Välähdyksiä menneestä maailmasta – arviossa Heilungin kolmas albumi ”Drif”

Kirjoittanut Teemu Esko - 27.9.2022

Tuskassakin pariin otteeseen yleisön villinnyt, genrerajoja rikkova ritualistinen kollektiivi Heilung julkaisi ”Drif”-nimisen kolmannen studioalbuminsa elokuun 19. päivä Season Of Mist Recordsin kautta. Siinä missä edelliset albumit ”Ofnir” (2015) ja ”Futha” (2019) käsittelevät maskuliinista ja feminiinistä energiaa, tarkoittaa tuoreimman tuotoksen nimi kokoontumista. Historia yhdistyy nykypäivään, primitiivistä energiaa huokuvat musiikkikappaleet punoutuvat osiaan suuremmaksi teokseksi – aivan kuin pienet kipinät komeaksi liekiksi.

Samalla nostetaan kunniaan yhteenkuuluvuuden ja yhteistyön voima. ”Muistakaa, että olemme kaikki veljiä. Kaikki ihmiset, pedot, puut, kivet ja tuuli”, yhtye lausuu näyttävien esiintymistensä alkuseremoniassa. Tällä kertaa inspiraatiota onkin haettu myös muualta kuin Pohjois-Euroopasta – eiväthän muinaisetkaan kulttuurit olleet olemassa ainoastaan omissa kuplissaan. Kurkkulaulaja ja perustajajäsen Christopher Juul kertoo albumin promomateriaaleissa, että jo pronssikaudella nykyisen Saksan alueelle tuotiin silkkiä kaukoidästä. Niin ikään viikinkiajalla Pohjolaan on tuotu nykyisen Syyrian alueelta peräisin olevia helmiä, puhumattakaan muiden muinaisten sivilisaatioiden matemaattisista saavutuksista sekä mm. raudan käyttöön ja paikoilleen asettumiseen liittyvistä oivalluksista.

Ihmisluita ja parannustaikoja

Samalla kun Heilung on laajentanut aihepiiriään, on myös musiikillinen anti saanut uusia sävyjä. Paljon tuttua on toki edelleen mukana. Transsiin vaivuttava rummutus, ihmisluista tehdyt soittimet ja kurkkulaulun, manaavan kuiskailun sekä jumalallisen kauniin puhtaan laulun vuoropuhelu ovat väkevänä myös ”Drif”-albumilla. Vaikka äänimaailmaan mahtuu edellä mainittujen lisäksi sellaisia arkaaisia instrumentteja kuin jouhikko, jälleenrakennettu antiikin roomalaisten käyttämä torvisoitin cornu ja erilaisia luonnon ääniä, on ilmaisu huomattavan moderni. Luonnollisesti tuotetut äänet muuttuvat Christopher Juulin elektronisessa käsittelyssä syväksi äänimaisemaksi, jossa voisi viettää vaikka iäisyyden.

Kolme ensimmäistä kappaletta – ”Asja”, ”Anoana” ja ”Tenet” lupailivat jo sinkkuina ilmestyessään, että nyt on luvassa parasta Heilungia tähän mennessä. Tuttuja palasia on yhdistelty entistä maagisemmin, sävellystyö ja esitys ovat aivan tapissa. ”Asja” ja ”Anoana” vievät seesteisessä, ajan pysäyttävässä äänimaisemassaan rakkauden, kukoistuksen sekä varhaiskeskiaikaisten loitsujen maailmaan.

Painostavaa ambianssia ja mantrojen toistoa sisältävä ”Tenet” puolestaan edustaa musiikillisesti Heilungin synkempää puolta ja tuo mieleen ensimmäisen albumin ”Fylgija Ear” ja ”Futhorck” -kappaleet. Kappale on rakennettu satorin neliön ympärille, ja kaikki sen melodiat ovat samoja sekä etu- että takaperin soitettuna. Minua kiinnostaa musiikissa lähtökohtaisesti eniten tunne, mutta tuollaista hifistelyä on pakko arvostaa. On myös kiinnostavaa, miten kappaleessa yhdistetään saumattomasti skandinaavista ja kristillistä perinnettä jonkin sortin parannustaikoihin. Vähän kuin meillä Suomessakin kristillinen kuvasto löysi tiensä loitsuperinteeseen.

Vanhoja lauluja ja historiallisia kuunnelmia

Albumin toisella puoliskolla Heilung on toisinaan yllättävän rauhallisen kuuloinen. Toiseksi viimeinen kappale ”Nikkal”, joka on muuten uusi, hiukan muokattu versio vanhimmasta tunnetusta kokonaan säilyneestä musiikkikappaleesta, ei sisällä lainkaan Heilungille ominaista rummutusta. Sen sijaan likimain koko estradin saa Maria Franzin ilmiömäinen puhdas laulu. Arviolta 3400 vuotta vanhat melodiat ja sanat kuulostavat samaan aikaan hämmästyttävän vierailta ja tutuilta. Musiikilla on ilmeisen vahva kyky säilö kulttuuria. ”Nikkal” on sekä upeaa kuunneltavaa että harvinaislaatuinen kulttuuriteko.

Tähän väliin mahtuu kaksi kappaletta, joita ei välttämättä voi pitää pelkästään musiikkina. ”Urbani” on Rooman armeijassa laulettu laulu, joka nyt Heilungin levyttämänä kuulostaa enemmän historian elävöitykseltä kuin perinteiseltä musiikkikappaleelta. Pelkän laulun lisäksi kappale sisältää marssimisen ääniä, sotahuutoja ja keihäiden iskuja kilpiä vasten. Kappaleessa on miellyttävän vahvaa perkussiota. Toisaalta tällainen toimii paremmin livenä, kun rekvisiitan näkee konkreettisesti.

Vielä kauemmas musiikista kulkee ”Keltentrauer”, jossa runonlausunta yhdistyy ikään kuin äänimuotoiseen teatteriin. Aiheena on kelttien ja roomalaisten väkivaltainen kohtaaminen rautakaudella, itse runo sen sijaan on 20 vuotta vanha. Heilungin jäsenillä on miellyttävä ääni spoken wordinkin kannalta, mutta tavallaan tuntuu hölmöltä kuunnella runoa, jonka kieltä ei ymmärrä. Toisaalta kerrontaa on elävöitetty niin rikkaalla äänimaisemalla, että tarinan kohtaukset on helppoa kuvitella mielessä. Heilung on ennenkin julkaissut tällaista materiaalia, ja tämä on helposti paras laatuaan. Silti tämänkin olisi voinut korvata kunnollisella musiikkikappaleella.

Islannista Mesopotamiaan

Islantilaisesta 1200-luvun saagasta inspiroitunut ”Buslas Bann” ei yllä Heilungin parhaiden kappaleiden joukkoon, vaikka kurkkulaulu ja rummutus onkin komeaa. Yleensä Heilung käyttää toistoa tehokeinona varsin suvereenisti, mutta tämä kappale kuulostaa liian pelkistetyltä ja yksitoikkoiselta. Toisaalta albumikokonaisuudessa se toimii pätevänä välisoittona.

Viimeinen kappale ”Marduk”, joka viittaa mesopotamialaisten ylijumalaan, ei ruotsalaiseen black metal -yhtyeeseen, päättää albumin rohkeissa ja tunnelmallisissa merkeissä. Kahdeksan ja puolen minuutin aikana luetellaan Mardukin 50 nimeä hurmoksellisin manauksin ja rituaalikellon säestämänä. Teksti on arviolta peräisin ajalta 1894 – 1559 eaa., ja jokainen kellon isku vie vähintään yhtä kauas menneisyyteen. Tähän kappaleeseen tiivistyy Heilungin kasvu tälle albumille. Musiikki on entistäkin tunnelmallisempaa, mutta arsenaali on laajentunut.

”Drif” on osoitus siitä, että Heilung on onnistunut entisestään laajentamaan visiotaan ja kykyään sen toteuttamiseen. Maallikkona on vaikeaa arvioida historiallista autenttisuutta, mutta omistautumista on ihailtava. Tässä artikkelissa esitetyt esimerkit Heilungin historiallisista vaikutteista ovat pelkkä pintaraapaisu. Tämän johdosta totean, että Heilung on aikamme suurimpia kulttuurisia rikkauksia, ”Drif” puolestaan uusi merkkipaalu tällaisen musiikin saralla – kauneusvirheistään huolimatta. (Ja kyllä, tämänsuuntaista musiikkia tekevät muutkin yhtyeet, kuten siperialainen Nytt Land tai suomalainen Gói.) Mielenkiinnolla odottaen, millaisen esityksen yhtye on valmistellut ensimmäiselle omalle Suomen-keikalleen, joka järjestetään Helsingin Jäähallin Black Boxissa lokakuun 30. päivä. Tuskassa Heilung oli ainakin upeassa kunnossa.

Kappalelista:

Heilungin ”Drif”-albumi Spotifyssa

Kokoonpano: Kai Uwe Faust, Christopher Juul ja Maria Franz

Vierailevat muusikot:

  • Annicke Shireen, Emilie Lorentzen, Mira Ceti, kappaleilla: 1, 2, 3 ja 8
  • Jacob Hee Lund ja Nicolas Schipper kappaleilla: 1, 2, 3 ja 7
  • Ruben Terlouw, Pan Bartkowiak, Marijn Sies, Gwydion Zomer, Isabella Streich, Martin Skou, Samiye van Rossum, Nadia Kalamieiets, Edward Boyter, Nina Cornelia Schilp, Mitchell Bosch, Gwydion Zomer ja Katalin Papp kappaleilla: 2, 4 ja 5
  • Vilja Christine Agger, Ea Christine Agger ja Michael Berberian kappaleella: 3

Studio: Lava Studios Copenhagen

Tuottaja/ääniteknikko: Christopher Juul

Miksaus ja masterointi: Lava Studios Copenhagen, Christopher Juul

Kansitaide: Heilung

Heilung Facebookissa

Heilung Instagramissa