Vaisuja sanoja – Refused Circuksessa
Ruotsalainen Refused on oman alansa suurimpia ja arvostetuimpia ikoneita, jota ties kuinka moni muusikko on luetellut suurimpien vaikuttajiensa joukossa. Etenkin tänä vuonna 20 vuotta täyttävä ”The Shape of Punk to Come” on yksi myöhäisemmän punkmusiikin ikonisimmista ja kovimmista levytyksistä, ellei kautta aikojen. Pian kyseisen levyn julkaisun jälkeen hajonnut bändi palasi kuluneen vuosikymmenen aikana ensin muutamalle keikalle, sitten vakituisesti – lokakuussa julkaistu ”War Music” on bändin toinen täyspitkä paluunjälkeinen levy, jonka myötä bändi saatiin myös Suomeen ensimmäiselle klubikeikalleen tällä vuosituhannella.
Refusediin liittyy yksi suurimpia katumuksen aiheitani, sillä en päätynyt aikanaan näkemään bändin ensimmäisen paluun jälkeisen ”Freedom”-levyn myötä soitettua Provinssi-keikkaa. Syistäni riippumatta – olihan se Faith No More pakko nähdä eturivistä – koko homma on jäänyt kalvamaan mieltä, etenkin päästyäni kunnolla ikoniseen ”The Shape of Punk to Come”-levyyn. Bändin paluun jälkeisistä levyistä voi olla muutamaakin eri mieltä, enkä itse sanoisi olevani uuden ”War Musicin” suurimpia faneja, mutta bändin saapuessa vihdoin tänne uusiksi, olihan se mahdollisuus hyödynnettävä. Orastavasta flunssasta huolimatta sain itseni raahattua paikalle, pohtien matkalla Cirkuksen kapasiteettia ja paikalle ilmoittautuneiden määrää.
Illan lämppäriakti Rome is Not a Town oli ehdottomasti illan avaajaksi hyvä ja osuva valinta, vaikka paikalla olleen yleisön energia tuntui lähinnä keskittyvän illan pääbändin odotteluun salin takaosassa. Bändin überrento esiintymistapa ylisuurine t-paitoineen ja kitaroiden lattialla raahaamisineen oli mukavaa seurattavaa, ja ainakin itselleni bändin junnaavat protopunkahtavat kappaleet toimivat hyvänä alkulämpönä. Toki yleisöltä on aina nolo muuvi pönöttää salin toisessa päässä lämppärin soittaessa, mutta jotenkin tämä loi myös hyvällä tapaa luotaansatyöntävän tunnelman keikalle ja bändille, sillä olihan musiikki kuitenkin hieman hankalemmin lähestyttävää kuin moni. Silti – aika noloa.
Mainos päättyy
Väki oli onneksi jaksanut astella sen muutaman askeleen verran eteenpäin Refusedin aloittaessa setin uusimman levyn ”Blood Red”-kappaleella, vaikka vielä alkuun hieman vaisusti ottikin bändin esiintymisen. Heti perään soitetun ”Worms of the Senxes/Faculties of the Skullin” myötä yleisö sai hieman lisävirtaa, ja perinteinen kolmen hengen kiusallisuuspittikin kasvoi järkevämpään kokoon. Tästä eteenpäin yleisö lämpenikin bändille hitaasti mutta varmasti, vaikka bändin uudempi ja astetta rockahtavampi materiaali ei luonnollisesti tuottanut aivan samaa reaktiota kuin vanhat klassikot. ”New Noise” sai odotetusti yleisöltä suurimmat suosionosoitukset, vaikkei yleisösurffailuihin aivan yllytty.
Yleisö otti bändin siis avoimin käsin vastaan – mutta jotain tästä kuitenkin tuntui puuttuvan. Tiedä sitten, johtuiko se flunssasta vai hieman väljästi täynnä olleesta Cirkuksesta, mutta jotenkin vaisu fiilis keikasta kuitenkin jäi. Cirkuksen ikuiset äänentoistolliset ongelmat eivät ainakaan auttaneet asiaa, sillä etenkin keikan alkaessa soundit olivat, no, surkeat. Keikan edetessä homma lähti luonnollisesti paremmin käyntiin, mutta rumpali David Sandström jäi kuitenkin pahasti muun bändin jalkoihin. Sandströmin erittäin kovasti dempattu ride-pelti ei soinut salissa yhtään, saaden koko salin tuntumaan vielä tyhjemmältä.
Dennis Lyxzén oli tietysti oma energinen itsensä, eikä tainnut kulua kappalettakaan ilman mikrofonin heittelyä, mutta aivan samaa energiaa ei välittynyt muusta bändistä. Jotenkin muun bändin esiintyminen vaikutti vaisulta ja väsähtäneeltä, mikä toki saattaa johtua bändin pitkästä kiertueesta, jonka päätöskeikka tämä sentään oli. Tempokin heitteli ajoittain miten sattuikaan – ironisesti pahimmiten juuri ”The Deadly Rhythmin” kohdalla, jonka loppuvaiheen ridekomppi soi niin koomisen alatempoisesti, ettei edes huvittanut. Yleisöä nämä nyt eivät haitanneet, ja hienosti muut tuntuivat nauttivan keikasta. ”New Noise” aiheutti tietenkin sen kaikista suurimman pitin, ja Lyxzén itsekin selvästi tiedosti tämän spiikatessaan kappaletta sisään.
Jotenkin Cirkuksen sali tuntui silti koko bändille hieman liian suurelta. En oikein osaa sitä sen tarkemmin konkretisoida – olkoot sitten flunssan syytä tai jonkin muun – mutta jotenkin jäin toivomaan lisää, tai pikemminkin vähemmän. Jotenkin intiimimpi ja läheisempi venue olisi sopinut illan tunnelmaan bändin musiikinkin osalta paremmin, sillä nyt ei vain lähtenyt.
Settilista:
1. Blood Red
2. Worms of the Senxes / Faculties of the Skull
3. Elektra
4. I Wanna Watch the World Burn
5. Violent Reaction
6. Rather Be Dead
7. Coup d’etat
8. Malfire
9. The Shape of Punk to Come
10. The Deadly Rhythm
11. Damaged III
12. Economy of Death
13. New Noise
Encore:
14. It’s Not O.K…
15. Summerholidays vs. Punkroutine
16. REV001
Mainos päättyy
Kuvat: Sini Honkanen