Väkevää soittoa, mutta silti uuvuttavaa kuunneltavaa – arviossa Sorcererin kolmas albumi ”Lamenting of the Innocent”
Sorcerer-nimisiä yhtyeitä löytyy useampia kuin yksi, mutta tämän arvostelun pääosassa on naapurivaltiostamme Ruotsista tuleva, eeppistä doom metallia soittava kokoonpano. Bändi on pistetty tulille vuoden 1988 tienoilla, mutta neljän vuoden jälkeen koko projekti on haudattu pitkäksi aikaa. Vasta vuonna 2010 lähes unholaan jäänyt Sorcerer on pistetty uudelleen käyntiin. Tämän jälkeen levyjä ja muita singlejulkaisuja on vasta alkanut syntyä. Vuosi 2020 napsahti kalenteriin ja yhtyeen kolmas kokopitkä ”Lamenting of the Innocent” on ilmestynyt.
Positiiviset asiat ensiksi tulille! ”Lamenting of the Innocent” on hyvin ja ammattimaisesti tuotettu ja toteutettu. Myös yhtyeen laulajan, Anders Engbergin, ääni on erittäin mieluisaa kuunneltavaa, vaikka suurin osa levyn kappaleista onkin kuuntelukokemuksena melkoista maratonia. Tarkemmin ottaen albumin alkupuolisko vaikuttaa lupaavalta heti ”Persecution”-introsta lähtien. Tunnelma ja soitanta, jossa jostain mielenkiintoisesta syystä jotkut riffit muistuttavat hieman King Diamondin tuotantoa, toimivat hienosti. Erityisesti napakymppiin osuvat intron jälkeinen ”The Hammer of Witches” ja ”Institoris”.
Niin, sitten tarkemmin siitä kuuntelukokemuksesta. Kun sanon, että kuuntelu on kuin maratonia, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Vaikka miten päin ja fiiliksen pohjalta lähestyy, ”Lamenting of the Innocent” -kiekon suhteen ei oikein tahdo onnistua. Suurin osa levyn sävellyksistä tuntuvat tajuttoman ylipitkiltä ja laahaavilta vedoilta. Eräs esimerkkitapaus on ”Where Spirits Die” -raidan kohdalla. Teos lähtee kauniiden melodioiden voimin liikkeelle, mutta aika nopeasti mielenkiinto lässähtää, sillä soitto on puuduttavaa kuunneltavaa. Kaiken lisäksi luulin seuraavan raidan, ”Deliverance”, (missä vierailee Johan Langqvist) aikana, että edellinen kappale jatkuu edelleen, sillä nämä kaksi kuulostavat paljon samalta. Tällainen tylsä meno jatkuu levyn loppupuolelle, jolloin lopullinen mielenkiinto ja keskittyminen ovat ehtineet pistää pillit pussiin ja häipyä muille maille.
Mainos päättyy
Sääli, sillä albumin laatu ja toteutus ovat priimaa ja Anders Engbergin vokaalityö on upeaa, mutta levyn tarjonta ei vain sytytä. Ja kyllä, tiedän, että kyse on eeppisestä doom metallista, mutta siitä huolimatta koko paketti ei saisi kuulostaa mielenkiinnottomalta julkaisulta, mitä se nyt valitettavasti on. Ne pari hyvää biisiä menevät, jonka jälkeen sitten saa riittää.
6/10
Kappalelista:
1. Persecution (Intro)
2. The Hammer of Witches
3. Lamenting of the Innocent
4. Institoris
5. Where Spirits Die
6. Deliverance
7. Age of the Damned
8. Condemned
9. Dance with the Devil
10. Path to Perdition
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sami Elamaa