Väkevyyttä, ikää ja muutoksen tuulia – arviossa Convergen ”The Dusk In Us”
Yhdysvaltalainen pitkän linjan metalcorelegenda Converge ei ole bändinä helpoimmasta päästä, kuten tuli todettua viime kuun Tuotanto ruodinnassa -artikkelissani. Bändin syvälliset tekstit ja yksityiskohtaiset, raa’at ja tunteelliset kappaleet eivät aivan hetkessä iskostu päähän, joten tiesin bändin uusimman ”The Dusk In Us” -levyn arvostelun kestävän hetken aikaa. Näin vuoden lopun ja kuluneiden kuukausien parhaita levyjä listatessa on hyvä viimein ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa näppäimistön laulaa: ”The Dusk In Us” on vuoden parhaita julkaisuja, ja tässä syyt miksi.
Bändin tunteellinen vuodatus pääsee heti valloilleen ryminällä ”A Single Tear” -kappaleella. Kappaleen sanoituksista on selvää, että bändin viiden vuoden takaisen ”All We Love We Leave Behind” -levyn jälkeen on tapahtunut monen moista: bändin jäsenet ovat kukin työskennelleet omien projektiensa parissa, ja kappaleelle olennaisimpana bändin laulaja Jacob Bannon on tullut isäksi. ”A Single Tear” on raa’an tunteellinen rakkauskirje Bannonin lapselle, jonka kertosäkeen viesti vain korostuu kappaleen musiikkivideon visuaalisen lisän myötä. Bändin aiempi tuotanto on lähinnä pohjautunut elämän toivottomimpiin puoliin, joten tämä kontrasti on tervetullutta.
Mainos päättyy
Uudet tuulet ovat levyllä muuallakin läsnä, mutta enemmän tyylisuuntauksellisella tavalla. ”Arkhipov Calmin” astetta kikkailevamman ja ”I Can Tell You About Painin” aggressiopaukun jälkeen bändi laskee vaihdetta yhtä ankarasti kuin on edellisen vartin aikana ehtinyt kuuntelijaansa läksyttää. ”The Dusk In Us” -nimikkokappale saattaa hyvinkin olla bändin rauhallisimpia kappaleita, ja se on soundiltaan yllättävänkin kannustava ja voitokas, vaikka kappaleen lyriikat käsittelevätkin meissä kaikissa olevaa pimeyttä. Bändi palaa tähän rauhallisempaan moodiin ”Thousands of Miles Between Us” -kappaleella, joka nimensä mukaisesti kertoo kahden ihmisen välisestä etäisyydestä ja sen tuottamasta surusta. Kappaleen lyriikat tuovat omalla tavallaan mieleen ”Jane Doe”- ja ”You Fail Me” -levyt, sillä näiden kahden levyn lyriikat käsittelevät eroa, pettymystä ja niiden tuottamaa surua. Bannon on todennut tämän rauhallisemman otteen tulleen osittain ”Blood Moon” -keikkojen tuomasta itsevarmuudesta hitaampaan menoon.
Bändi on toki aiemmin kokeillut paljon kantojaan hitaamman ja rauhallisemman materiaalin kanssa, ja tämä kontrastin tunne on aina ollut bändin vahvimpia puolia. Onneksi nopeammat vaihteet ja aggressiivisemmat puolet ovat iästä huolimatta kunnossa. Monesti sanotaan, että bändien ikääntyessä on ihme, että he onnistuvat pitämään alusta asti läsnä olleen vimman mukana monenkin vuoden jälkeen. Convergen osalta tämä on vähintään totta, ellei todempaakin kuin kenenkään muun osalta. Levyn alusta alkaen jokainen kappale on toinen toistaan väkevämpi ja aggressiivisempi, ja se kulminoituu leuat loksauttavaan ”Cannibals”-kappaleeseen. Toivoin levyn julkaisua edeltävissä arvosteluissa hehkutetulta kappaleelta paljon, eikä kappale pettänyt lainkaan.
Converge ei ole koskaan tyytynyt säveltämään peruskauraa, materiaalia, joka täyttää tarkoituksensa hyvin eikä muuta. Edellislevy ”All We Love We Leave Behind” oli yhden ison kokonaisuuden sijaan enemmänkin kokoelma toisistaan erillisiä kappaleita. ”The Dusk In Us” on hieman samoilla linjoilla, mutta bändi on selvästi pistänyt paljon ajatusta levyn kappalejärjestykseen ja soljuvuuteen. Kukin levyn kappaleista toimisi loistavasti omillaan, mistä kesäinen ”I Can Tell You About Pain” -sinkkujulkaisu kielii hyvin. Levyn läpi kuunteleminen antaa silti palkitsevan tunteen, joka kulminoituu ”Reptilian” -kappaleen väkevään sludgehtavaan marssitukseen.
Mainos päättyy
Levystä on hankalaa sanoa mitään hirvittävän konkreettista, sillä levyn julkaisusta on niin kauan, että tästä tekstistä kiinnostuneet ovat mitä todennäköisimmin kuunnelleet levyn läpi ja muodostaneet mielipiteensä siitä. Levy on jälleen täydellinen Converge-levy, ja se on myös täydellinen osoitus bändin kestävyydestä ja halusta jatkaa omana, eteenpäin väkevästi puskevana itsenään. Vähäsanaisuuteni levystä ei kuitenkaan ole minkäänlainen merkki pettymyksestä, vaan pikemminkin itsehillintää. Osa minusta haluaisi tuplata sanamäärän kehumalla kaikkea levystä, latoen ulos mietteitä jokaisesta riffistä ja breakdownista kyllästymiseen asti, mutta koen hillitymmän hehkutuksen hyväksi: ”The Dusk In Us” on tämän kirjoittajan vuoden paras levy, ja osa minusta haluaa pitää tämän kokemuksen omanani. Suosittelen kuitenkin ottamaan levyn haltuun, sillä miinuksia en levyltä keksi muita kuin sen, että ”I Can Tell You About Pain” -sinkun B-puoli ”Eve” ei ole levyllä läsnä.
10-/10
Kappalelista:
1. A Single Tear
2. Eye of the Quarrel
3. Under Duress
4. Arkhipov Calm
5. I Can Tell You About Pain
6. The Dusk In Us
7. Wildfire
8. Murk & Marrow
9. Trigger
10. Broken By Light
11. Cannibals
12. Thousands of Miles Between Us
13. Reptilian
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Thomas Frankton
