Valo, viha ja valloittavat sävellykset – arviossa Enchantyan ”On Light And Wrath”

On aina ilo tulla yllätetyksi hyvällä musiikilla, erityisesti kun kyse on itselle aiemmin tuntemattomista yhtyeistä, joita kohtaan odotukset eivät ole ehtineet vielä nousta kovin korkealle. Portugalilainen toisella kokopitkällä levytyksellään ”On Light And Wrath” kuuluu näihin yllättäjiin. Allekirjoittaneelle entuudestaan täysin vieras metalliorkesteri on vuonna 2019 ilmestyneellä albumillaan erinomaisen pätevä ja persoonallinen omassa genressään ja ansaitsee tulla huomioiduksi – vaikka sitten hieman myöhässäkin, mitä levyn julkaisuajankohtaan tulee.

”On Light And Wrath” on Enchantyalle ensimmäinen levy merkittävien kokoonpanomuutosten jälkeen ja myös ensimmäinen suomalaisen levy-yhtiö Inverse Recordsin tallissa. Alku- ja välisoittoineen yksitoista kappaletta sisältävä ja hieman alle 50 minuuttia kellottava albumi on taiten sävellettyä ja esitettyä melodista metallia, joka hyödyntää runsaasti progressiivisia kappalerakenteita. Kappaleet eivät kuitenkaan veny yli seitsemän minuutin keston, ja levy etenee hyvää vauhtia ilman turhia taukoja. Sanoituksissa on panostettu tunteikkaaseen tarinankerrontaan, ja levyn yleistunnelma on melko synkkä, vaikka siellä täällä duurisointujakin hyödynnetään. Albumin luulisi täten kelpaavan esimerkiksi Nightwishin tai Amberian Dawnin kaltaisiin yhtyeisiin mieltyneille kuuntelijoille, joskin ”On Light And Wrath” on paikoin edellä mainittujen tuotantoa raskaampi ja raivokkaampi.

Enchantyan suurin vahvuus ja verrokeistaan erottava tekijä on vokalisti Rute Fevereiro, jonka laulutekniset taidot ovat harvinaisen vakuuttavia. Nainen taitaa sekä puhtaan pop-henkisen ja klassisen vokalisoinnin että murinaan ja kärinään taipuvan huutolaulun, ja näistä erityisesti klassinen tyyli on paikoin kerrassaan nautinnollista kuunneltavaa. Laulutavasta toiseen vaihtaminen onnistuu joustavasti vaikka kesken säkeen ja kuulostaa niin helpolta, että on pakko ihailla. Fevereiro on vastuussa myös albumin sanoituksista, joissa kyvyt eivät ole aivan samalla tasolla: englanninkielisten lyriikoiden sovittaminen melodioihin on välillä tönkköä, eikä lausuntakaan ole aivan kohdallaan. Puutteet eivät ole kuitenkaan niin häiritseviä, että ne himmentäisivät loistokkaita laulusuorituksia.

Laulun lisäksi myös muu instrumenttityöskentely hoituu ilman valituksen aihetta. Kitara ja kosketinmelodiat ovat genrelle tyypillisesti suuressa roolissa, ja albumin mittaan kuullaankin useita varsin mainioita kitarasooloja. Koskettimissa on hyödynnetty paljon erilaisia soundeja pianosta urkuihin, cembaloon ja eeppisempiin orkestraatioihin. Levyllä kuullaan myös taustakuoroa, sooloviulua ja vierailevaa vokalistia, jotka sulautuvat kokonaisuuteen kivuttomasti ja tuovat äänimaailmaan lisää vaihtelua kuulostamatta itsetarkoituksellisilta.

Kappaleista tätä arvostelijaa miellyttävät eniten albumin alkupuolella kuultava ”Poet’s Tears” popahtavine kertosäkeineen ja loppupuolelle sijoitettu ”Deception”. Viimeksi mainittu on katkeransuloinen, vienosti alkava mutta loppua kohden ah-niin-dramaattiseksi muuttuva power-balladi – silkkaa siirappia siis, mutta niin hyvää sellaista, että se nostaa levyn loppuarvosanaa puolikkaalla pisteellä. Kunniamaininnan saa instrumentaalinen ”Alma”, jossa on kuultavissa kaikuja niin Enyan tuotannosta kuin Thomas Bergersenin elokuvamusiikillisista maailmoista. Muutoinkaan ”On Light And Wrath” ei sisällä täytebiisejä tai selkeitä heikkoja lenkkejä, vaan jokaisella raidalla on paikkansa tasavahvassa kokonaisuudessa. Miksauksessakin on onnistuttu: äänimaailma on selkeä ja erotteleva, ja eri instrumentit ovat tasapainossa keskenään.

Jälkituotantoa myöten portugalilaisvoimin tehty ”On Light And Wrath” osoittaa, että Enchantyalla on kaikki avut saavuttaa suurta suosiota melodisen metallin ystävien parissa. Jos ja kun koronapandemia tästä tulevaisuudessa hellittää, yhtyeen soisi pääsevän kiertämään klubeja ja festivaaleja vähintäänkin täällä Euroopassa. Sitten kakkosalbuminsa ilmestymisen bändi on jo julkaissut uutta musiikkia, ja onkin mielenkiintoista kuulla, millaisiksi luovuuden hedelmät kasvavat tulevilla levytyksillä. Mikäli sävellyskynä pysyy yhtä hyvässä terässä kuin tällä levyllä, Enchantyalta voi odottaa vielä jotain suurta.

8½/10

Kappalelista:

  1. Turn of The Wheel (Prelude)
  2. Last Moon of March
  3. The Beginning
  4. Poet’s Tears
  5. Near-Life Experience
  6. Alma (Interlude)
  7. Downfall to Power
  8. Hide Me
  9. Deception
  10. Once Upon a Lie
  11. From the Ashes

Enchantya Facebookissa

Kommentoi julkaisua