Novelists on progressiivista metalcorea soittava ranskalainen yhtye, joka aloitti toimintansa vuonna 2013. Lukuisten suosittujen bändien, kuten Northlanen, While She Sleepsin sekä For Todayn kanssa kiertänyt yhtye on kerännyt tasaisesti fanikantaansa pitkin vuosia. Tutustuin bändin musiikkiin sen aloittaessa uransa julkaisemalla tasaiseen tahtiin kappaleita nettiin, joista koottiin demoalbumi vuonna 2014. Heti seuraavana vuonna julkaistiin vielä hieman sekava, mutta laadukas debyyttialbumi ”Souvenirs”, joka auttoi kasvattamaan fanikantaa vielä entisestään. Nyt käsillä oleva albumi ”Noir” on muutaman vuoden kypsyttelyn tuotoksena syntynyt aikuismaisempi ja hiotumpi versio kaikesta siitä, mitä Novelists on tarjoillut aikaisemmin.

Kyseessä on konseptialbumi, joka on jaettu neljään eri osaan. Levyn 12 kappaletta on siis jaettu neljään eri ryhmään, joista jokaiselle on haettu omaa tunnelmaa ja ne on myös tuotettu ja miksattu individuaalisina yksikköinä. Konseptiin kuuluu myös ylpeys omista juuristaan, sillä ranskankielisen otsikon lisäksi albumin jokaisessa eri osassa yksi kappale on nimetty ranskaksi. Albumilla on entistä enemmän erilaisia musiikillisia ideoita; mukana on pianoa, saksofonia ja jopa rap-laulua kappaleessa ”Stranger Self”. Paljon kehitystä aikaisempaan on erityisesti laulusuoritusten kohdalla ja ylipäätään kappaleiden rakentamisessa sekä kokonaisuuden muovaamisessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Ensimmäisen ryhmän muodostavat kappaleet ”L’appel du Vide”, ”Monochrome” sekä ”Under Different Welkins”. Näitä kappaleita yhdistää konstailematon mahtipontisuus ja yltäkylläinen melodisuus. Ne kurkottelevat itsevarmasti korkealle vankkojen kitaroiden ja basson luomalla pohjalla. Jokaista väliä on täydentämässä monta kerrosta kaiutettuja kitaroita, joilla on haettu ilmaa sekä väriä muutoin melko suoraviivaisen metalcoren sekaan. Silloin tällöin sekaan heitetään muutama nopea arpeggio puhkomaan äänivalleja. Näissä pakahduttavissa kappaleissa mennään selkeästi tunnelma ja tunne edellä. Erityisesti puhtaat vokaaliosuudet ovat tyylikkäitä sekä taidokkaita, ja ne selkeästi dominoivat rosoisemman tyylin kustannuksella. Kertosäkeet tuovat monella tapaa mieleen enemmän vaihtoehtometallin kuin tyypillisen metalcoren. ”Monochrome” on näistä kolmesta rauhallisin sekä monella tapaa kaunein kappale, johon sisällytetty saksofoni on todella tyylikäs mauste. Sen sijaan, että se olisi mauton ja korni, se saa aikaan samanlaista kuulasta ja kiihkeää tunnetta kuin Pink Floydin ”Shine On You Crazy Diamond” -kappaleessa. ”Under Different Welkins” toimii hyvänä siirtymänä ja sen lopussa kuullaan yllättävä sointukulku, jonka arvaamattomuus heijastelee tulevia kappaleita ja asettaa niiden tunnelman.

”Les Nuits Noiresin” alku rikkoo pilviharsoa, jota aikaisemmat mahtipontiset kappaleet kutoivat heleillä melodioillaan. Raoista loistaa tummaa valoa ja kauniiden melodioiden sijaan kitarat runnovat minkä ehtivät ja breakdownit vavisuttavat maata. Kyseessä on helposti yksi albumin raskaimmista kappaleista, jonka taustalla on jatkuvasti pahaenteisenä helisevä melodia. Tätä seuraavat ”Grey Souls” sekä ”A Bitter End” ovat samalla tavalla ehdottomasti albumin raskaimpia ja tummimpia kappaleita. ”Stranger Self” pyristelee pinnalle tumman ja myrskyisän aallokon seasta johdatellen kuulijaa jälleen eteenpäin. Kappaleessa on hieman nu metal -tunnelmaa ja se muistuttaa Volumesin uudempaa tuotantoa. Albumi kulkeekin kohti loppuaan keräten aineksia aikaisemmasta, suunnaten tasaisesti jälleen kohti valoisampaa tunnelmaa. Lopetuskappale ”Heal The Wounds” onkin jälleen kehään nousevan kamppailijan laulu, joka kohottaa albumin sen alkua vastaavaan euforiaan ja laskee kuulijan tyyneyteen päätyttyään. Olisi kuitenkin ollut hienoa keksiä hieman parempi lopetus albumille kuin tylsä fade out.

Novelists on todistanut todellakin kypsyttäneensä soundiaan ajan kanssa. Albumin kappaleet ovat taidokkaasti hiottuja ja rakennettuja teoksia, jotka pyrkivät selkeästi muodostamaan yhden ison kokonaisuuden sisälle monta pientä kehystarinaa. Neljä eri ”lukua” saman teoksen sisällä saattaa luoda kuvan sekavuudesta, mutta olen yllättynyt siitä, kuinka hyvin koko albumi pysyy kasassa ja kuinka yhtenäinen lopputulos on. Kyseessä on oikeastaan juurikin albumikokonaisuus, jota on hieman hankala kuunnella yksittäisissä paloissa. Singlejulkaisujen lisäksi kun albumilta on vaikeaa nostaa yksittäisiä kappaleita, jotka eivät kärsisi niiden erottelusta kumppaneistaan. Vaikka mukana onkin pianoa ja saksofonia, kappaleet ovat enimmäkseen kuitenkin harvinaisen homogeenisiä. Nämä pienet diversiteettiä luovat elementit jäävät hieman pintapuolisiksi ja syntyy kuva siitä, että bändi on keksinyt muutaman idean, mutta ei oikein tiedä mitä tehdä niillä. On kuitenkin hienoa, että on ylipäätään lähdetty etsimään vaikutteita hieman laatikon ulkopuolelta ja kiertäminen ammattilaisten kanssa on selvästi saanut paljon hyvää aikaan. Albumin vahvuuksia on selvästi sen luottamus tunnelmaan ja tunteeseen ja niissä onkin onnistuttu todella hyvin. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

6/10

Kappalelista:

1. L’appel du Vide
2. Monochrome
3. Under Different Welkins
4. Les Nuits Noires
5. Grey Souls
6. A Bitter End
7. Stranger Self
8. The Light, The Fire
9. Joie De Vivre
10. Lead The Light
11. Á Travers Le Miroir
12. Heal The Wound

Novelists Facebookissa

Novelistsin kotisivut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Samuel Järvinen