Valonkantajien debyyttilevy ”Tuomittu Elämään” (2012) ei ole ehtinyt vielä unohtua, kun jo saa todistaa bändin toista tulemista. Tämänkertainen tuotos on nimeltään ”Pimentola”, joka on Tuonela-sanan synonyymi ja hyvin suomalainen nimi. Muutoksia edelliseen levyyn on havaittavissa useita, joskin porukka kuulostaa edelliseen nähden hyvinkin tunnistettavalta. Näistä tärkeimpänä lienee moniulotteinen Jarkko ”Jaake” Nikkilän laulutyyli, joka on raskaaseen rockiin hyvinkin erityylinen mihin yleensä on tututtu.

”Pimentola” on tasaisempi ja yhtenäisempi levy kuin ”Tuomittu Elämään”. Debyytillä laulu kuulosti paikoin hieman musiikista irralliselta, joskin helppoa tarttuvuutta oli rutkasti enemmän ja niitä potentiaalisia hittikappaleita siitä irtosi huomattavasti vähemmällä vaivalla. Nyt levyä pitää kuunnella huomattavasti enemmän, mutta se kannattaa. Lopulta levy alkaa avautua ja parantua jokaisella kuulemalla.

Valonkantajat ovat määritelleen omalta osaltaan raskaan rockin ikään kuin uudelleen. Bändi ei kuulosta tippaakaan kotimaisen suomeksi lauletun kentän muilta artisteilta, vaan herrat ovat raivanneet tiensä aivan uudesta näkökulmasta.  Valonkantajat ikään kuin risteyttää metallin, rockin ja iskelmän yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Pimentolan” lyyrisenä teemana on onnellisuus ja sen puuttuminen sekä asian lähestyminen hyvin arkisesta miesnäkökulmasta. Sanoitukset ovat tämän bändin yksi voimavaraisimpia piirteitä ja Nikkilällä on sanottavaa. Tekstit ovat – kuten sanoin – arkisia, mutta samalla oivaltavia ja viihdyttäviä.

Jos jotain kipaleita halutaan nostaa esiin, niin alun parivaljakko ”Pimentola” ja ”Mielin Kielin” ovat tarttuvia ralleja ja lyriikaltaan osuvia. Puolivälin toisella puolelle ovat laulut nimeltään ”Toinen Tie” sekä ”Vallan Kahleet”, joissa ensin mainittu raskaspoljento lyö kättä suomalaisen synkeän melankolian ja iskelmän kanssa hyvin selkeästi mutta onnistuneesti.

”Tuomittu Elämään” -levyn ilmestymisen jälkeen tuntui että Valonkantajien kirves osui kultasuoneen. ”Pimentola” ei tunnetta yhtään heikommaksi muuta. Jäin kaipaamaan silti edes yhtä hieman muita enemmän pääkopan syöveriin soimaan jäävää timanttia, mutta ehkä sen aika on sitten kun levyä on kuunnellut vielä lisää.

8/10

Kappalelista:

1. Pimentola
2. Mielin Kielin
3. Onnenriistäjä
4. Jumala Vaikenee
5. Voimasäkeet
6. Toinen Tie
7. Vallan Kahleet
8. Muistoksi Kaikki Muuttuu

http://www.valonkantajat.com

Kirjoittanut: Petri Klemetti