste kaikista niistä vuosista, jonka aikana sitä on tehty. Levyllä on aika vanhoja biisejä ja sitten myös vähän uudempiakin.

-Sakari: Teimme tätä levyä neljä vuotta!

-Christian: Kyllä. Siltä löytyy siis jopa sellaisia biisejä, jotka on tehty heti edellisen levyn perään.

Mikä on syy sille, että teitte levyä neljä vuotta? Halusitteko käyttää kaiken mahdollisen ajan sen hiomiseen, vai tuntuiko siltä, että materiaalia ei meinannut syntyä?

-Sakari: Biisimateriaalia meillä kyllä oli, se ei ole ollut ikinä ongelma. Mutta meillä oli siinä vähän kaikennäköistä, ja me ehkä vähän haettiin itseämme uudestaan.

-Christian: Minäkin sanoisin niin, että se oli enemmän sitä, että haimme meidän yhteissoundiamme. Lähdettiin tekemään musiikkia enemmän porukalla niin, että jammailtiin treenikämpällä. Kaikki ideat lähtivät liikenteeseen tuolla tavalla.

-Sakari: Ensimmäisen levyn kohdalla Chrisu teki oikeastaan kaikki biisit.

Nykyään teette siis biisit yhdessä?  

-Christian: Kyllä, gang flavourilla! [naurua]

”Tusk” on siis selvästi nimenomaan bändilevy?

-Sakari: Kyllä, kyllä ehdottomasti!

Yleensä puhutaan hankalasta kakkosalbumista, mutta tämä ei ollut teille siis ilmeisesti sellainen…

-Christian: Joo, mietittiin niin, että tehdään nyt matskua, ja sitten kun sitä on tarpeeksi ja kaikki ovat siihen tyytyväisiä, niin sitten vasta laitetaan se pihalle.

-Sakari: Neljätoista biisiä me lopulta päädyttiin äänittämään, ja yhdeksän niistä sitten valittiin levylle.

Tullaanko näitä levyltä tippuneita biisejä kuulemaan jossakin muodossa?

-Sakari: Ehkäpä, ehkäpä. Ne olivat ihan hyviä biisejä, mutta meillä on nyt jo seuraavakin levy melkein valmis, joten satsaamme siihen juuri nyt.

Eli seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa neljää vuotta?

-Sakari: Ei tarvitse!

-Christian: Ei, vaan kolmetoista vuotta! [naurua]

Mitä kaikkea ehti tapahtua neljän vuoden aikana, jona levyä teitte?

-Christian: Paljon siitä oli jammailua. Käytiin treenikämpällä fiilistelemässä ja hinkkaamassa, ja juuri sen jammailun kautta haettiin sitä. Kaikki uudet jutut, joita olemme tehneet, syntyivät siitä, että joku toi jonkin riffin mukanaan treenikämpälle, ja sitten sitä vaan hinkattiin, kunnes se löysi muotonsa ja kääntyi oikeaksi biisiksi.

-Sakari: Aikaa meni myös siihen, että fiilisteltiin sitä, että missä me tuon levyn sitten teemme. Me olemme kaikki sellaisia fiilistelijöitä, että siihen menee aina helvetisti aikaa. Päädyimme sitten lopulta siihen, että levy tehdään Kouvolassa.

-Christian: Saku [Moilanen, levyn tuottaja] myös toi levyyn paljon. Emme olleet miettineet esimerkiksi niitä syntikkajuttuja niin pitkälle, ja Sakulta tuli ihan killeri-ideoita siihen, että mitä niiden suhteen tehdään. Ja studiolla vielä pyöriteltiin lisää koko hommaa, joten jotkut jutut muuttuivat siellä aika paljonkin.

-Sakari: Saku on vähän niin kuin tämän bändin kiipparisti, vaikka ei olekaan esimerkiksi keikoilla mukana tai muuta.

Tulevatko kosketinosuudet nauhalta livenä vai onko teillä mukananne kosketinsoittaja?

-Sakari: Taustanauhoilta, joo.

Oletteko miettineet, että hommaisitte jossain kohtaa jonkun soittamaan koskettimia livenä?

-Sakari: Siitä on puhuttu paljon, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa vielä. Mutta se ei ole todellakaan poissuljettu vaihtoehto.

Kun lähditte tekemään tätä levyä, niin millaisia fiiliksiä teillä oli? Ajattelitteko siitä tulevan jättimenestys, vai olitteko jollain tavalla epävarmoja?

-Sakari: No siis, kaikki musiikin suhteen on koko ajan aina ihan vitun epävarmaa aluksi. Mutta sitten kun saimme levyn valmiit pohjat, niin totesimme, että tämähän on aivan saatanan hyvä. Saatiin levy soundaamaan juuri siltä, mitä halusimmekin.

Oliko teillä missään kohtaa paineita sen suhteen, että levystä pitäisi tehdä sellainen, joka uppoaisi mahdollisimman moneen, vai lähdittekö tekemään sitä täysin vapautuneesti?

-Christian: Sen jammailun kautta tulee aika lailla sellainen olo, että tehdään toisillemme vaan. Mutta sitten taas studiossa tulee niiden syntikkajuttujen kautta sellaisia elementtejä mukaan, jotka antavat lisää tarttumapintaa musiikkiin.

Oliko levyn rakenne alusta asti selvä?

-Sakari: Rakenne oli kyllä alusta asti selvä, mutta sitten tosiaan niitä biisejä vain jäi pois. Meillä oli parhaimmillaan jotain kaksikymmentä biisiaihiota.

-Christian: Tiputimme pikkuhiljaa pois ne, missä ei ollut ehkä ”sitä jotain” tarpeeksi.

Onko levyllä joitain selkeitä kappaleita, joista olette erityisen ylpeitä?

-Sakari: ”Mad Town” ainakin, ja toinen sellainen on taas ”10000”, jota tehtiin yhdessä mökillä.

-Christian: Me siis raahasimme kaikki kamat Sakarin isovanhempien mökille ja päätimme, että puhelimet vittuun ja nyt tehdään. Karsimme kaikki häiriötekijät, ja vaan fiilistelimme ja jammailimme. Sen kuulee siitä mielestäni edelleen todella hyvin.

Albumilta löytyy huomattavan paljon vaikutteita rockin ja metallin ulkopuolelta. Mistä nuo vaikutteet ovat tulleet?

-Eero: Me kaikki kuuntelemme musiikkia hyvin laajasti, ja meillä on kaikilla erilainen musiikkimaku.

-Christian: Olemme lähteneet siitä metallimaailmasta, mutta matkan varrella kaikille on tullut ihan omia juttuja, joita tykkää kuunnella.

-Eero: Voisi sanoa, että kaikkea Amy Winehousista Slayeriin.

Kuuluvatko kumpikin levyllä?

-Eero: Kuuluvat! [naurua]

Ovatko kaikki erilaiset vaikutteet olleet tietoisia päätöksiä, vai jotain, mikä syntyi luonnostaan?

-Christian: Se on jopa vähän sellainen läppäkin, että ei aina tehdä kaikkea niin vakavasti.

Millaista palaute on ollut yleisöltä koskien musiikkianne? Oletteko kohdanneet suomalaisille tyypillistä ”kuuntelematta paskaa” -palautetta?

-Sakari: Sitä on tullut aika vähän, jossain keikoilla on tultu fiiliksissä toteamaan meidän musiikistamme, että ”ihan vitun outoa”. Palaute on ollut enimmäkseen positiivista.

Miten te sitten suhtaudutte mahdolliseen negatiiviseen palautteeseen?

-Eero: No minä ainakin lopetan soittamisen! [naurua]

-Sakari: Meillä on jo seuraava levy tulossa niin vahvasti, että ihan sama, mitä tässä kohtaa sanotaan.

Millainen tuo seuraava albumi on verrattuna ”Tuskiin”?

-Sakari: Se ei ole ihan niin suuri harppaus kuin ensimmäisen ja toisen levyn välillä, mutta melkein. Se on selvästi albumikokonaisuus.

-Christian: Niin groovaavaa matskua on tulossa, että… Siellä on niin siistiä materiaalia, ettei sitä tässä oikein osaa kuvailla.

Miten kaltaisenne hieman omalaatuisempi bändi sopii kotimaiseen musiikkikenttään tällä hetkellä?  

-Christian: Minun mielestäni meille kyllä löytyy paikka. Kyllä musiikkikentällä on tällaisen musiikin mentävä aukko – ehkä pieni sellainen, mutta kyllä siitä läpi menee.

-Sakari: Ja on mikä on, niin ei meillä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin tehdä tätä musiikkia. Tämä on meille kuin terapiaa.

-Eero: Ei me olla ikinä mietitty, että nyt täytyy istua tähän tai tähän kategoriaan.

Jos te saisitte muuttaa yhden asian musiikkibisneksessä, niin mikä se olisi?

-Sakari: Ehkä muutettaisiin tuota striimausasiaa. Se on itsessään hyvä juttu, mutta olisi hienoa, jos artistit voisivat tienata siitä vähän enemmän.

Millä yhdellä lauseella tai sanalla saisitte myytyä Somehow Jo:ta ihmisille, jotka eivät ole kuulleet teitä aiemmin?

-Sakari: ”Musiikillinen tutkimusmatka”. Me halutaan poimia eri genreistä ne parhaat palat ja hakata ne meidän näköiseen muottiin.

Somehow Jo Facebookissa