Vakuuttava esikoisjulkaisu – arviossa Voidfallenin ”The Sinners, the Plague and the Voidfallen”
Helsinkiläinen Voidfallen julkaisi esikois-EP:nsä ”The Sinners, the Plague and the Voidfallen” viime vuoden syksyllä, ja vihdoin teoksesta lausutaan muutama arvioiva sananen myös Kaaoszinen puolella. Yhtyettä haastateltiin hiljattain sivustolle Isänmaan toivot -artikkelisarjaan, joten tarkkasilmäiset lukijat lienevät jo kohdanneet viisikon somesyötteissään.
Melko tyhjentävästi sisältämiensä kappaleiden mukaan nimetty EP sisältää noin varttitunnin verran melodista kuolometallia, eikä ollenkaan pöllömpää sellaista. Yhtyeen jäsenillä on taustaa muissa kokoonpanoissa, joten musiikin korkea laatu ei tule täysin yllätyksenä. Julkaisun kolme kappaletta ovat keskenään riittävän erilaisia pitääkseen kuuntelijan mielenkiintoa yllä, mutta EP on silti hyvin koherentti ja läpi kestonsa tasaisen vahva kokonaisuus.
Mainos päättyy
”Sinners” on paitsi esikoiskiekon avausraita mutta myös sen parasta antia. Säkeistön sahaavat kitarariffit saavat vastinparinsa kertosäkeen kauniista, yksinkertaisuudessaan eeppisestä melodiasta, jota toistetaan juuri riittävän usein muttei liikaa. Mainittu kertosäe on levyn sävellyksellinen helmi: se painaa kuin alasin ja onnistuu nykimään ainakin allekirjoittaneen sydänlankoja, mitä ei tapahdu jälkimmäisten kappaleiden kohdalla. Kakkosbiisi ”The Plague” jää noin komean avauksen jälkeen auttamatta väliinputoajaksi, vaikkei se huonoa musiikkia olekaan.
Yhtyeen nimikappale ”Voidfallen” tuo aggression sekaan annoksen kaihoa. Kahden tasatahtisen raidan jälkeen 3/4-tahtilajin käyttö ja kertosäkeen taustalla kuultava, monimutkaisuudessaan sooloa muistuttava kitaramelodia ovat sitä mainitsemaani vaihtelua, joka pitää kuulijan korvat höröllä. Huomion ylläpitämistä ei tule aliarvioida edes lyhyessä EP-mitassa, joten pisteet yhtyeelle älykkäästä kappalejärjestyksestä. ”Voidfallen” olisi kuitenkin kaivannut sävellyksellistä viimeistelyä ja napakoittamista, sillä nyt samaa lyhyehköä melodiaa toistetaan liian monta kertaa niin koko bändin kuin yksinäisen pianonkin voimin. Siinä missä ”Sinners” osasi hyödyntää koukkuaan juuri sopivassa määrin, päätöskappale lypsää omaansa liikaa ja venyy lähes kyllästymiseen saakka. Jos lopetus olisi ytimekkäämpi, EP:stä jäisi parempi jälkimaku, ja kokonaisarvosanakin saattaisi nousta puolikkaalla.
Muodollisesti ”The Sinners, the Plague and the Voidfallen” on erinomainen pelinavaus tuoreelta yhtyeeltä. Soitintyöskentely on täsmällistä ja genrelleen hyvin tyypillistä: yllättäviä kokeiluja ei kuulla, mutta perustukset ovat sitäkin vankemmat. Koskettimet ovat esillä siellä täällä, omaan makuuni juuri sopivasti. Yhtye vaikuttaa panostaneen omaan visuaaliseen ja temaattiseen konseptiinsa ja epäilemättä myös sanoituksiinsa, minkä vuoksi vokalisointitavaksi valitun huutolaulun toivoisi olevan lausunnaltaan selkeämpää ja kenties aavistuksen kuuluvammaksi miksattua – muutoin Tommi Kangaskortetin rääkynä on oikein pätevää. EP kuulostaa todella hyvältä, soundimaailma on selkeä ja tasapainoinen, suorastaan nautittava.
Mainos päättyy
Kaiken kaikkiaan Voidfallenin esikois-EP on vakuuttava julkaisu. Tuntuu siltä, että EP:lle suorastaan kuuluisi antaa yhdeksikköä tai jopa täyttä kymppiä lähentelevä arvosana, mutta aivan niin haltioissani en ole edes useiden kuunteluiden jälkeen. Viilattavaa jää, mutta pienistä puutteistaan huolimatta ”The Sinners, the Plague and the Voidfallen” nostattaa odotukset yhtyeen tulevaa materiaalia kohtaan korkealle. Täyspitkää albumia odotellessa.
8/10
Kappalelista:
- Sinners
- The Plague
- Voidfallen