Väkivalta lopettaa vittuilun – arvostelussa Dying Fetuksen uusi albumi ”Wrong One To Fuck With.”
Yhdysvaltalainen death metal-jyrä Dying Fetus julkaisee kauan odotetun albuminsa ”Wrong One To Fuck With” kesäkuun 23. päivä.
On monta bändiä, joilta saa aina odottaa vuosikaupalla uutta levyä, eikä Dying Fetus ole poikkeus näiden yhtyeiden kirjossa, mutta nyt sitä saa. Mutta miltä se kuulostaa näin 5 vuoden odottelun jälkeen? Pintapuolisesti aivan helvetin hyvältä, ”Reign Supremen” linjaa ei ehkä jatkettukaan vaikka sitä toivoin, mutta Descend Into Depravityn kaltaiseen mättämiseen ollaan tartuttu taas kiinni, joka on yhtä hyvä vaihtoehto sekin.
Mainos päättyy
Asioita, joita edellisistä levyistä on hieman tihkunut on kuitenkin viety eteenpäin, sillä Dying Fetuksen teknisen taituroinnin ohella bändillä on ollut pientä kallistumista hardcoreen ja varsinkin sellaiseen New Yorkkilaiseen isotteluun, jossa breakdownit ovat jykeviä ja nyrkkiä puidaan. Dying Fetuksen musiikissa se tosin toimii isompana voimakeinona, kun biisit kuitenkin pääosin ovat sitä tiluttelua ja sahaamista.
Mutta aivan nappiin yhtye ei silti iske, sillä vertauskuvallisesti ilmaisten ensimmäisenä huomiona levystä on, että olisi kuuntelukokemusta miellyttävää jahdata välillä uhria, eikä koko ajan hakattaisi päätä poikki kirveellä. Vähän voisi himmata tahtia ja miettiä muita tehokeinoja. Summauksena parhaiten ilmaistuna on, että ”Reign Supremen” jälkeen oletin, ehkä vähän liian sokeasti, että yhtye olisi siirtynyt ns. taiteellisempaan ilmaisuun. Sen puuttuminen ei kuitenkaan ole missään nimessä huono asia, sillä Dying Fetus osaa mätkiä kuulijaa pitkin korvia ihan tavanomaisestikin monia kollegojaan paremmin, mistä parhaimpia esimerkkejä on kappale ”Ideological Subjugation” ja sen jälkeinen ”Weaken the Structure”, jossa lähdetäänkin vallan eri linjoille, sillä alun sisältämä Slayer-tyyppinen puhdas kitarointi loppuu hyvin nopeasti, tunnelmat sikseen ja tremoloa kehiin niin, että tärisee.
Levyä on tämän enempää hyvin vaikea arvostella, sillä se nyt sattuu olemaan samaa erinomaista mätkimistä, kuin ennenkin, vaikka pieni pettymys olikin levyn ensimmäisen singlen julkaisun ohessa läsnä.
”Fallacy” -kappaleen soolo on juuri sitä mitä halusin kuulla Dying Fetukselta ”Reign Supremen” päätöskappaleen soolon jälkeen. Tällä yhtyeellä on aivan tajuton melodiataju tehdä sooloja ja ne toimivat parhaiten kun niitä ei ole joka biisissä.
8/10
Kappalelista:
1. Fixated On Devastation
2. Panic Amongst the Herd
3. Die With Integrity
4. Reveling In The Abyss
5. Seething With Disdain
6. Ideological Subjugation
7. Weaken The Structure
8. Fallacy
9. Unmitigated Detestation
10. Wrong One To Fuck With
Mainos päättyy
Kirjoittaja: Otto Vainionpää