Väkivaltaista tykitystä ja yön pimeyden syleilyä – Ilta, kun Tribulation ja Mørket kohtasivat Lutakossa
Jyväskylässä oli viime keskiviikkona todella harvinaista herkkua tarjolla, kun ruotsalainen Tribulation ja helsinkiläinen Mørket soittivat Lutakossa. Jyväskylän keikan lisäksi yhtyeet esiintyivät vain Helsingissä, joten kyseessä oli varsin eksklusiivinen tilaisuus.
Näin Mørketin edellisen kerran lähes yhdeksän vuotta sitten Joensuun Kerubissa. Mieleeni on jäänyt se, että yhtye soitti intensiivisellä otteella. Sen takia odotin Mørketin uudelleen näkemistä innolla kaikkien näiden vuosien jälkeen, eikä yhtye tuottanut pettymystä. Helsinkiläisyhtyeen väkivaltainen ulosanti näytti välittömästi, ettei bändi ollut tullut paikalle soittamaan puolivillaista keikkaa vaan oli valmis antamaan kaikkensa. Vokalisti Erik Lindroos raivosi lauluosuutensa lähes huutamalla, minkä tueksi muu yhtye soitti mylvivän äänimaiseman. Rääkyvät lauluosuudet saivat tuekseen solistin toimesta paljon liikettä ja pomppimista, ja eksyipä Lindroos useampaan otteeseen yleisönkin sekaan.
Mørketia on hankala lokeroi sen ulosannin puolesta mihinkään selkeään lokeroon, sillä yhtye yhdistelee musiikissaan suvereenisti niin rockin, death metalin kuin hardcoren elementtejä. Kun yhtälöön sekoittaa vielä sen, että yhtye esittää osan kappaleista suomeksi ja osan ruotsiksi, ei sen määrittely ole yhtään helpompaa. Vaikka paikalla ollut yleisö koostui selvästi enemmän Tribulationin kuuntelijoista, onnistui Mørket taatusti yllättämään myös heidät. Harva tuskin osasi odottaa kuulevansa coveria Kentin ”Dom Andrasta”… Vimmatun ulosantinsa lisäksi keikka jäi taatusti mieleen myös Lindroosin lakonisten välispiikkien ansioista. Ne saivat hymyn huulille.
Mainos päättyy
Illan pääesiintyjä ylläpiti mystisyyttä aina keikan alkuminuuteille saakka. En muista, että olisin koskaan nähnyt Lutakon lavalla verhoja, jotka peittäisivät näkyvyyden lavalle. En myöskään muista, milloin olisin kuullut niin pitkän intron kuin Tribulationin keikan alussa. Alkumusiikki tuntui vain kestävän ja kestävän, mutta lopulta yhtyeen jäsenet saapuivat lavalle pimeyden turvin. En ollut kuunnellut Tribulationia etukäteen ja yllätyin välittömästi yhtyeen väkevästä soundista. Soitto ei ollut laiskanpulskeaa kuten joillakin goottirock-yhtyeillä vaan jämerää ja määrätietoista.
Kappaleiden pituudet yllättivät. Ne olivat selvästi kestoltaan pidempiä kuin perinteiset neljän minuutin ja kertosäkeistöjen varaan rakentuvat sävellykset. Kitarasooloille ja instrumentaalisille osuuksille oli annettu tilaa, mikä toi Tribulationin ilmaisuun progressiivisuutta. Vokalisti-basisti Johannes Anderssonin karkea ääni toi omanlaistaan synkkyyttä yhtyeen jämerään soundiin, jonka kuvastossa flirttaillaan pimeyden ja vampyyrien kanssa.
Tribulation oli selvästi odotettu vieras Lutakossa, ja yhtye myös vaistosi sen. Ruotsalaisyhtye soitti pitkän ja perustavanlaatuisen keikan, joka antoi yhtyeen kuulijoille varmasti juuri sitä, mitä he odottivatkin. Ruotsalaisyhtyeen esiintyminen oli omaan makuuni liian monotoninen, jotta olisin jaksanut kunnolla keskittyä konserttiin. Tribulation soitti kuitenkin hyvin, ja yhtyeen kappaleet ovat sen verran mielenkiintoisia, että tulen taatusti tutustumaan yhtyeeseen tarkemmin. Niin Mørket kuin Tribulation soittivat joka tapauksessa mieleenpainuvat keikat.
Raportti: Aleksi Parkkonen
