Vaivihkaa kantaa ottava ja kepeän hauska – arviossa Belzebubs-sarjakuvien toinen kirja ”Vol II – Kuolema kuittaa univelat”

Belzebubs on täällä jälleen sarjakuvakirjan muodossa. ”Vol II – Kuolema kuittaa univelat” on lähes sataviisikymmentä sivua, pääasiassa neljän sarjakuvan strippejä, jotka toimivat itsenäisinä tarinoina, mutta ohimennen osittain myös kokonaisuuden jatkumoina. Nettisarjakuvana ja terapiaprojektina alkanut Belzebubs on sittemmin lyönyt läpi toden teolla, myös ulkomailla. Paitsi että sarjakuvasta on kasvanut jo fyysinen kirjasarja, on sen oheen julkaistu vuonna 2019 myös ihan oikea, mutta fiktiivisen Belzebubs-yhtyeen musiikkia sisältävä LP ”Pantheon Of The Nightside Gods”. Sarjakuvasta on kirjan tekijäesittelytekstin perusteella tekeillä myös animaatiosarja, jota ei ”Vol. II – Kuolema kuittaa univelat” -kirjan perusteella malta odottaa.

Sarjakuvan keskiössä on siis Belzebubs-yhtye ja tämän nokkamiehen Sløthin okkultistinen perhe. Dynamiikkaa päähenkilöiden oheen luo muutamat sivuhenkilöt, joista yksi on esimerkiksi perheen äidin Lucyn ärsyttävä ”hipsterihiiri” -työkaveri. Vaakakupissa hahmojen tarinallisessa osuudessa painavat niin talousasiat, työ, arki ja imago. Siinä missä ollaan huolissaan Belzebubs-yhtyeen seuraavan albumin synnystä ja myynnistä, saattaa yhdellä perheenjäsenellä suurin huolenaihe olla oikeanlainen corpse paint -kasvomaali kouluaamuna. Etenkin metallimusiikin kulttuurillisiin piirteisiin vihkiytyneelle, tässä sarjakuvakirjassa on siis edelleen paljon mihin samaistua.

Tätä loistavasti rytmitettyä sarjakuvakerrontaa on luonut jälleen sarjakuvataiteilija JP Ahonen, joka on tunnettu myös Villimpi Pohjola– ja Perkeros -sarjakuvista. Ahosen sarjakuvakerronnan huumori on Belzebubsissa polveilevaa ja pääasiassa tummanpuhuvaa, ajoittain myös yliampuvan synkkää ja jopa rietasta — viljellen sitä kaikkein rajuinta määrällisesti kuitenkin hyvän maun rajoissa. Silti, pääasiassa aikuiseen makuun.

Koska tuoreen kirjan alaotsikko on siis ”Vol. II – ”Kuolema kuittaa univelat”, päästään kirjassa loogisesti myös seuraamaan Belzebubsin hahmojen nukkumistottumuksia. Liikoja paljastamatta, mutta esimerkkinä: unissakävelyä, joka esiintyy lähinnä manaaja-elokuvien riivatun kaltaisena, kutsutaan kirjassa suloiseksi. Tämän lisäksi myös pari muuta kauhuelokuva-referenssiä kirjasta löytyy. Belzebubs on mainiota ajanvietettä esimerkiksi lyhyelle vessareissulle, mökkireissulle tai vaikkapa aamukahvin lomaan. Melkein joka aukeamalla on jotain, mille hymähdellä tai nauraa. Lukijasta riippuen kirjan lukee läpi ajatuksella noin puolessatoista tai kahdessa tunnissa. 

Ainoan hieman haastavan aspektin strippien seuraamiseen tuo kirjan mustavalkoinen värimaailma. Vaikka mustavalkoisuus on perusteltua, saattaa se Belzebubsin tapauksessa aiheuttaa sen, että kirjaan on keskityttävä hieman tavallisia Fingerporeja enemmän. Hahmot, niin taitavasti kuin ne ovatkin piirrettyjä, saattavat nopealla vilkaisulla olla vaikeita erottaa toisistaan. Asia korostuu etenkin Belzebubsin perheenjäsenten kohdalla, poislukien Mummo ja Sløthin nuorempi lapsi Leviathan, joissa hahmojen iän tuomaa erityisyyttä on korostettu selkeämmin. Tavallaan mustavalkoisuus tekee sarjakuvalle myös palveluksen, sillä se alleviivaa sitä, että sarjakuvan kokijan on myös keskityttävä yksityiskohtiin ja viipyiltävä kuvien kohdalla hieman enemmän, kuin Aku Ankkaa lukiessa. Periaatteessa siis todella nerokasta, eikä niinkään muutaman sekunnin hömppää!

Belzebubs ”Vol. II – Kuolema kuittaa univelat” on kepeää sarjakuvakerrontaa lopulta monenlaiseen makuun. Myös sellaisille, jotka eivät normaalisti välttämättä sarjakuvia lue, mutta etenkin aikuiseen makuun sekä hirteisemmän huumorin ystäville. On ilahduttavaa, miten hienoksi kansainväliseksikin brändiksi Belzebubs marinoitui jo edellisen kirjan aikaan. Se ulottuu hieman arkitodellisuuteenkin, osoittaen miten nykyaikana kulttuurilliset erot synkimpien trve kvlt -hahmojen ja muun yhteiskunnan välillä saattavat lopulta olla vain hiukkasen hienoja. Mukavana yllätyksenä täytyy mainita taiteilija JP Ahosta inspiroineen Opeth-nokkamiehen Mikael Åkerfeldtin jälkisanat. 

”Vol II – Kuolema kuittaa univelat” on mainio jatkokertomus Belzebubs-sarjakuvien ensimmäiselle kirjalle, joka julkaistiin vuonna 2018. Se osaa ottaa kepeästi, ovelasti ja vaivihkaa kantaa muun muassa syrjintään ja ennakkoluuloihin, kaiken muun tavallisen yhteiskunnallisen arkikäyttäytymisen ohessa. Vieläpä hauskimmalla mahdollisella tavalla, sarjakuvan muodossa. Belzebubs alleviivaa mainiosti sitä, miten kuvitetun kuvan ja tekstin muodossa tehdyn fiktiivisen tarinankerronnan ei välttämättä tarvitse tuntea minkäänlaisia rajoja. 

Belzebubs Vol II – ”Kuolema kuittaa univelat” (Kustannusosakeyhtiö Kumiorava) -kirja on julki 22.11.2023