Hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys ovat kaikki adjektiiveja, joilla voidaan kuvailla monia asioita. Yksi näistä asioista on Karmian ”Tuhka”. Vuosikymmenen alusta asti musiikkia tehnyt yhtye on puskenut ulos tuotoksen, joka on kuin epäpyhä yhdistelmä Uniklubia ja Apulantaa maustettuna Machinae Supremacyn videopelimusiikkimaisilla kiemuroilla. Harmillista on, että Karmia ei osu yhteenkään edellä mainittujen bändien vahvuuksista.

Neljän biisin EP on kauttaaltaan erittäin lattea kokonaisuus, josta ei löydy ensimmäistäkään huippuhetkeä. Pohjan asettavat todella köykäiset sanoitukset, jotka eivät tuo miljoonia kertoja läpi kaluttuihin aiheisiin mitään uutta vaan junnaavat läpi pakonomaisen riimittelyn ilman tunteen häivää. Laulu on asetettu pääosaan, ja se tuntuukin peittävän muun musiikin alleen. Ratkaisua tulee ihmeteltyä useammin kuin kerran: laulusoundista puuttuu draivi ja ponnekkuus.

”Kirous” alkaa mukavasti, mutta heti lauluosuuden tullessa kehiin kaikki positiivinen jyräytyy pakotettujen riimien ja mitäänsanomattomuuden alle. Sama kaava toistuu ”Tunteesta Toiseen” -rallissa, jonka jälkeen EP loppuukin, jättämättä muistijälkiä.

Apulannan muistuttaminen on tuskin itseisarvo suomalaisessa musiikkiskenessä, ja huomattavinta ”Tuhkassa” onkin omalaatuisuuden puutos, jota huono miksaus vain pahentaa. Musiikin särmä ja rosoisuus ovat täysin kateissa, eikä mikään voi pelastaa kliseisten sanoitusten täyttämiä kappaleita. Karmian potentiaali on olemassa, mutta nykyisellään siitä kuulee pilkahduksia vasta monen kuuntelukerran jälkeen.

4/10

Kappalelista:

1. Tuhka
2. Kirous
3. Syytän Sua Kaikesta
4. Tunteesta Toiseen

Karmia Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy