Väkevä debyyttialbumi: Antarktis – Ildlaante

Kirjoittanut Jesse Kärkkäinen - 3.10.2017

In Mourning -miesten Björn Pettersonin ja Tobias Netzellin sivuprojektina startannut Antarktis julkaisee usean vuoden kypsyttelyn jälkeen debyyttialbuminsa “Ildlaante”. Tyylisuunnaksi on valikoitunut jylhä post-metal, joka tekee kunniaa kyseisen lajityypin pioneereille – mielleyhtymät erityisesti Cult of Lunaan nousevat monin paikoin voimakkaasti pintaan.

“Ildlaante” on jyhkeä kokonaisuus, jonka yli 50-minuuttinen kesto käsittää vain kuusi kappaletta. Yleensä tämänlaiset albumit vaativat aikansa, jotta ne saavat rauhassa kietoutua kuulijan mieleen ja kasvaa tarkoitettuun loistoonsa, mutta ”Ildlaante” vie mukanaan jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.  Siinä auttaa paljon kiekon upea tunnelma, joka luottaa raskaan riffimurjonnan lisäksi komeilla melodioilla maalailtuun jylhään äänimaisemaan, josta löytyy paikoin myös ripaus utuista herkkyyttä. Albumin parissa on välittömästi kuin kotonaan, vaikka sävellykset tuntuvatkin alkuun vierailta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kappalemateriaalin osalta on hankala löytää moitittavaa. Kiekon käynnistävä “Aurora” imaisee pahaa-aavistamattoman kuulijan suoraan albumin kiehtovaan maailmaan: alkuun väkivaltaisesti ruhjova kappale rauhoittuu puolessa välissä rakentelemaan kepeämpää tunnelmaa palaten lopulta painavamman murjonnan pariin. Loppulevy etenee samoilla taajuuksilla ja yhdistelee vastaavanlaisia elementtejä saumattomasti toisiinsa. Levyn päättävä, kaksiosainen “Cape Meteor” alleviivaa yhtyeen osaamista näiden äärilaitojen hallinnasta ollen albumin vakuuttavin esitys. 

“Ildlaante” on itsessään lähes täydellinen teos. Jos albumia tarkastelee täysin itsenäisenä yksilönä ilman vertailua muihin post-metal-yhtyeisiin, on siltä hankala nostaa esiin huonoja puolia. Mutta pisteitä on pakko rokottaa turhan selkeistä Cult of Luna -viittauksista: kiekkoa voisi huoletta markkinoida esikuvan nimellä, eikä kukaan huomaisi eroa – huutolaulut, tuotantopuoli ja kokonaisuus eivät kaikkinensa yllätä omaperäisyydellään. Jos albumi olisi laadultaan piirunkaan huonompi, nämä piirteet alkaisivat näyttäytyä negatiivisessa valossa, mutta Antarktis onnistuu välttämään ongelmat, sillä ”Ildlaante” on äärettömän tiukka paketti. Yhtyeen post-metal ei riko rajoja tai luo varsinaisesti mitään uutta, mutta se hyödyntää genren parhaat puolet ja sekoittaa näistä vastustamattoman metallikoktailin. 

Antarktis nousee kertarysäyksellä yhdeksi viime vuosien kiinnostavimmista yhtyeistä. Tästäkin huolimatta bändi on mielenkiintoisessa asemassa jatkoa ajatellen: jatkaako se samalla linjalla, vai lähdetäänkö musiikkiin lisäämään rohkeammin tuoreita ideoita? Vaan olipa yhtyeen suunta mikä tahansa, ei moista jaksa näin laadukkaan kiekon äärellä edes sen pahemmin pohtia. Komeisiin kuoriin paketoitu ”Ildlaante” on yksi vakuuttavimmista debyyttialbumeista koskaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

9-/10

Kappalelista:

  1. Aurora
  2. Svalbard
  3. Notes from Underground
  4. Ildlaante
  5. Cape Meteor Pt 1
  6. Cape Meteor Pt 2