Väkevää ja likaista metallin sekaista crustia – arviossa Keretikin ”Tomorrow’s Worst Enemy”

Vuonna 2016 pitkän linjan kotimaisen crust punk/hardcore-yhtyeen, Viimeisen Kolonnan raunioille perustettu, primitiivistä metallisen punkin ja raa’an crustin yhdistävä Keretik on julkaissut toisen studiotuotoksensa.

Albumin kahdeksan kappaletta on nimetty kolmella eri kielellä, mutta käytännössä ne roiskitaan suomella ja englannilla. Vokalisointikielen vaihtelu biisien välillä ei sinällään haittaa basisti-vokalistien Kaiden ja Miikkan sekä Unen (kitara) mylviessä lopunajan sanomaa hyvin läjääijälämäiseen tyyliin – yksi matalammassa, toinen korkeammassa rekisterissä.

Parhaimmillaan ”Tomorrow’s Worst Enemyn” biisit ovat oikein verevää materiaalia ja huonoimmillaankin vain tylsähköä. Pääpaino on kumminkin selvästi sillä paremmalla puolella. Biisien kompaktin mittaisina pidettävät pituudet pelastavat tässä kohtaa paljon. Perus bassottelun lomassa harkittuihin väleihin soitetut bassosoolomaiset oktaavinostoriffit tuovat biiseihin aina välillä uutta ulottuvuutta usein liiankin staattisina jauhaviin kitarariffeihin.

Amebixin, Bolt Throwerin mutta myös laajemmalti katsoen Killing Joken ja Joy Divisionin kaltaisten post punk -ikonien innoittama keitos on tyyliltään ja osittain myös tuotannolliselta laadultaan vaihtelevaa tavaraa. Jostakin kohtaa yhtyeen meiningistä on aistittavissa myös KTMK:lta ja alkuaikojen Radiopuhelimilta ja vaikkapa Unsanelta tuttua väkivaltaisena vellovaa ja tylysti rockaavaa groovemyllytystä. Tästä esimerkkeinä hyvin rullaavat ”Vaellus” ja ”Vainoharha”. ”Final Reliefin” kosmisessa jyräbluesissa on mukana myös ripaus Voivodia ja kulmikkaammassa ”No Use For a Second Chancessa” jopa Bad Vugumin aikaista CMX:ää.

Albumin vahvimmaksi kappaleeksi osoittautuu yhtyeen rumpalin Jarnon erinomaisella soittodraivilla liidaama apokalyptinen post punk -säksätys ”Piru lukee pyhää kirjaa”. Mukaan mahtuu toisaalta myös jonkin verran keskinkertaisempien thrash metal -pitoisten aihioiden sangosta ammennettuja biisejä, jotka eivät potkaise kunnolla käyntiin oikein missään kohtaa, vaikka bändi niitä eteenpäin puskeekin. Näistä esimerkkeinä msinttakoon albumin aloittava nimibiisi ja sen päättävä ”They Feed”.

Albumin miksauksessa olisi ollut osittain parantamisen varaa, jopa räkäinen crust-viitekehys huomioon ottaen. Miksausten laatu on kasetin B-puolen biiseissä kauttaaltaan parempi ja enemmän balanssissa palvellen siten yhtyeen sopivan rosoista ominaissoundia A-puolen biisejä paremmin. Olisivatko albumin alku- ja loppupuolen äänitys- ja/tai miksaussessiot olleet eri. Mene ja tiedä…

Kokonaisuuden keskeinen temaattinen punainen lanka löytyy vähemmän yllättäen ihmismielen pimeistä puolista ja lajimme pakkomielteestä tuhota eliympäristömme varoittavista merkeistä huolimatta. Ja vaikka parissa kohtaa yhtye sortuu ”ilmastonmuutos”- ja ”musta on valkoista” -tyyppisiin latteuksiin, toimivat lyriikat paikoittaisesta geneerisyydestään huolimatta asiaankuuluvasti selväpiirteisinä tuomiopäivän julistuksina.

Julkaisuformaattina helsinkiläisyhtye luottaa perinteiseen C-kasettiformaattiin, joka on uskottava ja kompakti tallennusmuoto juuri kyseisenlaiselle, reilun 20 minuutin mittaiselle crossover-ryöpytykselle. Keretik ei toisella luomuksellaan yritäkään keksiä mitään uutta, eikä sen toisaalta tarvitsekaan. Tämän sopivasti DIY:ltä tuoksahtavan helvetinkoneen jyly toimii ja toimittaa varsin hyvin. Keretikin tyyppinen yhtye on kuitenkin koettava livenä, että pääsee kunnolla käsiksi sen räjähdysalttiiseen luonteeseen.

Omakustanteena julkaistu ”Tomorrow’s Worst Enemy” on kuunneltavissa ja tilattavissa Keretikin Bandcampissa.:

https://keretik.bandcamp.com/album/tomorrows-worst-enemy