”Vain hieman vuodatettiin verta ja kyyneleitä” – haastattelussa Re-Armed
Keravalainen melodista death metalia ja thrash metalia sekoittava Re-Armed julkaisi kesäkuun alussa neljännen kokopitkänsä ”Ignis Aeternum” -nimeä kantavan teoksen. Kaaozine tavoitti yhtyeen rumpalin ja vokalistin sähköpostin välityksellä juuri ennen kesäkuun julkaisua:
Hei, mitäs kuuluu? Mites on mennyt?
Iiro: No hei hei. Hyvää kuuluu, vaikka korona ahdistelee kaikkia joka puolella. Kesä on jo kuitenkin tullut ja kelit lämmenneet, ulkonakin viihtyy paremmin kun aurinko lämmittää eikä tarvitse pukea siperialaista toppakerrastoa ylleen. Tilanteeseen on nyt mukauduttu, eikä elämä enää pandemian jälkeen ole täysin samaa. Tästäkin pitää löytää jokaisen itselleen juttuja, jotka ottaa opikseen ettei esimerkiksi puske arkea läpi otsa hiessä aina vaan suorittaen. Sillekin toki on aikansa, mutta toivon, että useimmat ymmärtäisi pysähtyä oman elämänsä äärelle, arvostaa asioita uudella tapaa ja varsinkin uudelleen.
Mainos päättyy
Jouni: Iiro tuossa kiteyttikin vastauksen kysymykseen varsin tyhjentävästi, heh. Onneksi tuo pahin vouhotus ja hysteria koronasta on jo hieman laantunut.
Olette saaneet neljännen albumin valmiiksi ja lähes julkaistavaksi, niin minkäslainen prosessi tuon uuden levyn työstäminen on ollut?
Iiro: Niin, levyhän saatiin julkaisuvalmiiksi jo joitakin viikkoja sitten, mutta ollaan tässä rauhassa yhdessä levy-yhtiön kanssa hoidettu taustahommia kuntoon ja toki vallitseva pandemiakin on osansa vaatinut ja julkaisua on siksi hieman siirretty kerran viikolla myöhemmäksi. Alunperinhän levyn piti tulla ulos perjantaina 29.5. Itse levyn teko ei ollut ihan kivutonta, mutta jotain on ehkä tässä vaiheessa opittu ja vaikka edellisen levyn jälkeen on taas ”avauskokoonpanoa” muutettu, kun Osku ja Allan astui mukaan remmiin. Uudet ideat muotoitui biiseiksi todella hyvässä hengessä ja itse olen erittäin tyytyväinen biisien nykymuotoon. Se, että mä halusin tuoda sinfisjuttuja enemmän ja muut antoi sille sen enempää kyseenalaistamatta mahdollisuuden, niin on hienoa. Studion puolellakaan ei kuhnailtu, eikä kenenkään tarvinnut olla rehtorina vahtimassa työn jälkeä, kun jokainen halusi ja teki parhaansa. Se toki kuuluu myös levyltäkin. Pääsihän siellä myös niitä ärräpäitä, mutta pääpiirteissään vain hieman vuodatettiin verta ja kyyneleitä. Selvittiin ns. testosteronin katkuisella hiellä. Meillä on myös vakiintunut tietty taustaporukka, joka auttaa osaltaan isosti siinä, että asiat sujuu niinkuin on suunniteltu. Harrin lähes loputon kärsivällisyys äänittäessä on lohduttavan hieno ominaisuus ja Aapo, joka hoitaa meidän sinfispuolen, on meidän luottopakki, joka ajoi tänkin projektin uskomattoman hienosti maaliin. Kuunnelkaapa sinfissovituksia korvat höröllä.
Mainos päättyy
Jouni: Mä avaan hieman tuon levyn alkupään työstövaiheita, koska tällä kertaa levyn tekeminen aloitettiin hyvissä ajoin ja edettiin suhteellisen järjestelmällisesti ja vaiheittain. Aluksi pääosin kitaristeilta tuli demoa ja niitä sit rankattiin ”jatkoon – ei jatkoon” -tyylisesti. Sieltähän löytyi riffiä ja liki kokonaan valmista biisiä. Jahka näistä oli ruovittu levynmitallinen biisin aihioita läjään, siirryttiin mökille ”pre-production”-vaiheeseen. Mökkisessioissa sitten jalostettiin demoja ja eristettiin tarkoituksellisesti hetkeksi itsemme muusta maailmasta, jotta se focus pysyisi siinä musiikissa. Demotusvaiheen myötä siirryttiin studioon. Mulla on sellanen hokema mitä aina jaksan toitottaa jätkille ennen studiota, ja se menee näin: ”ei saa tehdä liian valmiiksi demoja”. Rungot yms. pitää tietty olla kunnossa ja biisit pääpiirteittäin kunnossa, mutta pitää jättää joku 10 % asioita vielä hieman auki, jotta tulee sellasta ’siinä hetkessä’ oivaltamista mukaan sinne narulle ripauksellinen. Soitinnauhoitusten perään maustettiin sinfiksillä biisejä oikein urakalla. Lopulta miksuttelu ja masterointi perään, sekä lopuksi masternauha lafkalle. Kiitokset meidän omalle porukalle ja taustaporukalle kovasta duunista. Kiva tehdä tällaisten kavereiden kanssa hommia ja huomata, että joka kerta oppii jotain uutta.
Minkäslainen levy ”Ignis Aeternum” on? Kuinka se poikkeaa edellisistä levyistä?
Iiro: Jouni voisi kertoa näistä enemmän. Mutta onhan tämä selkeästi toiveikkaampi ja positiivisempi kokonaisuus. Ollaan enemmän elämän kannalla. Sävellyspuolella ollaan melodisempia ja selkeästi monipuolisempia.
Mainos päättyy
Jouni: Juu tämä tematiikka levylle tuli oikeastaan muutamasta kirjasta ja Cosmos-dokkarisarjasta. Mikä on muuten aivan loistava sarja! Teemallisesti pyöritään elämän ympärillä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta paino on selkeästi enemmän hyvän puolella. Teksteissä käsitellään elämää oikeastaan joka tasolta ja vinkkelistä; henkilökohtaiselta, luonnon kannalta, sekä evoluution kehityksen ja ylipäätään sillain elämän monimuotoisuutta ihmetellen ja arvostaen. Tuolla levyn nimellä tarkoitetaan vapaasti käännettynä ”elämän liekkiä”. Elämähän jatkaa kulkuaan ja muuttaa muotoaan tilanteeseen sopeutuen. Se on jotenkin erittäin kiehtovaa, lohdullista ja kaunista. Edellisillä levyillä oltiin niin dystopian katkuissa, että tulevaisuuden näkymät oli niissä teksteissä synkkääkin synkempiä. Eli tekstien osalta on siis tehty tällainen takinkääntötemppu, heh!
Vaikkakin uusi levy on hyvä tsekata kokonaisuudessaan läpi, niin jos levyltä pitäisi kaksi kappaletta nostaa, joita haluaisitte erityisesti mainostaa, niin mitkäs ne olisivat? Minkälainen tausta ja teema niissä kappaleissa on?
Iiro: Sanoisin, että ”The Hollow Lights” on siisti kaikkine melodioineen ja siinä on myös ehkä levyn upein soolo. Hassua, että projektinimellä ”pyörittely” lähtenyt ralli muotoutui nopeasti melkein levyn muotoon ja vaikka treenikämpällä ”pyörittelyssä” pyöriteltiin milloin mitäkin, niin pastellivärinen intromelodia uppoaa entistä vahvemmin ja syvemmälle joka kuuntelulla.
Jouni Ai perkule, paha kyssäri, kun tuolta löytyy monta sellasta raitaa, minkä haluaisi nostaa jalustalle jotenkin. No, mutta sanotaan nyt vaikka joku sellainen biisi, mikä ei ole ollut sinkkuna jo esillä. ”Words Left Unsaid” on kaikessa musertavuudessaan erittäin kaunis ja kaihomielinen biisi. Tämä biisi edustaa levyllä sitä elämän synkempää puolta, koska suruhan on osa meidän elämäämme aina silloin tällöin.
Mistäs uutta levyä saa ja onko merchandisea saatavilla?
Iiro: Nettikaupat on buukattu tähän, esim. EMP:ltä, Levykauppa X:stä, Indiemerch storesta ja lukuisista muista. Meidän sivulta ja omasta nettikaupasta löytyy myös levyä ja merkkaria. Lafkan sivuilla löytyy tässä kohtaa ainakin t-paitoja tosi upeella kuosilla.
Vuosi 2020 ja koronasetit asettavat haasteita keikkailuille. Mitäs teillä on nyt suunnitelmissa lähitulevaisuutta varten?
Iiro: Toistaiseksi on jouduttu siirtämään kaikki sovitut keikat tulevaisuuteen ja osa odottaa uusia päiviä ja muutoinkin tilanteen selviämistä. Jatkuvasti tässä tehdään töitä sen eteen, että ollaan valmiit lavalle ja päästään taas keikkailemaan kun vaan maailman tilanne sen sallii. Myös kaikenlaisia video- ja streamjuttuja ollaan suunniteltu tukemaan levyn julkaisua sekä pitämään homma mielenkiintoisena.
Mainos päättyy
Terkkuja lukijoille?
Terkkuja tutuille, paaville ja Norjan kuninkaalle. Ei vaan, hyvät lukijat kiitos, kun lukaisitte tämän haastiksen ja pysykää terveinä. Kuunnelkaa ajan kanssa ja ajatuksella uusi Re-Armedin levy ”Ignis Aeternum” ja pysähtykää myös oman elämänne keskellä niiden oleellisten asioiden ympärille. Pysähtyminen ei ole koskaan liian myöhäistä eikä todellakaan turhaa. Nähdään keikoilla!
Re-Armed
Vokaalit: Jouni Matilainen
Rummut: Iiro Karjalainen
Kitara: Allan Välimaa
Kitara ja taustavokaalit: Oskari Niekka
Basso ja taustavokaalit: Juhana Heinonen
Facebook: https://www.facebook.com/rearmed/
Instagram: https://www.instagram.com/rearmedofficial/
Nettisivut: https://www.re-armed.net/
Bandcamp: https://re-armedblacklion.bandcamp.com/