Vaivattomasti etenevä albumi – arviossa The Defiantsin ”Drive”

The Defiants on siitä erikoinen bändi, että vaikka yhtyeen perustamisvuodeksi katsotaan vuosi 2015, voi yhtyeen juuret paikallistaa 80-luvun lopulla perustettuun Danger Dangeriin. Nelihenkisen The Defiantsin rivistöstä on nimittäin peräti kolme jäsentä, joista yksi on soittanut ja joista kaksi soittaa edelleen Danger Dangerissa. Basisti-kosketinsoittaja-kitaristi Bruno Ravel lukeutuu kyseisen yhtyeen pitkäaikaisimmaksi jäseneksi, eikä kitaristi Rob Marcello jää paljoa huonommaksi. Vokalisti Paul Laine on sitä vastoin vaikuttanut Danger Dangerissa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta keskittyy tätä nykyä The Defiantsiin. Rumpali van Romaine on vastaavasti tehnyt itseään tunnetuksi tuottajana ja vaikuttanut muun muassa The Steve Morse Bandissa.

The Defiantsin jäsenten historia ja vuosien varrella kerrytetty kokemus tulevat esille tuoreimmalla pitkäsoitolla saumattoman yhteistyönä. ”Drive” sisältää lähes tunnin verran melodista rockia, joka ei suurempia yllätyksiä sisällä, mutta etenee varmaotteisesti ja sisältää vaihteluakin. ”Hey Life” aloittaa albumin lähes uhmakkaasti, kun ”19 Summertime” nostattaa ilmaan nostalgian ja kaihoisuuden ilmapiirin. Pitkäsoitolta löytyy tietenkin myös täysiverinen balladi, jonka virkaa toimittaa ”Miracle”.

Hieman samoissa tunnelmissa lipuvat myös Bon Jovi -vivahteiset ”Love Doens’t Live Here Anymore” ja ”Another Time, Another Place”, jotka ovat myös melankolisia, mutteivat aivan yhtä pehmoisen kuuloisia kuin ”Miracle”. Onneksi albumin loppupuolelle on sijoitettu pureva ”Against The Grain” ja reippaasti rokkaava ”Nothing’s Gonna Stop Me now”, jotta vastapainoksi saadaan terävyyttäkin. Kokonaisuutena ”Drive” on vaivattomasti kulkeva, vaikkei herätä suuria tuntemuksia jokaisella kappaleella. Pitkäsoitto on silti suositeltava valinta melodisen rockin ystäville.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/TheDefiantsOfficial

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen